Lue keskustelun säännöt.
Adoptio
14.10.2017 |
Hei! Olen miettinyt adoptiota, ja mietin että onko tässä tarpeellisa "syitä" olla hankkimatta biologista lasta. Olen epiäiti, ja en haluasi lapselleni samaa sairautta tai syödä lääkkeitä raskauden aikana. Olisi myös hyvä jos 1 lapsi saataisiin huonoista olosuhteista. Ikää on se 25 vuotta, olen naimisissa miehen kanssa (heterosuhde siis) joten olisin juridisesti valmis adoptioon.
Tiedän, adoptio voi kestää yli 7 vuotta, ja biologinen lapsi olisi huomattavasti helpompi. Mies on sitä mieltä että vaikka olisikin adoptiolapsi, samanarvoinen sekin kuin biologinen.
Kommentit (5)
Ei biologinen lapsi ole automaattisesti helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi myös hyvä jos 1 lapsi saataisiin huonoista olosuhteista.
Tuon kun menet sanomaan kotiselvityksessä niin voit olla varma ettette saa adoptiolasta. Adoptiolapsi ei ole mikään kurjista oloista pelastettava koira, jonka adoptiovanhemmat hyvää hyvyyttään pelastavat sädekehät loistaen. Adoptiolapsen haluaminen tulee lähteä siitä lähtökohdasta, että haluaa lapsen eikä siitä, että haluaa pelastaa lapsen.
Soita kuitenkin adoptiopalvelun antajille (Interpedia, Pelastakaa Lapset) ja juttele tilanteestanne. Näin saat viimeisintä ja oikeaa tietoa.
Adoptiossa pitää toki tosiaan olla ensisijaisena toiveena/motiivina saada lapsi. Tulla äidiksi ja isäksi lapselle. Mutta kyllä viimeistään lapsen saadessaan joutuu paljon miettimään maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vaikeita oloja, joissa monet lapset joutuvat sinnittelemään. Se kasvattaa usein omaa sosiaamista omaatuntoa. Tulee esim halu ryhtyä kummitoimintaan tai tukiperheeksi tms. Mutta toki adoptiossa toivotaan omaa lasta omaan perheeseen. Ei se kuitenkaan sulje pois sitä, että on kiinnostunut lasten tilanteesta yleensäkin
Epilepsia sulkee pois adoptiomahdollisuuden. Tää on ihan yksiselitteistä.
Jos epi tarkoittaa epilepsiaa, adoptio on osaltasi poissuljettu vaihtoehto. Et läpäise terveysseulaa.