Lue keskustelun säännöt.
Mitä vikaa miesten seurassa viihtyvässä naisessa on?
21.10.2017 |
Jos valitsee mieluummin miesten kuin naisten seuran ja tuntee olonsa vapaammaksi miesten kanssa. Miksi tällaisella naisella on huono itse tunto, pätemisen tarve ym.? Miksei voi vaan pitää miesten seurasta enemmän? Ei silti tarkoita että haluaa olla yksi jätkistä, patempi kuin muut naiset jne. Palstalla on viime aikoina lytätty tällaiset naiset ihan täysin. Selittäkää minulle!
Kommentit (104)
Ihan normaalia että nainen viihtyy miesten seurassa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään pahaa ole, mutta oman kokemuksen mukaan sellaiset naiset jotka aina muistaa mainita siitä ettei tule naisten kanssa toimeen ja että miesten seurassa on niin mukavaa ja rentoa ovat yleensä niitä jotka itse aiheuttavat sen draaman, riidat ja kiusallisuuden niiden muiden naisten kanssa :D
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, en todellakaan tarkoita että kaikki miesten kanssa viihtyvät naiset olisi tuollaisia. En vaan ymmärrä miksi joillakin on niin kova tarve sitä mainostaa, kuitenkin naisiakin on niin paljon erilaisia.
Voiko joku joka täällä on dumannut tämän toiminnan täysin nyt kertoa perustelut?? Ymmärrän että on muitakin kuin minä, mutta niitä jotka haukkuvat näitä naisia, en ymmärrä!
Ei siinä mitään pahaa ole, itsekin viihdyn miesten kanssa (toki mukavia naisiakin on). Mutta ymmärrän silti, milloin minua ei ole kutsuttu! En änge miesten iltoihin. Toiseen ketjuun viitatakseni.
Joskus oli hieno keskustelu tästä aiheesta, jossa ruodittiin tämän asian eri puolia:
https://www.vauva.fi/keskustelu/1562361/ketju/muut_naiset_vihaa_mua_mie…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on se vika, että leimataan kaikki naiset johonkin ihme kanalaumaan kuuluviksi. Ärsyttävää stereotypisointia, että kaikki naisporukat puhuu vain meikeistä ja lapsista, ja kaikki miehet on rentoja ja huumorintajuisia. En pidä yhtään ihmisistä, jotka leimaavat toiset pelkän sukupuolen mukaan.
Nainen saa aina tiettyä erityiskohtelua miesten seurassa.
Lisäksi naisen ei miesseurassa tarvitse verrata itseään seuraansa, koska ne muut on miehiä ja siksi erilaisia. Tämä saattaa helpottaa vapautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon huomiota vaativat naiset viihtyvät paremmin miesten kanssa. Pääsee loistamaan kaveriporukassa kun on ainoa nainen.
Tuossa linkittämässäni vanhassa ketjussa lukee tärkeä pointti, tällainen "miesporukan hyvä jätkä" -nainen ei ole koskaan yli viisikymppinen, siis sellainen, joka ei enää kiinnostaisi seksuaalisesti. Omasta mielestään siis nainen on miesten "kaveri", jos taas miehiltä kysytään, niin varmasti jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten parissa naisen ei tarvitse kilpailla muiden naisten kanssa. Jos on heikko itsetunto ja kokee itsensä muita huonommaksi, niin on heöpompaa olla tilanteessa jossa ei tarvitse kilpailla.
Sama pätee tietysti toisin päin miehiinkin.
Viettäköön kukin aikansa miten haluaa, jos ri satuta muita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa linkittämässäni vanhassa ketjussa lukee tärkeä pointti, tällainen "miesporukan hyvä jätkä" -nainen ei ole koskaan yli viisikymppinen, siis sellainen, joka ei enää kiinnostaisi seksuaalisesti. Omasta mielestään siis nainen on miesten "kaveri", jos taas miehiltä kysytään, niin varmasti jotain muuta.
Surullisen heteronormatiivista.
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
En ole miesporukan prinsessa, päinvastoin inhoan persoonaani kohdistuvaa huomiota. Olen kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä, ja tuntuu että monet naiset puhuvat koko ajan vain itsestään. En osaa meikata enkä seuraa muotia. Tällaisena koen, että miehet hyväksyvät minut paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa naisen ei tarvitse kilpailla muiden naisten kanssa. Jos on heikko itsetunto ja kokee itsensä muita huonommaksi, niin on heöpompaa olla tilanteessa jossa ei tarvitse kilpailla.
Sama pätee tietysti toisin päin miehiinkin.
Onko huonon itsetunnon merkki, jos ei halua kilpailla ystäviensä kanssa vapaa-aikanaan?
Itse saan kilpailla ihan riittävästi muilla elämänalueilla, joten en tosiaankaan jaksa sitä ystävyyssuhteissani.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
En ole miesporukan prinsessa, päinvastoin inhoan persoonaani kohdistuvaa huomiota. Olen kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä, ja tuntuu että monet naiset puhuvat koko ajan vain itsestään. En osaa meikata enkä seuraa muotia. Tällaisena koen, että miehet hyväksyvät minut paremmin.
Mjaa. Mä taas olen viettänyt aikaa sekaporukoissa. Pystyn puhumaan eri aiheista. Mun naispuoliset kaverit eivät ole tuota "onpa ihanat verhot" -tyyppiä. Mutta tulen sellaistenkin kanssa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi esimerkki, toisenlaisiakin on. Olen itse varttunut usean veljen keskellä, ja varmaan omaksunut sieltä tietyn äijämäisen suoruuden. En siis osaa sellaisia "onpa ihanat verhot" -kujerruksia.
Tykkään puhua uutisaiheista, esim. taloudesta, politiikasta ja konflikteista. Toisaalta myös leffoista ja muista taiteista.
Tuo on just se ärsyttävä asia. Kukaan minun ystävistäni ei koskaan kujerra mitään mistään verhoista. Me puhutaan uutisista, taloudesta, politiikasta, taiteista ja tieteistä. Ja yllätys yllätys, mun ystävät on sekä naisia että miehiä. Miksi helvetissä sä leimaat kaikki naiset joksikin kujertelijoiksi?
Eioleoutoa kirjoitti:
Itse olen sellainen nainen. Tuntuu, että muut naiset tuomitsee minut ja juttuni. Miesten kanssa voin olla yleensä täysin oma itseni ja tuntuu, että minua ymmärretään. Kaksi naispuolista ystävää löytyy, ovat olleet mukana lapsuudesta asti. Kaikki muut kaverit ovat miehiä, minua 6 vuotta nuoremmista viisi vuotta vanhempiin. Itse olen 31. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että lapsena leikin sotaa ym. poikien leikkejä veljeni ja hänen kaverien kanssa. Olen oppinut lapsena jo ajattelemaan ja toimimaan kuin miehet.
Voi höpöhöpö.
Mä pidän kyllä monista naisista ja tulen hyvin juttuun, mutta silti on kotoisampaa miesten kanssa. Liekö täälläkin syy isoveljensä ym. Ihan pienestä paras kaverini on ollut poika, vanhempana pyörin poikaporukoissa, oli kyllä muitakin tyttöjä. En ole koskaan ajatellut että tämä olisi kellekään mikään ongelma.
Jo lapsena parhaat kaverini olivat poikia.
En koskaan oppinut naisten juttuihin ja koen edelleen heidän ajatusmaailmansa itselleni vieraaksi.
Itse olen sellainen nainen. Tuntuu, että muut naiset tuomitsee minut ja juttuni. Miesten kanssa voin olla yleensä täysin oma itseni ja tuntuu, että minua ymmärretään. Kaksi naispuolista ystävää löytyy, ovat olleet mukana lapsuudesta asti. Kaikki muut kaverit ovat miehiä, minua 6 vuotta nuoremmista viisi vuotta vanhempiin. Itse olen 31. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että lapsena leikin sotaa ym. poikien leikkejä veljeni ja hänen kaverien kanssa. Olen oppinut lapsena jo ajattelemaan ja toimimaan kuin miehet.