Miksi naapureiden kanssa pitäisi muodostaa joku yhteisö?
Jos ei ole mitään yhteistä eikä halua tutustua sen syvemmin? Eikö nyt voisi vaan asua samassa taloyhtiössä ilman, että kyläillään, jutustellaan, pyydetään fb-kaveriksi? Rivitaloyhtiössä asutaan ja naapurit on kyllä enimmäkseen superkivoja, mutta en silti ymmärrä tätä pakkoyhteisöllisyyttä.
Kommentit (7)
Se lisää turvallisuutta kun tuntee naapurit ja voi huoletta hädän hetkellä turvautua toisiinsa. Myös alueen hoitokiistat ja uudet hankkeet on helpompi sopia kun tuntee toisensa edes jotenkin.
Pakottaako oikeasti joku ja miten?
Rivarista mekin ja kukin on saanut itse "liittyä" tämän yhteisön jäseneksi muutettuaan. Ketään ei ole kotoaan haettu osallistumaan. Kukin asunto saa tasapuolisesti kutsun talkoisiin ja taloyhtiön kokouksiin. Moni tulee ja huomaa viihtyvänsä, moni myös käy vain talkoissa+. Osallistuu ehkä sen kaksi kertaa vuodessa ja moikataan ohikulkeissamme. Siinä se. Vai onko tuo jo pakottamista?
Kukaan ei katso pitkin nenän varttaan näitä, eikä ole jälkipuheita. Kukin haluamisen mukaan.
Itse olen saanut taloyhtiöstä kaksi sielunsisarta, heidän kanssaan toisinaan käydään vapaa-ajalla touhuamassa myös. Illanistujaisiakin harrastetaan, silloinkin otetaan kaikki muutkin tulokkaan seuraan, jos mieli tekee.
Vierailija kirjoitti:
Se lisää turvallisuutta kun tuntee naapurit ja voi huoletta hädän hetkellä turvautua toisiinsa. Myös alueen hoitokiistat ja uudet hankkeet on helpompi sopia kun tuntee toisensa edes jotenkin.
Hoitokiistat ja uudet hankkeet on helpompi jyrätä läpi tahtonsa mukaan kun moni ei kehtaa sanoa vastaan tutuille.
Paras naapuri on sellainen jonka olemassaoloa ei huomaa. Riittävän hyvä on sellainen joka ei häiriköi, kyttää tai valita mun tekemisistä.
Asutaan haja-asutusalueella ja ei olla tutustuttu kuin rajanaapuriin hyvin pintapuolisesti, ei olla varmoja edes nimistä. Muuten ei voisi vähempää kiinnostaa ja välttyypähän turhilta riidoilta ja valituksilta. Tienhoitokunnan kokoukset ovat aivan vihoviimeinen paikka mennä.