Ärsyttää kun tuttavapiirissä melkein kaikilla on lapsia ja kaikki "meetingit" pitää olla jotain lastenkutsuja tai lasten leikkikyläilyjä

Ikäväähän se juu on, että ihmisillä on erilaisia elämänvaiheita, ja joskus ne eivät vaan natsaa yhteen toisten kanssa.

Joku rakastuu ja muuttaa Australiaan, joku saa lapsia ja elää kymmenen vuotta pikkulapsihuuruissa. Yksi tutkii ja väittelee ja elää niissä kuvioissaan, toinen hurahtaa fitnessiin ja imeskelee proteiinipirtelöitä kuntosalivälineissään, kolmas tykkää ryypiskellä niin paljon, että toiset ei enää jaksa sen tahdissa.

Semmosta se on elämä. Ehkä sun pitää vaan sitten hankkia uudet kaverit.

Ei niitä lapsia voi vaan viskata jonnekin että voidaan viettää aikuisten iltoja. Kaikilla ei ole tukiverkkoja. Varmasti vaan helpompaa niille kavereillesi noin että kaikki varmasti pääsee ja lapsille tekee tosi hyvää myös tavata muita lapsia.

Ystävyyssuhteet solmitaan tietyyn elämäntilanteeseen ja vaiheeseen. Teidän ystävyyssuhteiden motiivit ei taida enää sinun osalta täyttyä, joten sinun elettävä tilanteen mukaan ja etsittävä uusia ihmissuhteita, jotka tyydyttävän sinun tämän hetkisiä tarpeita.

Pussikalja-ajat on ohi ja nyt on vastuullisen aikuisuuden aika, johon ystävälläsi kuuluu lapset.

Missä on lasten isät???

Hanki uusi tuttavapiiri. Nyt menet väkisin sosiaaliisiin tilanteisiin, joista et ollenkaan nauti, eikä sinulla riitä enää motivaatiota tehdä asialle mitään.

Vertailun vuoksi itse olen 32-vuotias enkä käy koskaan missään lastenkutsuilla tai muissa vastaavissa lapsitapahtumissa. Nykyinen kaveripiirini on pitkälti lapsetonta.

Vierailija kirjoitti:

Pussikalja-ajat on ohi ja nyt on vastuullisen aikuisuuden aika, johon ystävälläsi kuuluu lapset.

Tämä oli varmaan yleistys?

Itselläni on kolme lasta, nuorin kolme vuotta, ja niin vaan kesällä käytiin pussikaljoittelemassa (ts. siiderillä), ollaan nelikymppisiä ja kaveri vela. Molemmat töissäkäyviä ja aikuisia 😂 ei ne ajat ole ohi vielä aikoihin 😂 mentiin vielä hevikeikalle sen jälkeen.

Ei kavereiden tapaaminen ja sen tekeminen mikä tuntuu kivalta, ole mikään vastuullisen aikuisuuden vastakohta. Lapsiperheessä väkisinkin tulee vietettyä aikaa niiden lasten kanssa ja helpompaa on tavata aikuisiakin kun lapsilla on jotain seuraa toisista lapsista.

Ehkä aloittajan kannattaa tosiaan jättäytyä pois. Tosi ystävä yrittäisi sopeutua ja ymmärtää ettei pikkulapsivaihe kestä kauaa. Tietyssä ikävaiheessa lapset osaavat jo leikkiä keskenään toisessa huoneessa ja aikuiset voivat juoda kahvinsa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Pussikalja-ajat on ohi ja nyt on vastuullisen aikuisuuden aika, johon ystävälläsi kuuluu lapset.

Äitinä en oikein enää näitä "aikuisten"iltoja jaksa. Moneen kertaa kerrrotut nuoruuden muistot, kuinka ollaan nyrkin ja hella välissä kotiarestissa, mies on täysin kelvoton asuinkumppani ja isä lapsille. Ja joku juo aina liikaa. Minusta on tainut tulla tylsä aikuinen, joka viettää enemmän aikaa lasten kanssa, kun ripsarit poskella haukkumassa miestään.

Ap:n pitää muistaa olla hankkimatta itse lapsia.

Yhyy ja vinkuti vinkuti. Sähän ap sovit hyvin lastenkutsuille. Jos tiedät mitä tarkoitan.

Kai niillä lapsilla on isätkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pussikalja-ajat on ohi ja nyt on vastuullisen aikuisuuden aika, johon ystävälläsi kuuluu lapset.

Äitinä en oikein enää näitä "aikuisten"iltoja jaksa. Moneen kertaa kerrrotut nuoruuden muistot, kuinka ollaan nyrkin ja hella välissä kotiarestissa, mies on täysin kelvoton asuinkumppani ja isä lapsille. Ja joku juo aina liikaa. Minusta on tainut tulla tylsä aikuinen, joka viettää enemmän aikaa lasten kanssa, kun ripsarit poskella haukkumassa miestään.

Lisääntyjät jäävät loukkuun huonoihin parisuhteisiin ja elävät menneisyydessä, koska heillä ei ole aikaa tai jaksamista tehdä elämällään mitään mielenkiintoista tässä ja nyt.