Oma elämä päättyy lapsiin. Lapsia saaneet vain katoavat kuvioista

Niin tekevät. Ainakin noin kymmeneksi vuodeksi.

Jos lapsia saaneet putoavat sinun kuvioistasi niin ei se tarkoita, että heidän elämänsä loppuu vaan, ettei heillä ole sinun elämäsi kanssa enää tekemistä. He elävät ihan omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia saaneet putoavat sinun kuvioistasi niin ei se tarkoita, että heidän elämänsä loppuu vaan, ettei heillä ole sinun elämäsi kanssa enää tekemistä. He elävät ihan omaa elämäänsä.

Ei se onnellista ole verrattuna lapsettoman elämään.

Ikävää, että sinun oma elämäsi päättyy siihen, että ystäväsi saavat lapsia. Pitäisikö sinun yrittää löytää jotain muuta sisältöä elämääsi? Esim. jokin uusi harrastus vaikka jooga.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia saaneet putoavat sinun kuvioistasi niin ei se tarkoita, että heidän elämänsä loppuu vaan, ettei heillä ole sinun elämäsi kanssa enää tekemistä. He elävät ihan omaa elämäänsä.

Ei se onnellista ole verrattuna lapsettoman elämään.

Kumpi on kauniimpi punainen vai sininen?

0/5 Hohhoijaa

Olen 24v nainen ja yhden lapsen äiti. Opiskelen amk:ssa. Käyn opiskelijabileissä, olen miehen (lapsen isän) kanssa yhdessä. Meillä menee todella hyvin. Lapsi on aivan ihana ja näen ystäviäni myös säännöllisesti. Matkustelemme myös paljon. Ei äitiys estä minulta yhtään mitään.

Nämä ovat ihan täysin yksilöllisiä asioita. Ei lasten saaminen tai lapsettomuus kumpikaan yksinään mitään onnea tee. Kaikki on kokonaisuudesta ja ihmisestä itsestään kiinni.

Ilman lapsia voi tehdä töitä rauhassa, tulla rauhassa töistä kotiin, viettää iltaa rauhassa, matkustella rauhassa, viettää lomat rauhassa, viettää joulut rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, käydä riennoissa rauhassa. Ja onnellisena.

Perheellisenä vain kökkii jossain leikkipaikalla rännässä vahtimassa lapsia. Jotain niin hirvittävää.

Vierailija kirjoitti:

Ilman lapsia voi tehdä töitä rauhassa, tulla rauhassa töistä kotiin, viettää iltaa rauhassa, matkustella rauhassa, viettää lomat rauhassa, viettää joulut rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, käydä riennoissa rauhassa. Ja onnellisena.

Perheellisenä vain kökkii jossain leikkipaikalla rännässä vahtimassa lapsia. Jotain niin hirvittävää.

Niin, pikkulapsiaikana. Mutta kun lapsi on lapsi vielä teininäkin. Voin tehdä ihan kaikkia noita rauhassa nyt taas. Toki välillä tarvitaan lastenvahtiakin. Eli elämä ”pysähtyy” hetkeksi aikaa kotiin,mutta vain hetkeksi. Ja kyllä se on sen arvoista:)

Niin. Oikeasti ihmisen elämä alkaa lastensaannista. Eikä sitten tarvitse enää täyttää tyhjyyttä touhuamalla kaikenlaista kavereiden kanssa, kun on se ihan oikea oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman lapsia voi tehdä töitä rauhassa, tulla rauhassa töistä kotiin, viettää iltaa rauhassa, matkustella rauhassa, viettää lomat rauhassa, viettää joulut rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, käydä riennoissa rauhassa. Ja onnellisena.

Perheellisenä vain kökkii jossain leikkipaikalla rännässä vahtimassa lapsia. Jotain niin hirvittävää.

Niin, pikkulapsiaikana. Mutta kun lapsi on lapsi vielä teininäkin. Voin tehdä ihan kaikkia noita rauhassa nyt taas. Toki välillä tarvitaan lastenvahtiakin. Eli elämä ”pysähtyy” hetkeksi aikaa kotiin,mutta vain hetkeksi. Ja kyllä se on sen arvoista:)

Törkeä kommentti. Joillain on erityislapsia ja kehitysvammaisia, jotka eivät lähde koskaan kotoa pois. On törkeää puhua, että teinistä ei enää ole vaivaa. Erityislapsia ei voi jättää yksin edes vähäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Oikeasti ihmisen elämä alkaa lastensaannista. Eikä sitten tarvitse enää täyttää tyhjyyttä touhuamalla kaikenlaista kavereiden kanssa, kun on se ihan oikea oma elämä.

Kivasti arvostat kavereitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman lapsia voi tehdä töitä rauhassa, tulla rauhassa töistä kotiin, viettää iltaa rauhassa, matkustella rauhassa, viettää lomat rauhassa, viettää joulut rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, käydä riennoissa rauhassa. Ja onnellisena.

Perheellisenä vain kökkii jossain leikkipaikalla rännässä vahtimassa lapsia. Jotain niin hirvittävää.

Niin, pikkulapsiaikana. Mutta kun lapsi on lapsi vielä teininäkin. Voin tehdä ihan kaikkia noita rauhassa nyt taas. Toki välillä tarvitaan lastenvahtiakin. Eli elämä ”pysähtyy” hetkeksi aikaa kotiin,mutta vain hetkeksi. Ja kyllä se on sen arvoista:)

Törkeä kommentti. Joillain on erityislapsia ja kehitysvammaisia, jotka eivät lähde koskaan kotoa pois. On törkeää puhua, että teinistä ei enää ole vaivaa. Erityislapsia ei voi jättää yksin edes vähäksi aikaa.

Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan normaaleja. Kommentissani ei ollut mitään törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Oikeasti ihmisen elämä alkaa lastensaannista. Eikä sitten tarvitse enää täyttää tyhjyyttä touhuamalla kaikenlaista kavereiden kanssa, kun on se ihan oikea oma elämä.

Ihan oikea elämä? Pelkkää huolta ja inhottavaa kuskausta, kouluasioiden hoitoa, harrastusasioiden hoitoa, lääkäriasioiden hoitoa ja päivästä toiseen rämpimistä. Mitä oikeaa elämää se on? Omasta elämästä pitää luopua täysin. Joten älä puhu puppua.

Sinulla ei taida olla lapsia, kun et tiedä, mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia saaneet putoavat sinun kuvioistasi niin ei se tarkoita, että heidän elämänsä loppuu vaan, ettei heillä ole sinun elämäsi kanssa enää tekemistä. He elävät ihan omaa elämäänsä.

Ei se onnellista ole verrattuna lapsettoman elämään.

Mistä päätteet miten onnellinen joku on elämäänsä? Onko kaikki ihmiset onnellisia samoista asioista kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Oikeasti ihmisen elämä alkaa lastensaannista. Eikä sitten tarvitse enää täyttää tyhjyyttä touhuamalla kaikenlaista kavereiden kanssa, kun on se ihan oikea oma elämä.

Kivasti arvostat kavereitasi.

Tämä aloitus ei parempaa ansainnut. Oikeasti kavereillani on perhe itselläänkin, ja he tietävät, että perhe menee ohi kaiken muun.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisia ovat ne, joilla ei ole lapsia.

Eivät taida olla kaikki, mutta hyvä heille jotka ovat onnellisia olivatpa sitten lapsettomia tai lapsellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia saaneet putoavat sinun kuvioistasi niin ei se tarkoita, että heidän elämänsä loppuu vaan, ettei heillä ole sinun elämäsi kanssa enää tekemistä. He elävät ihan omaa elämäänsä.

Ei se onnellista ole verrattuna lapsettoman elämään.

Mistä päätteet miten onnellinen joku on elämäänsä? Onko kaikki ihmiset onnellisia samoista asioista kuin sinä?

Kyllä kaikki ovat onnellisia omasta rauhasta, omasta ajasta ja siitä, että voi panostaa itseensä. Kuka täysissä järjissään oleva aikuinen haluaisi viettää aikaansa lasten kanssa, etenkään räntäisillä leikkipaikoilla?

Itse olen edelleen läheisiä ystäviä ystävieni kanssa, jotka elävät jo perhe-elämää. Miksi ei voi mennä kylään ja soitella jos on lapsia? Yhteisiä menojakin saa kyllä sovittua. En ymmärrä.