Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
8-vuotias unohtelee ja hukkaa kaiken
huolestunut äiti
12.10.2017 |
Olen niin huolissani 8-vuotiaasta tyttärestäni, että yritän hakea jopa täältä neuvoa/vertaistukea.
Lapsi on kiistattomasti fiksu: On oppinut aikaisin lukemaan, ja kokeista tulee kiitettäviä arvosanoja. Kirjoittaa hauskoja tarinoita, on empaattinen, hauska, käsistään taitava ja hyvä piirtämään.
Ongelma on se, ettei lapsi kykene huolehtimaan kertakaikkiaan mistään. Läksyt ovat enemmän tai vähemmän tekemättä apuvälineestä (opettajan antamasta läksyvihosta) huolimatta. Koulukirjat väärässä paikassa tai hukassa jatkuvasti. Avain oli missä sattui, kunnes kiinnitimme sen reppuun. Puhelin jäisi kotiin joka päivä, ellemme huolehtisi lapsen puolesta, että se on mukana. Jos kouluun lähtiessä on pipo, hanskat ja sadetakki mukana, niin tullessa näistä tavaroista on mukana ehkä yksi...
Tänään tyttö sitten kertoi illalla, että tänään oli ollut hyvän kaverin syntymäpäiväjuhlat! Ensin tyttö oli hukannut kutsun ja sitten unohtanut sen. Tämän olisin vielä jotenkin voinut käsittää, mutta en sitä, että tänään kun oli ollut toisen kaverin luona koulun jälkeen, niin tämä toinen kaveri oli maininnut, että "Annan" syntymäpäiväjuhlat ovat tänään.
Sillä hetkellä tyttäreni ei ollut reagoinut asiaan millään tavalla, vaan haihatellut jotakin omiaan. Illalla sitten, kun synttärijuhlat olivat olleet hyvän aikaa ohi, niin asia ilmestyi mieleen.
En voi käsittää, miksi lapsi ei toisen kaverin puhuessa voinut ilmoittaa meille vanhemmille! Olisimme ehtineet hakea lahjan ja ehtineet juhliin...
Olen järkyttynyt ja vihainenkin - miksi ja miten oma lapseni voi olla noin huolimaton ja välinpitämätön? Vai mistäköhän tässä on kyse? Lapset ovat olleet erittäin hyviä kavereita jo useamman vuoden. Lisäksi tyttäreni on todella pahoillaan, ja itkseskelikin tämän unohduksen takia.
Miten tästä eteenpäin? Miten suhtautuisitte asiaan? Onko tämä millään mitta-asteikolla normaalia?
Kommentit (15)
Lapsesi on vielä kovin pieni, eli en näkisi tuossa vielä mitään huolestuttavaa.Voi olla että koulu rasittaa ja on väsynyt .Rauhassa vaan, me ollaan kaikki erilaisia pienestä pitäen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun DI-mieheni, toimitusjohtaja, 38 vee...
Kiitos kommentista, toivottavasti oppii! Mietin vain, mahtaako olla jotakin häiriötä, vai onko tällainen yleistä ikäisillään. -ap-
Kiitos ystävällisistä ja kannustavista kommenteista! Ihana nähdä, että täältä voi todellakin saada vertaistukea! Nyt pääsee hiukan levollisemmin mielin nukkumaan. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tuollainen samanlainen ala-asteella. Olisin unohtanut omat raajanikin jonnekin, jos se olisi mahdollista. En tiedä, miksi olin niin hirvittävän hajamielinen. Olin kuitenkin jo tuolloin tunnollinen luonteeltani. Halusin osata hoitaa omat asiani ja itseänikin ärsytti jatkuva unohtelu. Niinpä vähitellen opin huolehtimaan tavaroistani yms. Kantapään kautta opin.
Myy se eniten tarjoavalle, jos joku jotain maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Myy se eniten tarjoavalle, jos joku jotain maksaa."
Noniin. Tulihan sieltä se järkky törkykommenttikin. Olen miettinyt paljon, millainen ihminen tällaisen kommentin takana on.
Kehtaisin sanoa tämän sinulle kasvotustenkin - kommenttisi osoittaa moukkamaisuutta. Kannattaisi lukea muutama huutolaisuutta käsittelevä artikkeli.
Ehkä siltikin minun pitäisi kiittää sinua; koen tällä hetkellä aikamoista ylemmyydentunnetta. Että kiitos vaan sinullekin. Ja menestystä elämääsi :) -ap-
Jotkut on tuossa iässä tuommosia. Kun miettii, niin niillä on ihan älyttömästi muistettavaa ja jotkut kypsyy siihen vastuun kantoon ja huolehtimiseen vasta myöhemmin ja se kantapään kautta oppiminen usein auttaa. Jos ei huolehdi itse niin joku kiva juttu, kuten ne synttärit, jää sitren väliin. En vielä olisi huolissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tuollainen lapsi. Minusta kasvoi huolellinen, tunnollinen ja tarkka aikuinen. Aikamoista kipuilua se vaati välissä, sillä minut leimattiin lapsena huolimattomaksi ja pitkälle aikuisuuteen vanhemmat ja muut perheenjäsenet kohtelivat minua kuin olisin idiootti enkä osaisi pitää huolta mistään.
Nykyisin olen vaativassa ja tarkkuutta vaativassa ammatissa. Meillä on kotona aina siistiä ja myös lapsiperheen logistiikka pysyy hallussa. Toisaalta lapsena niin tunnollisen ja huolellisen siskoni elämä tuntuu olevan yhtä kaaosta ja unohdusta.
Rakasta lastasi sellaisena kuin hän on. Tue, älä tuomitse, mutta älä myöskään näe nykyistä huithapelimeininkia deterministisenä.
Tuttavan molemmilla tyttärillä on adhd ja ne on juuri tuollaisia mitä aloituksessa kuvaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani on nyt seiskalla, ja alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Jaksuhalit, mä niin ymmärrän!
Kuulostaa tutulta! Toki taustalla voi olla vaikka ADD, se kannattaa ehkä pitää mahdollisuutena mielessä, jos unohtelu ei helpota tai tulee muutakin ongelmaa. Mutta sanoisin, että tuossa iässä muistettavaa on yhtäkkiä tosi paljon ja mielestäni nykylasten maailma niin koulussa kuin vapaa-ajalla tuppaa olemaan kaoottisempi kuin esim. omassa lapsuudessani. Kantapään kautta oppiminen kasvattaa sekin, mutta niitä pettymyksiäkään ei saisi olla ihan liikaa. Esim. tuo jos lapsi itkee sen takia, että synttärit jäivät väliin osoittaa, ettei hän todellakaan ole välinpitämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuon ikäisellä on todella paljon muistettavaa todellakin.
Itsekin mietin, että miten lapsi muistaa kaiken tämän kun aamulla luettelee: muista läksyt, muista huolehtia tavaroistasi (hanskat, pipo, toppahousut...), ja kun koulupäivän pituus vaihtelee useamman kerran viikossa, muista, että tänään on vaan kahteentoista koulua, muista, että sinulla oli tänään se valinnaiskurssi, muista sitä muista tätä muista muista muista...... huoh! 😰
Alue: Aihe vapaa
Alkaisiko muisti pelaamaan paremmin, kun näin kantapään kautta oppii?