mummi ja vaari opettaa lapselleni keksittyjä sanoja!
Ärsyttävää... anoppi ja appiukko opettaa lapsellemme keksittyjä sanoja. Siis jopa niin, että lapsi on jo oppinut sanomaan kyseisen sanan oikein, niin se muutetaan mummin luona vääräksi.
Esimerkiksi tyttö osasi sanoa koiran melkein oikein. Pari hoitopäivää mummilassa, niin koirasta oli tullut hauva ja hauvana on siitä asti pysynyt. Sama kävi hevoselle, joka tuli jo melkein oikein, niin nyt se on ihaa.
Todella tyhmää " kiertää" sanoja, eli opettaa ne lapselle väärin ja tämä joutuu myöhemmin ne uudestaan opettelemaan kuitenkin. Se on ihan söpöä kun lapsi itse keksii " vääriä" sanoja, mutta tuollainen tuputtaminen on ärsyttävää. Varsinkin kun niitä ihan kunnolla tuputetaan, että saadaan kehua kuinka tyttö oppi mummilla hienoja uusia sanoja.
Viimeisin älyttömyys oli kynttilä. Sitä tyttö ei osaa vielä sanoa, mutta kynttilää opetettiin poppaana. Eli " siellä se poppaa palaa" " älä koske poppaaseen" ym. Minä vaan kuuntelin ihmeissäni vieressä, että viiraako niillä päässä? Ollaan sanottu tuosta välillä munnille ja vaarille, mutta tuloksetta. Ne jatkaa samaa rataa. Tuntuu kuin kuuroille korville puhuisi...pistää vihaksi.
Jostakusta voi tuntua, että teen kärpäsestä härkäsen, mutta tyttö on muutenkin oppinut hitaasti puhumaan, niin en haluaisi sekoittaa häntä moisella siansaksalla.
Kommentit (28)
sitä ihan oikeaa sanaa alusta asti
Oppii synonyymeja jo pienenä, ajattele se rikkautena. Muuten, taidat olla aika nuori kun ajattelet noin mustavalkoisesti...
Sillä ymmärränhän minä, että lapsi itse keksii moisia sanoja, mutta että niitä lähdetään ihan opettamaan ja opetetaan jopa JO opittujen sanojen päälle. Eli ei hyväksytä sitä, että lapsi sanoo koiraa koiraksi (tai ainakin melkein) vaan opetetaan päälle se väärin.
AP
en vain kestä anoppia ja appiukkoa :)
AP
Vierailija:
en vain kestä anoppia ja appiukkoa :)AP
niin vielä yksi hyvä puoli noiden " vauvakielen" -sanojen opettamisessa on. Nimittäin hänen itsetuntonsa kasvaa, kun osaa sanoa sanan oikein: hauva on helpompi sanoa kuin koira. Meillä ainakin 2-vuotias sanoo koia mutta hauva tulee täysin oikein - ja ai, että sitä hymyä kun huomaa itsekin sanoneensa samalla tavalla kuin vaikka äiti sanoi. Hankalasti selitetty, mutta toivottavasti pointti tuli selville.
Meidän lapset on aina tienneet, että koira, hauva, haukku on sama asia. Samoin hevonen, polle, heppa. Peppu ja pylly, kengät ja popot, hiukset ja tukka, jne. He tietävät omat nimensä, ja lukuisat lempinimensä myös: tunnistavat kaikki (Elena: Ellu, Elli, Eltsu, Elma, Ellukka, jne ja Mikael: Mikke, Miksu, Miku, Miki, Mikki, jne).
Lapset on oikeasti yllättävän fiksuja, ja monipuolisen sanavaraston oppiminen on vain etu. Siksi lapsille suositellaan luettavaksi kirjojakin, niistä oppii monia eri ilmaisuja eikä vain sitä yhtä ja samaa.
Tuo oli asiallisesti vastattu...tuntuu, että muuten täällä vastaileekin ekaluokkalaiset :)
Niin, ehkä olen herkempi muutenkin tuossa kasvatuksessa. En kestä yhtään, että varpailleni tallotaan. Haluan todellakin itse päättää mieheni kanssa miten lapsemme kasvatetaan ja tuo puhuminen on vain yksi esimerkki siitä miten mummi ja vaari yrittää puuttua kaikkeen mitä me lapsemme kanssa teemme.
Olen ehkä herkempi sanomaan kuin muut äidit, mutta toisaalta eipähän tarvitse siiten yksin kotona itkeä kun mummi ja vaari päättää kaiken. Olen senkin nähnyt kun siskoni antoi liikaa löysää appivanhemmille. Loppujen lopuksi ne olivatkin ne appivanhemmat jotka kasvattivat siskoni lapsia. Minulle tuo ei käy...ihan jo pelkästään siitä syystä, että appivanhempien kasvatus perusteet ovat todella kaukana omistani.
Tuohon puhumiseen vielä, että monia ja helppoja sanoja on varmasti hyvä osata. Mutta kyllä se sekaannuksiakin aiheuttaa. Kuten se, että koira oli todellakin koira kunnes siitä tehtiin hauva. Siitä lähtien tyttö rukka on ollut sekaisin, että onko vauvakin hauva? Ja hauva vauva. Myös tuo poppaan turha opettelu sekoitti tytön päätä. Tyttö ymmärsi tähän asti, että poppaa on kaikki kuuma mikä polttaa. Sanoi puurosta poppaa ja kiukaasta poppaa ja hellasta poppaa, mutta silti ymmärsi myös niiden oikeat sanat. Nyt tuon kynttilä tempauksen jälkeen ei enää ymmärrä että poppaa on kuumaa vaan osoittelee peökästään kynttilöitä ja sanoo, että poppaa. Tämä ei ollut hyvä muutos, sillä minusta oli ihan kätevää, että tyttö tiesi mihin ei kannata koskea koska se on kuumaa eli poppaa.
AP
Poppa/poppaa on oikeasti siis kuuma. Miksi ette käytä sanaa kuuma?
Miten lapsi nyt sekoittaa sen kynttilän popan ja jonkun muun popan?
Ja sitten ihan sivumennen sanoen: poppa on todella naurettava sana käytettäväksi missä tahansa tilanteessa.
siis kynttilä on poppa ja sihhen ei pidä koskea. Ja uutta asiaa jankataa pitkään. Pien se taas kyllä taas erittelee kynttilän ja hellan.. mutta yläkäsite kuuma on auennut.
Oikeasti synonyymit ja erilaiset puheentavat ja murteet ovat rikkaus.
Ei ole myöskään oikein , että teilaat kaiken miltä isovanhempasi tekevät. Jos sinä kunnioitat heitä niin he myös kunnioittavat sinua.
Tuntuu, että olet liian epävarma ja varpiallasi.. Pelkkä hellittely sanoilla puhuminen ( jotka usko pois- ovat olleet isovanhempiesi aikana enemmän lapseselle puttaessa käytössä, jopa lässyttämiseen asti ), ei murra omaa kasvatustyötäsi ja arvovaltaa äitinä.
Tämä ei ollut hyvä muutos, sillä minusta oli ihan kätevää, että tyttö tiesi mihin ei kannata koskea koska se on kuumaa eli poppaa.
AP
[/quote]
Eikä oikein normaalisti puhukkaan!
AP
Mutta kun elämä ei ole yksioikoista.
Hevonen, Hepo, Heppa, Koni, Kaakki.....
Synonyymeja tarvitaan ja olisipa noloa, jos lapsesi ei ymmärrä muiden lasten puhuessa vaikka Hepasta.
Eli meillä sanotaan " lätty" , sitten tulevat isovanhemmat ja väittävät lapselle ettei se mikään lätty ole, vaan lettu! Sama esimerkiksi saunassa, meillä on kuuppa, heillä nappo. Ja taas opetetaan lapselle että toinen ilmaisu on väärä. Vaikka synonyymejähän ne ovat. Piloillaan he sen kai tekevät kun on niin hauskaa kun lapsi menee hämmennyksiin, mutta itse en näe tuossa mitään hauskaa. Ja lapsi nykyään aina korjaa minulle jos sanon että tänään syödään lättyjä... Aargh!
Mitehän osaan olla heille mieliksi? Hirvittää jo pelkkä ajatuskin...
ja joskus kun olen itse sitten anoppi ja mummo, niin koetan käyttää järkeä enkä opettaa lapselle uudestaan sanoja jotka tämä jo osaa. Minusta tuo tuntuu vain kiusanteolta.
AP
opettaa eikä mitään keksittyjä sanoja. Lässytyskielestä vi olla montaa mieltä, mutta otsikosta sain sen kuvan että m ja v opettava lapsellesi sanoja tyyliin pööpötti on pöytä ja helleurei tuoli...
Ei tuo loppujen lopuksi niin vakavaa ole.
ihaa on hevonen?
poppaa on kynttilä?
Aika kaukaa noikin on haettu.
Myös mummi on immu. Vaikka tyttö sanoo mummin ihan onnistuneesti niin heistä on vissiin hauskempaa kun lapsi sanoo immu. Tuo immu on kaiken lisäksi sana jotka lapsi jankkasi monessa ei tilanteessa, että haki sillä vissiin jotain muuta sanaa, mutta nämä kaksi järjen jättiläistä päättivät, että tyttö tarkoittaa sillä mummia. Huoh
AP
vasta on tehty uusi tutkimus joka todisti että ns. lastenkielellä puhuttaessa oppii kielen paremmin.
Ole onnellinen että lapsella on isovanhemmat jotka viitsivät olla ja jutella lapsen kanssa äläkä ole noin niuho!!
Onneksi omat miniät eivät ole kaltaisiasi. Loppuisi lyhyeen lapsenlasten kanssa oleminen jos jokaista sanaa pitäisi miettiä että jokohan se osaa tämän sanan etten vain sekoittaisi pienen päätä:))))))
Sulla ei taida olla oikeita ongelmia elämässä kun niitä vartavasten haluat tehdä. T. 2x mummi
ihan saisivat mun puolesta olla olematta tekemisissä....löytty mun tytölle myös isovanhemmat jotka kunnioittavat meitä vanhempia.
AP
Paitsi tuo ihaa on mulle ihan uusi ilmaus hepasta.