Suomen kouluissa ei anneta läksyjä?

MItä?!  No johan on huhu :-DDD

Missä maassa asustelet?

Joo, ei pidä paikkaansa alkuunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja täällä kiertää sellainen huhu, ettei Suomen kouluissa anneta läksyjä. Pitääkö se paikkansa?

Se on yleinen harha joka kiertää esim. facessa. Mun amerikkalaiset tutut ainakin jakaneet sitä siellä. Muistaakseni se vasemmistolais "dokumentaristi" Michael Moore myös on käsitellyt aihetta ja kertonut virheellistä tietoa.

Italiassa. Tänään työkaveri kysyi kun poikansa oli innoissaan kun Suomen kouluissa ei anneta läksyjä. Joskus kymmenen vuotta sitten kuulin totena, että sai valita haluaako helpot vai vaikeet läksyt.

Minä ja mieheni olemme opettajia, ja onhan meillä lapsia, samoin naapureilla, samoin sukulaisilla. Tunnemme molemmat peruskoulumaailman läpikotaisin ja tottakai tuttujen kanssa tulee puhetta koulusta, samoin omien lapsien koulunkäyntiä on luonnollisesti tullut seurattua vuosikausia. Eli kyllä varma tieto on, että täyttä potaskaa ovat kyseiset huhut. Voit vain nauraa, että maailma on täynnä väärää tietoa eikä kaikkea pidä uskoa ennenkuin ottaa asioista kunnolla selvää.

Nykyteknologia (lue digiloikka) mahdollistaa sen, että oppilaille voidaan paremmin antaa monentasoisia läksyjä (mikäli kunnalla on ollut varaa laitehankintojen lisäksi myös kouluttaa opettajat käyttämään niitä ja maksamaan sisällöntuotannon vaatimasta ajasta). Siellä on perustehtävät, jotka ovat kaikille pakolliset, lisätehtävät nopeille ja kertausta haluaville, ja vielä syventävät tehtävät niille, jotka ovat oikeasti kiinnotuneet asioista ja haluavat tietää mahdollisimman paljon.

Minulla on opetettavana aineenani yläkoulun äidinkieli ja sen puitteissa noin 150 oppilasta, joten tällä perusteella osaan kertoa näin: Kaikki tekevät tunnilla/kotiläksynä perustehtävät (moni ehtii jo tunnilla, joten ei jää kotiläksyä). 20 % oppilaista on innokkaita koulunkävijöitä, jotka tekevät myös lisätehtävät (niitä saa tavallisesti tehdä parin kanssa, ne ovat pelimuotoisia, sanaristikoita tms.). Syventäviä tehtäviä tekee ehkä 1 % (niissä on linkkejä asiantuntijasivuille ja luovia ja soveltavia tehtäviä). Ne vaativat jo enemmän aikaa ja omaehtoista asiaan paneutumista, mutta ne on tosiaan tarkoitettu niille oppilaille, joiden erityisen innostuksen kohde kyseinen asia on.

Sisällöntuotanto ei käy käsi kädessä. Minulla on mennyt yläkoulun oppimäärän kolmiportaiseen tehtävätuotantoon useampia vuosia. Ei tämä sen kummempaa ole kuin tehtävämonisteiden tekeminen käsin tai kirjoitusohjelmalla ja tulostaminen ja kopioiminen. Siitä rumbasta olen päässyt, kun nyt vain jaan oppilaille linkin ja käsken tehdä sieltä tehtävät. Vaikka materiaalia on jo paljon, yhä tulee vuosittain uusia ideoita ja lisäilen niitä tehäväpaketteihin. Syventävien tehtävien asiantuntijasivuja on minulla koko ajan etsinnässä.

En kokenut monistustyötäkään ongelmaksi, mutta kuntamme pyrkii pääsemään eroon tehtäväkirjojen paperiversioista, joten oli vähän pakko siirtyä nettitehtävien luomiseen. Onneksi parin vuoden ajan kaikille maksettiin ylituntikorvausta siitä ajanmenetyksestä, kun materiaalia alettiin luoda konemuotoihin.

Läksyjä on melko vähän, koska lapsi ehtii tehdä usein ne jo tunnilla.

Suomessa oli vielä 80 luvun alussa tasokurssit yläasteen puolella matematiikassa ja engkannissa. Nyt niitä ei ole ja luokassa on kovin monen tason oppijaa. Itse luin laajan/pitkän matematiikan yläasteella ha lukiossa ja läjsyjä oli aina.

Nyt oma lapsi pääsee kovin vähällä laskemisella yläasteella, ei hyvä.

Ei pidä.

Vois enemmänkin antaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyteknologia (lue digiloikka) mahdollistaa sen, että oppilaille voidaan paremmin antaa monentasoisia läksyjä (mikäli kunnalla on ollut varaa laitehankintojen lisäksi myös kouluttaa opettajat käyttämään niitä ja maksamaan sisällöntuotannon vaatimasta ajasta). Siellä on perustehtävät, jotka ovat kaikille pakolliset, lisätehtävät nopeille ja kertausta haluaville, ja vielä syventävät tehtävät niille, jotka ovat oikeasti kiinnotuneet asioista ja haluavat tietää mahdollisimman paljon.

Minulla on opetettavana aineenani yläkoulun äidinkieli ja sen puitteissa noin 150 oppilasta, joten tällä perusteella osaan kertoa näin: Kaikki tekevät tunnilla/kotiläksynä perustehtävät (moni ehtii jo tunnilla, joten ei jää kotiläksyä). 20 % oppilaista on innokkaita koulunkävijöitä, jotka tekevät myös lisätehtävät (niitä saa tavallisesti tehdä parin kanssa, ne ovat pelimuotoisia, sanaristikoita tms.). Syventäviä tehtäviä tekee ehkä 1 % (niissä on linkkejä asiantuntijasivuille ja luovia ja soveltavia tehtäviä). Ne vaativat jo enemmän aikaa ja omaehtoista asiaan paneutumista, mutta ne on tosiaan tarkoitettu niille oppilaille, joiden erityisen innostuksen kohde kyseinen asia on.

Sisällöntuotanto ei käy käsi kädessä. Minulla on mennyt yläkoulun oppimäärän kolmiportaiseen tehtävätuotantoon useampia vuosia. Ei tämä sen kummempaa ole kuin tehtävämonisteiden tekeminen käsin tai kirjoitusohjelmalla ja tulostaminen ja kopioiminen. Siitä rumbasta olen päässyt, kun nyt vain jaan oppilaille linkin ja käsken tehdä sieltä tehtävät. Vaikka materiaalia on jo paljon, yhä tulee vuosittain uusia ideoita ja lisäilen niitä tehäväpaketteihin. Syventävien tehtävien asiantuntijasivuja on minulla koko ajan etsinnässä.

En kokenut monistustyötäkään ongelmaksi, mutta kuntamme pyrkii pääsemään eroon tehtäväkirjojen paperiversioista, joten oli vähän pakko siirtyä nettitehtävien luomiseen. Onneksi parin vuoden ajan kaikille maksettiin ylituntikorvausta siitä ajanmenetyksestä, kun materiaalia alettiin luoda konemuotoihin.

Olisin kiinnostunut tekemistäsi tehtävistä. Oletko siis todellakin tehnyt joka vuosiluokalle omat tehtävistöt joka osa-alueesta omalla ajalla? Huh huh. Olen linkkejä itse keräillyt tehtäviin netissä mutta suurin osa on mekaanisia ja aika huonoja soveltumaan eritasoisille oppilaille. Käytänpainettua oppikirjaa, sen tehtäviä sekä kirjasarjan digitehtävistöä. Opetan noin 100 oppilasta vuodessa.ilasta vuodessa.  t. toinen äidinkielen yläkoulun ope

Nopeaoppiset ja hyväkäytöksiset oppilaat ehtivät yleensä tehdä kotiläksyt jo oppitunnin aikana, kun eivät riehu ympäri luokkahuonetta, vaan keskittyvät opiskeluun. Ja ne häiriköt eivät läksyjään tee, vaikka niitä olisikin. Jos niiltä kysyy, tuliko läksyjä, niin vastaavat aina, ettei tullut.

Siihenhän ollaan ilmeisesti menossa. Ei läksyjä koska ei niitä kuitenkaan tehdä. Ei numeroita vaan sanallista monitulkintaista arvostelua, koska numeroista ilmenisi unelmalle demograafisesti kiusallisia asioita. Ei valvota lakien noudattamista kun ei niitä kuitenkaan kukaan noudata, ja samaan aikaan kun toisia valvotaan niin toiset rikkovat, mikä ei ole tasa-arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Nopeaoppiset ja hyväkäytöksiset oppilaat ehtivät yleensä tehdä kotiläksyt jo oppitunnin aikana, kun eivät riehu ympäri luokkahuonetta, vaan keskittyvät opiskeluun. Ja ne häiriköt eivät läksyjään tee, vaikka niitä olisikin. Jos niiltä kysyy, tuliko läksyjä, niin vastaavat aina, ettei tullut.

Näin on ja ounaniskarasisteile tiedoksi nämä riehujat ja läksyjätekemättömät ovat valkoihoisia heteroparisuhteesta syntyneitä. Läksyjä siis annetaan mutta osa ei niistä koskaan tee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyteknologia (lue digiloikka) mahdollistaa sen, että oppilaille voidaan paremmin antaa monentasoisia läksyjä (mikäli kunnalla on ollut varaa laitehankintojen lisäksi myös kouluttaa opettajat käyttämään niitä ja maksamaan sisällöntuotannon vaatimasta ajasta). Siellä on perustehtävät, jotka ovat kaikille pakolliset, lisätehtävät nopeille ja kertausta haluaville, ja vielä syventävät tehtävät niille, jotka ovat oikeasti kiinnotuneet asioista ja haluavat tietää mahdollisimman paljon.

Minulla on opetettavana aineenani yläkoulun äidinkieli ja sen puitteissa noin 150 oppilasta, joten tällä perusteella osaan kertoa näin: Kaikki tekevät tunnilla/kotiläksynä perustehtävät (moni ehtii jo tunnilla, joten ei jää kotiläksyä). 20 % oppilaista on innokkaita koulunkävijöitä, jotka tekevät myös lisätehtävät (niitä saa tavallisesti tehdä parin kanssa, ne ovat pelimuotoisia, sanaristikoita tms.). Syventäviä tehtäviä tekee ehkä 1 % (niissä on linkkejä asiantuntijasivuille ja luovia ja soveltavia tehtäviä). Ne vaativat jo enemmän aikaa ja omaehtoista asiaan paneutumista, mutta ne on tosiaan tarkoitettu niille oppilaille, joiden erityisen innostuksen kohde kyseinen asia on.

Sisällöntuotanto ei käy käsi kädessä. Minulla on mennyt yläkoulun oppimäärän kolmiportaiseen tehtävätuotantoon useampia vuosia. Ei tämä sen kummempaa ole kuin tehtävämonisteiden tekeminen käsin tai kirjoitusohjelmalla ja tulostaminen ja kopioiminen. Siitä rumbasta olen päässyt, kun nyt vain jaan oppilaille linkin ja käsken tehdä sieltä tehtävät. Vaikka materiaalia on jo paljon, yhä tulee vuosittain uusia ideoita ja lisäilen niitä tehäväpaketteihin. Syventävien tehtävien asiantuntijasivuja on minulla koko ajan etsinnässä.

En kokenut monistustyötäkään ongelmaksi, mutta kuntamme pyrkii pääsemään eroon tehtäväkirjojen paperiversioista, joten oli vähän pakko siirtyä nettitehtävien luomiseen. Onneksi parin vuoden ajan kaikille maksettiin ylituntikorvausta siitä ajanmenetyksestä, kun materiaalia alettiin luoda konemuotoihin.

Olisin kiinnostunut tekemistäsi tehtävistä. Oletko siis todellakin tehnyt joka vuosiluokalle omat tehtävistöt joka osa-alueesta omalla ajalla? Huh huh. Olen linkkejä itse keräillyt tehtäviin netissä mutta suurin osa on mekaanisia ja aika huonoja soveltumaan eritasoisille oppilaille. Käytänpainettua oppikirjaa, sen tehtäviä sekä kirjasarjan digitehtävistöä. Opetan noin 100 oppilasta vuodessa.ilasta vuodessa.  t. toinen äidinkielen yläkoulun ope

Joo siinä on kova homma. Tosin nuo syventävän tason tehtävät ovat tulleet myöhemmässä vaiheessa vasta. Olihan minulla jo valmiina kymmenen vuoden ajalta tekstinkäsittelyohjelmalla tehtyjä tehtäviä valmiina, niitä olin aiemmin siis monistanut oppilaille. Nyt muokkasin niitä hiukan uuteen muotoon. Perustehtävien "pohjat" siis olivat tavallaan valmiina, niitä ei tarvinnut sillä lailla miettiä. Samoin kirjallisuushistorian tai murrealueiden näytteet olen aikoinaan kirjoittanut koneella puhtaaksi, ja sieltähän ne tikulta löytyivät lähteineen kaikkineen. Lisätehtäviä tein sitten uutena ja myöhemmin syventäviä. Meillä oltiin vähän pakkoraossa, kun ylhäältä tuli käsky luopua kirjoista.

En ole kylläkään suostunut siihen, että vihko tehdään nettimuodossa. Minä olen teettänyt muistiinpanot kynällä paperivihkoon, ettei kynäote ja käsiala katoa.

Joka jaksossa luetaan kaunokirjallinen teos, ja se on nykyisin aika helppoa, kun oppilailla on koneet ja kirjat voi lainata e-muodossa (halukkaat voivat itse mennä kirjastosta lainaamaan omalla kortilla perinteisen kirjan). Meillä oman koulun kirjastossa ei tahdo enää olla kirjasarjoja kokonaisia luokallisia, useimpia kirjoja on enää 5-10 kappaletta. Kunta lakkasi satsaamasta koulukirjastoon samalla, kun osti oppilaille koneet. Itse tykkään kyllä lukea kirjani mieluummin paperisena, mutta koulutyötä e-kirja helpottaa.

t. nimim. "käsi kädessä > kädenkäänteessä, hohhoijaa..."