Lue keskustelun säännöt.
Mies haukkuu minua koko ajan, nyt tuli mitta täyteen!
12.10.2017 |
Alussa mies oli ihana ja huomioi minut. Sittemmin hänellä on usko ja jalkapallo menneet oikeasti minun ohitseni. Yhteistä aikaa löytyy vain, jos minä maksan vaikkapa aterian ravintolassa tai laivamatkan. Seksin ajaksi hän voi kiinnittää huomion muualle kuin puhelimeen tai kavereihinsa.
Suurin ongelma on kuitenkin haukkuminen ja tunteideni mitätöinti. Jos teen virheen, hän jaksaa aina tehdä siitä lähes kansallisen ongelman, tyyliin "suomalaiset saattavat olla rehellisiä, mutta minä sanon kaikille, että sinä et ole." Tai jos olen surullinen riitamne jälkeen ja itken, mies saattaa tokaista: "tuo on vain sinun tunteesi."
Minä en saa jättää tiskejä keittiön tiskialtaaseen tai vaatteita eteisen senkin päälle. Mies saa. Minä en muka halua tehdä töitä, vaikka mied on työtön ja minä teen yli 48-tuntista työviikkoa.
Nyt en enää jaksa. Haluan erota.
Taitaa olla vaikeaa saada itsetuntoa takaisin kaiken tuon haukkumisen jälkeen. Sitä on nyt jatkunut noin kolme vuotta. Mistä voin hakea apua itsetunnon paikkaamiseen? Voiko eron takia saada sairaslomaa pari päivää? Olen todella rikki nyt.
Kommentit (22)
Ja muista irtisanoa kämppä omalta osaltasi jos olet siinä myös vuokralaisena. Ota yhteys paikkakuntasi kriisikeskukseen, jos sellainen löytyy, sieltä saa ilmaista keskusteluapua. Kriisikeskukset löytyvät mielenterveysseuran sivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistinen henkilö, vieläpä aivan oppikirjan esimerkkitapaus. Ei miehesi tuosta muutu mihinkään. Ero on ainut vaihtoehto jos haluat itsetuntosi takaisin.
Ilmeisesti tämä työtön mies on jostain rajan yli tullut sossupummi?Se ois pitänyt nostaa pihalle heti ekasta sammakosta.
Toivottavasti olet tosissasi sillä en kyllä ymmärrä miksi olet suostunut tuollaiseen suhteeseen monta vuotta ja kuunnellut tuota paskaa ja noudattanut kiltisti miehen sääntöjä.
itsetunto paranee jo sillä kun poistat miehen elämästäsi. Kukaan ei tule ja pelasta sinua vaan sinun pitää tehdä se itse.
On sinulla kuitenkin jossain piilossa vielä itsetuntoakin, koska olet ymmärtänyt, että sinun ei kuulu olla toisen kiusattavana. Pidä siitä kiinni, olet arvokas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetelkaa pitämään puolenne, ennen kuin muutatte saman katon alle.
Menin äsken pomon puheille ihan naamatusten. Sanoi yllättäen, että ole vaikka viikko poissa. On itsekin eronnut.
Mies on uhkaillut väkivallalla viimeisimpien riitojen aikana ja on lyönytkin pari kertaa.
Nyt meikäläinen lähtee kotiin pakkamaan. Vai miten nopeasti voisi saada lukkosepän sarjoittamaann lukon uudestaan? Vuokra-asunto on kuitenkin minun nimissäni.
Nyt juuri on aika voimaantunut olo, mutta siellä se huono itsetunto ja pelko vaanii takaravoissa. Mutta nyt en enää käänny takaisin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa ensin, itsetunto nousee sen jälkeen kuin itsestään.
Ehkä mies ei olekaan mies, vaan onkin ihka oikea nainen!
T. Vasemmisto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit myös ottaa uuden vuokra-asunnon ja muuttaa sinne ja irtisanoa tuon. Luultavasti tulee tuplakulut hetkeksi, mutta sinun tapauksessasi se on pieni hinta omasta terveydestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies ei olekaan mies, vaan onkin ihka oikea nainen!
T. Vasemmisto
Hei, mä just mietin samaa. Nainen se varmaan on!
T, samalta laidalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin äsken pomon puheille ihan naamatusten. Sanoi yllättäen, että ole vaikka viikko poissa. On itsekin eronnut.
Mies on uhkaillut väkivallalla viimeisimpien riitojen aikana ja on lyönytkin pari kertaa.
Nyt meikäläinen lähtee kotiin pakkamaan. Vai miten nopeasti voisi saada lukkosepän sarjoittamaann lukon uudestaan? Vuokra-asunto on kuitenkin minun nimissäni.
Nyt juuri on aika voimaantunut olo, mutta siellä se huono itsetunto ja pelko vaanii takaravoissa. Mutta nyt en enää käänny takaisin!
Ap
Onnea parhaasta päätöksestä! Mutta...
Valitettavasti et pääse miehestä eroon lukon sarjoittamisella, jos olette molemmat kirjoilla asunnossa. Se on sitkeä myytti, että toisen voi vaan heittää ulos kamoineen, jos omistaa asunnon tai vuokrasopimus on omalla nimellä. Tärkein kysymys on siis, onko mies kirjoilla asunnossa? Jos on, irtisanot oman osuutesi heti ja muutat pois, koska siten pääset helpommalla kuin että joutuisit katsomaan samassa kämpässä väkivaltaan taipuvaista miestä häätöprosessin ajan.
Mitä nyt teetkin, älä jää kahdestaan miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen henkilö, vieläpä aivan oppikirjan esimerkkitapaus. Ei miehesi tuosta muutu mihinkään. Ero on ainut vaihtoehto jos haluat itsetuntosi takaisin.
No jaa. Narsistisia piirteitä siinä määrin, että yhteiselämä on todella vaikeaa. Muttei välttämättä mitään sen kummempaa, monella on paljon niitä piirteitä ja onnistuvat silti jotenkuten elämässään. Ja suunnilleen jokaisella niitä on vähän.
Minulla on tuollainen mies. Olen itse kehittänyt orastanutta sanavalmiuttani ja nostanut kissan pöydälle takaisin joka kerran kun hän pyyhkäisee sen alas. KIssa on nyt kyllä jalkavikainen ja aivan loppu tähän suhteeseen, mutta minä olen alkanut voida päivä päivältä paremmin. Ja niin mieskin. Olen lopultakin kovapäisempi kuin mies, ja olen oppinut perustelemaan ja selittämään asiat niin, että hänen uhanalaisuutensa tunne lievenee. Hän on alkanut jo odottaa riitoja, koska on itsekin havainnut niiden tekevän hyvää. Alussa hän kammosi riitelyä ja syytäkin oli, niin myrkyllinen ja ilkeä hän oli ja lyttäävä. Mutta en suvainnut sitä ja näytin peiliä kunnes hän suostui katsomaan siihen kerta kerralta pidempään.
Olin romuna vaikean elämänvaiheen uuvuttamana tullessani suhteeseen, siksi suostuin edes yrittämään. Eli aiemmin minulla oli väistelijämies ja salakuopan kaivaja, joka vei itsetunnon ihan yhtä tehokkaasti vaikka vaikutti yhteistyökykyiseltä. Siihen verrattuna avoimet konfliktit olivat ilmanraikastin. Siedin jopa runsaan projisoinnin. Eli sen, mitä miehesi harrastaa syyttäessään sinua laiskuriksi kun ei kestä työttömänä vertailua. Eli oikeastihan ongelmana on miehesi mitättömyydentunteet. Niitä hoidetaan uskolla ja kavereilla ja ennen muuta alistamalla parisuhteessa.
Minulla oli alistumistaipumusta. Halusin liikaa, että minusta pidetään. Lopulta tarvitsin näin vaikeasti miellytettävän miehen havahtuakseni siihen, että en ole syntynyt miellyttämään vaan elääkseni mielekkään elämän. Kaikeksi onneksi miehelläni on niin kova äidintarve, että se ilmenee kiukkuna jos toinen ei ole ihailun arvoinen. Hän on heittäytynyt mahdottomaksi aina kun olen alkanut matelemaan, ja tyytyväiseksi kun olen ottanut ohjat. Ja itse taas olen oppinut vaatimaan, että saan olla luvalla heikkokin ja hänen on jaksettava suhtautua siihen lämmöllä, koska ihmisellä täytyy saada olla molemmat puolet jaksaakseen sitten olla myös aidosti vahva. Suhteemme on muuttunut valtaosin hyväksi. Silti siinä on vielä isoja aukkokohtia - minun seksuaalisuuteni on oma ongelmani, eikä mies ole vielä toisen fyysisestä tyydyttämisestä kiinnostunut. Tosin siinä mielessä hänellä on ehkä teini-ikä vasta tulollaan. Ajattelin että tuo on latentti homo, mutta taitaa olla latenssi-ikä muuten vain.
Jos nämä eivät ole mahdollisia suhteessasi, häivy kun vielä jaksat. Olet oikeasti velvollinen huolehtimaan sen verran itsestäsi. Kuka muukaan sen tekisi? Jätä ukko herran haltuun, siellähän tuo jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin äsken pomon puheille ihan naamatusten. Sanoi yllättäen, että ole vaikka viikko poissa. On itsekin eronnut.
Mies on uhkaillut väkivallalla viimeisimpien riitojen aikana ja on lyönytkin pari kertaa.
Nyt meikäläinen lähtee kotiin pakkamaan. Vai miten nopeasti voisi saada lukkosepän sarjoittamaann lukon uudestaan? Vuokra-asunto on kuitenkin minun nimissäni.
Nyt juuri on aika voimaantunut olo, mutta siellä se huono itsetunto ja pelko vaanii takaravoissa. Mutta nyt en enää käänny takaisin!
Ap
Onnea parhaasta päätöksestä! Mutta...
Valitettavasti et pääse miehestä eroon lukon sarjoittamisella, jos olette molemmat kirjoilla asunnossa. Se on sitkeä myytti, että toisen voi vaan heittää ulos kamoineen, jos omistaa asunnon tai vuokrasopimus on omalla nimellä. Tärkein kysymys on siis, onko mies kirjoilla asunnossa? Jos on, irtisanot oman osuutesi heti ja muutat pois, koska siten pääset helpommalla kuin että joutuisit katsomaan samassa kämpässä väkivaltaan taipuvaista miestä häätöprosessin ajan.
Mitä nyt teetkin, älä jää kahdestaan miehen kanssa.
Tässä tapauksessa irtisano asunto, muuta pois ja kerro vuokranantajalle kirjallisesti, ettet voi enää taata asunnon kuntoa. Käske myös miestä kirjallisesti muuttamaan pois asunnosta ja hoitamaan sitä hyvin sillä välin. Tai kysy tarkemnat ohjeet vaikka soittamalla ilmaiseksi vuokralaisten keskusliittoon neuvojalle. Nykyään asunto-osakeyhtiölaki on onneksi muutyunut niin, etyä mahdollisista vahingoista vastaa niiden aiheuttaja, ei omistaja tai vuokralainen vain asemansa takia. Eli vastuu siitä ei kaadu enää ap:lle, jos mies alkaa tuhota kämppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin äsken pomon puheille ihan naamatusten. Sanoi yllättäen, että ole vaikka viikko poissa. On itsekin eronnut.
Mies on uhkaillut väkivallalla viimeisimpien riitojen aikana ja on lyönytkin pari kertaa.
Nyt meikäläinen lähtee kotiin pakkamaan. Vai miten nopeasti voisi saada lukkosepän sarjoittamaann lukon uudestaan? Vuokra-asunto on kuitenkin minun nimissäni.
Nyt juuri on aika voimaantunut olo, mutta siellä se huono itsetunto ja pelko vaanii takaravoissa. Mutta nyt en enää käänny takaisin!
Ap
Onnea parhaasta päätöksestä! Mutta...
Valitettavasti et pääse miehestä eroon lukon sarjoittamisella, jos olette molemmat kirjoilla asunnossa. Se on sitkeä myytti, että toisen voi vaan heittää ulos kamoineen, jos omistaa asunnon tai vuokrasopimus on omalla nimellä. Tärkein kysymys on siis, onko mies kirjoilla asunnossa? Jos on, irtisanot oman osuutesi heti ja muutat pois, koska siten pääset helpommalla kuin että joutuisit katsomaan samassa kämpässä väkivaltaan taipuvaista miestä häätöprosessin ajan.
Mitä nyt teetkin, älä jää kahdestaan miehen kanssa.
Lisäksi, eihän vuokralainen voi omin päin vaihtaa mitään lukkoja. Kyllä se on asunnon omistaja joka tuollaisesta päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen henkilö, vieläpä aivan oppikirjan esimerkkitapaus. Ei miehesi tuosta muutu mihinkään. Ero on ainut vaihtoehto jos haluat itsetuntosi takaisin.
No jaa. Narsistisia piirteitä siinä määrin, että yhteiselämä on todella vaikeaa. Muttei välttämättä mitään sen kummempaa, monella on paljon niitä piirteitä ja onnistuvat silti jotenkuten elämässään. Ja suunnilleen jokaisella niitä on vähän.
Minulla on tuollainen mies. Olen itse kehittänyt orastanutta sanavalmiuttani ja nostanut kissan pöydälle takaisin joka kerran kun hän pyyhkäisee sen alas. KIssa on nyt kyllä jalkavikainen ja aivan loppu tähän suhteeseen, mutta minä olen alkanut voida päivä päivältä paremmin. Ja niin mieskin. Olen lopultakin kovapäisempi kuin mies, ja olen oppinut perustelemaan ja selittämään asiat niin, että hänen uhanalaisuutensa tunne lievenee. Hän on alkanut jo odottaa riitoja, koska on itsekin havainnut niiden tekevän hyvää. Alussa hän kammosi riitelyä ja syytäkin oli, niin myrkyllinen ja ilkeä hän oli ja lyttäävä. Mutta en suvainnut sitä ja näytin peiliä kunnes hän suostui katsomaan siihen kerta kerralta pidempään.
Olin romuna vaikean elämänvaiheen uuvuttamana tullessani suhteeseen, siksi suostuin edes yrittämään. Eli aiemmin minulla oli väistelijämies ja salakuopan kaivaja, joka vei itsetunnon ihan yhtä tehokkaasti vaikka vaikutti yhteistyökykyiseltä. Siihen verrattuna avoimet konfliktit olivat ilmanraikastin. Siedin jopa runsaan projisoinnin. Eli sen, mitä miehesi harrastaa syyttäessään sinua laiskuriksi kun ei kestä työttömänä vertailua. Eli oikeastihan ongelmana on miehesi mitättömyydentunteet. Niitä hoidetaan uskolla ja kavereilla ja ennen muuta alistamalla parisuhteessa.
Minulla oli alistumistaipumusta. Halusin liikaa, että minusta pidetään. Lopulta tarvitsin näin vaikeasti miellytettävän miehen havahtuakseni siihen, että en ole syntynyt miellyttämään vaan elääkseni mielekkään elämän. Kaikeksi onneksi miehelläni on niin kova äidintarve, että se ilmenee kiukkuna jos toinen ei ole ihailun arvoinen. Hän on heittäytynyt mahdottomaksi aina kun olen alkanut matelemaan, ja tyytyväiseksi kun olen ottanut ohjat. Ja itse taas olen oppinut vaatimaan, että saan olla luvalla heikkokin ja hänen on jaksettava suhtautua siihen lämmöllä, koska ihmisellä täytyy saada olla molemmat puolet jaksaakseen sitten olla myös aidosti vahva. Suhteemme on muuttunut valtaosin hyväksi. Silti siinä on vielä isoja aukkokohtia - minun seksuaalisuuteni on oma ongelmani, eikä mies ole vielä toisen fyysisestä tyydyttämisestä kiinnostunut. Tosin siinä mielessä hänellä on ehkä teini-ikä vasta tulollaan. Ajattelin että tuo on latentti homo, mutta taitaa olla latenssi-ikä muuten vain.
Jos nämä eivät ole mahdollisia suhteessasi, häivy kun vielä jaksat. Olet oikeasti velvollinen huolehtimaan sen verran itsestäsi. Kuka muukaan sen tekisi? Jätä ukko herran haltuun, siellähän tuo jo on.
Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa noin avoimesti omasta parisuhteestasi.
Olen koittanut nostaa kissan pöydälle monia kertoja, mutta mies ei koskaan näe itsessään mitään vikaa. Oikeasti, ei koskaan. Kerran sanoi jopa, että avioliittomme olisi onnellinen, jos minä olisin juuri samanlainen kuin hän.
Pari kertaa olen koittanut viime aikoina pitää pintani ja kertoa, miten hän on loukannut minua tai toiminut mielestäni väärin. Silloin mies on lyönyt minua. Sekään ei olkut hänen miestään paha teko, vaan ansaitsin sen. Haukkui vielä perään minua epäsiistiksi ja laiskaksi.
Nyt, kun silmäni aukesivat, en tajua miksen lähtenyt pois jo ajat sitten!
Ap
Minä erosin kuukausien tappelun jälkeen tuollaisesta miehestä. Petti ja valehteli minkä kerkesi ja selitti mustankin valkoiseksi. Viimeinen niitti oli kun hän varasti minulta rahaa. Maksoi takaisin kun uhkasin poliisilla. Onneksi emme asuneet yhdessä. Tsemppiä aloittajalle! Ero oli vaikea, koska parhaat hetkemme olivat ihanampia kuin mikään mitä olen kokenut ja ikävöin alussa valtavasti. Luottamus kuoli kuitenkin täysin ja sitä myötä myös rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen henkilö, vieläpä aivan oppikirjan esimerkkitapaus. Ei miehesi tuosta muutu mihinkään. Ero on ainut vaihtoehto jos haluat itsetuntosi takaisin.
No jaa. Narsistisia piirteitä siinä määrin, että yhteiselämä on todella vaikeaa. Muttei välttämättä mitään sen kummempaa, monella on paljon niitä piirteitä ja onnistuvat silti jotenkuten elämässään. Ja suunnilleen jokaisella niitä on vähän.
Minulla on tuollainen mies. Olen itse kehittänyt orastanutta sanavalmiuttani ja nostanut kissan pöydälle takaisin joka kerran kun hän pyyhkäisee sen alas. KIssa on nyt kyllä jalkavikainen ja aivan loppu tähän suhteeseen, mutta minä olen alkanut voida päivä päivältä paremmin. Ja niin mieskin. Olen lopultakin kovapäisempi kuin mies, ja olen oppinut perustelemaan ja selittämään asiat niin, että hänen uhanalaisuutensa tunne lievenee. Hän on alkanut jo odottaa riitoja, koska on itsekin havainnut niiden tekevän hyvää. Alussa hän kammosi riitelyä ja syytäkin oli, niin myrkyllinen ja ilkeä hän oli ja lyttäävä. Mutta en suvainnut sitä ja näytin peiliä kunnes hän suostui katsomaan siihen kerta kerralta pidempään.
Olin romuna vaikean elämänvaiheen uuvuttamana tullessani suhteeseen, siksi suostuin edes yrittämään. Eli aiemmin minulla oli väistelijämies ja salakuopan kaivaja, joka vei itsetunnon ihan yhtä tehokkaasti vaikka vaikutti yhteistyökykyiseltä. Siihen verrattuna avoimet konfliktit olivat ilmanraikastin. Siedin jopa runsaan projisoinnin. Eli sen, mitä miehesi harrastaa syyttäessään sinua laiskuriksi kun ei kestä työttömänä vertailua. Eli oikeastihan ongelmana on miehesi mitättömyydentunteet. Niitä hoidetaan uskolla ja kavereilla ja ennen muuta alistamalla parisuhteessa.
Minulla oli alistumistaipumusta. Halusin liikaa, että minusta pidetään. Lopulta tarvitsin näin vaikeasti miellytettävän miehen havahtuakseni siihen, että en ole syntynyt miellyttämään vaan elääkseni mielekkään elämän. Kaikeksi onneksi miehelläni on niin kova äidintarve, että se ilmenee kiukkuna jos toinen ei ole ihailun arvoinen. Hän on heittäytynyt mahdottomaksi aina kun olen alkanut matelemaan, ja tyytyväiseksi kun olen ottanut ohjat. Ja itse taas olen oppinut vaatimaan, että saan olla luvalla heikkokin ja hänen on jaksettava suhtautua siihen lämmöllä, koska ihmisellä täytyy saada olla molemmat puolet jaksaakseen sitten olla myös aidosti vahva. Suhteemme on muuttunut valtaosin hyväksi. Silti siinä on vielä isoja aukkokohtia - minun seksuaalisuuteni on oma ongelmani, eikä mies ole vielä toisen fyysisestä tyydyttämisestä kiinnostunut. Tosin siinä mielessä hänellä on ehkä teini-ikä vasta tulollaan. Ajattelin että tuo on latentti homo, mutta taitaa olla latenssi-ikä muuten vain.
Jos nämä eivät ole mahdollisia suhteessasi, häivy kun vielä jaksat. Olet oikeasti velvollinen huolehtimaan sen verran itsestäsi. Kuka muukaan sen tekisi? Jätä ukko herran haltuun, siellähän tuo jo on.
Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa noin avoimesti omasta parisuhteestasi.
Olen koittanut nostaa kissan pöydälle monia kertoja, mutta mies ei koskaan näe itsessään mitään vikaa. Oikeasti, ei koskaan. Kerran sanoi jopa, että avioliittomme olisi onnellinen, jos minä olisin juuri samanlainen kuin hän.
Pari kertaa olen koittanut viime aikoina pitää pintani ja kertoa, miten hän on loukannut minua tai toiminut mielestäni väärin. Silloin mies on lyönyt minua. Sekään ei olkut hänen miestään paha teko, vaan ansaitsin sen. Haukkui vielä perään minua epäsiistiksi ja laiskaksi.
Nyt, kun silmäni aukesivat, en tajua miksen lähtenyt pois jo ajat sitten!
Ap
Tuo on yleinen reaktio kun silmät aukeaa, että ihmettelee miten on voinut kestää ja tuntee siitä syyllisyyttäkin, etenkin jos on lapsia. Nyt on kuitenkin paras todeta että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Onko sinulla nyt paikkaa minne mennä siksi aikaa että saat järjestettyä uuden asunnon? Vanhemmat, ystävät, sukulaiset, joku? Jos ei ole, mene turvakotiin. Kun muuttopäivä uuteen asuntoon tulee, älä mene yksin, vaan ota porukka mukaan. Älä vastaa puheluihin, vaan pidä kaikki viestintä kirjallisena. Kun olet muuttanut, katkaise yhteys kokonaan (jos ei ole lapsia) tai jatka kirjallisena (jos on lasten asioita hoidettavana).
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen henkilö, vieläpä aivan oppikirjan esimerkkitapaus. Ei miehesi tuosta muutu mihinkään. Ero on ainut vaihtoehto jos haluat itsetuntosi takaisin.
No jaa. Narsistisia piirteitä siinä määrin, että yhteiselämä on todella vaikeaa. Muttei välttämättä mitään sen kummempaa, monella on paljon niitä piirteitä ja onnistuvat silti jotenkuten elämässään. Ja suunnilleen jokaisella niitä on vähän.
Minulla on tuollainen mies. Olen itse kehittänyt orastanutta sanavalmiuttani ja nostanut kissan pöydälle takaisin joka kerran kun hän pyyhkäisee sen alas. KIssa on nyt kyllä jalkavikainen ja aivan loppu tähän suhteeseen, mutta minä olen alkanut voida päivä päivältä paremmin. Ja niin mieskin. Olen lopultakin kovapäisempi kuin mies, ja olen oppinut perustelemaan ja selittämään asiat niin, että hänen uhanalaisuutensa tunne lievenee. Hän on alkanut jo odottaa riitoja, koska on itsekin havainnut niiden tekevän hyvää. Alussa hän kammosi riitelyä ja syytäkin oli, niin myrkyllinen ja ilkeä hän oli ja lyttäävä. Mutta en suvainnut sitä ja näytin peiliä kunnes hän suostui katsomaan siihen kerta kerralta pidempään.
Olin romuna vaikean elämänvaiheen uuvuttamana tullessani suhteeseen, siksi suostuin edes yrittämään. Eli aiemmin minulla oli väistelijämies ja salakuopan kaivaja, joka vei itsetunnon ihan yhtä tehokkaasti vaikka vaikutti yhteistyökykyiseltä. Siihen verrattuna avoimet konfliktit olivat ilmanraikastin. Siedin jopa runsaan projisoinnin. Eli sen, mitä miehesi harrastaa syyttäessään sinua laiskuriksi kun ei kestä työttömänä vertailua. Eli oikeastihan ongelmana on miehesi mitättömyydentunteet. Niitä hoidetaan uskolla ja kavereilla ja ennen muuta alistamalla parisuhteessa.
Minulla oli alistumistaipumusta. Halusin liikaa, että minusta pidetään. Lopulta tarvitsin näin vaikeasti miellytettävän miehen havahtuakseni siihen, että en ole syntynyt miellyttämään vaan elääkseni mielekkään elämän. Kaikeksi onneksi miehelläni on niin kova äidintarve, että se ilmenee kiukkuna jos toinen ei ole ihailun arvoinen. Hän on heittäytynyt mahdottomaksi aina kun olen alkanut matelemaan, ja tyytyväiseksi kun olen ottanut ohjat. Ja itse taas olen oppinut vaatimaan, että saan olla luvalla heikkokin ja hänen on jaksettava suhtautua siihen lämmöllä, koska ihmisellä täytyy saada olla molemmat puolet jaksaakseen sitten olla myös aidosti vahva. Suhteemme on muuttunut valtaosin hyväksi. Silti siinä on vielä isoja aukkokohtia - minun seksuaalisuuteni on oma ongelmani, eikä mies ole vielä toisen fyysisestä tyydyttämisestä kiinnostunut. Tosin siinä mielessä hänellä on ehkä teini-ikä vasta tulollaan. Ajattelin että tuo on latentti homo, mutta taitaa olla latenssi-ikä muuten vain.
Jos nämä eivät ole mahdollisia suhteessasi, häivy kun vielä jaksat. Olet oikeasti velvollinen huolehtimaan sen verran itsestäsi. Kuka muukaan sen tekisi? Jätä ukko herran haltuun, siellähän tuo jo on.
Parisuhteeni ja kumppanini kaltaisia on siis muitakin.
Todellakin eroa. Mene oikeusaputoimistoon. Soita pomolle että olet pari päivää poissa vatsataudin tähden. Et tarvi lääkärintodistusta. Pakkaa passisi, pankkikortti ja tunnukser sekä vähän vaatteita. Astu ulos ja usko että apua löytyy.