Jos kuulet että ystävänä pitämäsi on puhunut sinusta selän takana
Pystytkö antamaan anteeksi ja jatkamaan?
Minulle se on niin suuri luottamuksen menetys että mahdoton unohtaa ja jatkaa ystävyyttä.
Tuli mieleen kun kuulin että työkaveri jota pidin ystävänä ja pidettiin yhteyksiä vapaallakin olikin puhunut pahaa selän takana. Nyt on vaikea enää kohdata häntä.
Kommentit (49)
Ei tuo kuullosta ystävyydeltä. Paskanpuhujilla ei ole todellisia ystäviä.
Oikea Ystävyys on harvinainen suhde josta kannattaa pitää kii, huonot tyypit voi unohtaa samantien.
Tyypillinen nainen, näitä kohtaat paljon elämäsi varrella.
Mulla ei oo mun bestiksistä pahaa sanottavaa.
En varmaan pystyis olemaan frendi..
Keneltä kuulit?
Mun entinen kaveri harrasti sitä että väitti jonkun toisen puhuneen pahaa minusta, tai jostakin toisesta, vaik ei näin ollutkaan.
Toki on olemassa ihmisiä, jotka esittävät niin kaveria, mutta puhuvatkin selän takana muuta.
Se että ihminen puhuu pahaa muista minulle on merkki että puhuu minusta muille. No thanks.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen nainen, näitä kohtaat paljon elämäsi varrella.
Miehet osaa yhtä lailla. Ei ole kiinni sukupuolesta vaan persoonasta. Jotkut vaan on niin pahantahtoisia. Ja yleensäkkin sokeita itselleen.
Ystävä ei tee noin, ei koskaan. Hyvä, kun selvisi asian todellisuus.
Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka kertovat hyvinkin luottamukselliset asiat eteenpäin.
Elämä on oppimista. Jatkossa osaat paremmin katsoa kenelle kerrot asioistasi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on oppimista. Jatkossa osaat paremmin katsoa kenelle kerrot asioistasi.
Kuinka sen oppii tunnistamaan? Pettymys on suuri kun luotettavana ja mukavana pitämä ihminen onkin takana päin kaikkea muuta.
Itselläni ei ole vielä sellaista "ystävää" ollutkaan, joka ei olisi selän takana puhunut. Jotenkin on niin mennyt usko tähän tosiystävyyteen. Itse en harrasta tätä p* skan puhumista yhtään ja kiva sitten saada palkkioksi aina lopulta oikein ärsyttävä "ystävä". Olkaa onnellisia jos teille on niitä hyviä ystäviä.
Itse olen skipannut p*skaa puhuvat "ystävät" elämästäni. Paha olla ystävä, tai edes kaveri sellaiselle, johon ei voi luottaa.
Oliko asia totta? Joskus naurattaa kun ihmiset loukkaantuvat tosi asioiden kertomista. Ei sellainenkaan normaalia ole, että puhutaan vain ruusunpunaisia asioita ihmisistä, eikä mistään muusta saisi hiiskuakaan. Minä puhun joskus ikäviä juttuja eteenpäin jopa omasta äidistäni, enkä minä häntä vihaa vaan rakastan.
Minulla on lapsuudenystävä. Hän on kateellinen, haukkuu joskus seläntakana, mutta en minä siitä välitä. Hän on kuin sisko ja kyllä minäkin joskus haukun häntä. Ystäviä silti yli 36-vuotta. Huh kuulostaapa hurjalta tuo 36-vuotta. Olen 40.
Kyllähän se niin taitaa olla, että jos kaveri/ystävä puhuu pahaa toisista ihmisistä sulle niin vastaavasti ne toiset saa kuunnella sun haukkumista. Kateutta, pahantahtoisuutta ja ilkeyttä, tietenkin. Mä aika pitkään siedin yhtä ystävää tästä ikävästä piirteestä huolimatta, mutta viimeisen vuoden aikana oon ottanut tietoisesti etäisyyttä. En vaan jaksa enää sitä kaikkea myrkkyä. Enkä myöskään halua, että minun asioitani ruoditaan ties kuinka monen ihmisen kanssa ja samalla väärinkäytetään mun osoittamaa luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole vielä sellaista "ystävää" ollutkaan, joka ei olisi selän takana puhunut. Jotenkin on niin mennyt usko tähän tosiystävyyteen. Itse en harrasta tätä p* skan puhumista yhtään ja kiva sitten saada palkkioksi aina lopulta oikein ärsyttävä "ystävä". Olkaa onnellisia jos teille on niitä hyviä ystäviä.
Sama täällä. Ei mulla ole vielä koskaan ollut ystävää,joka EI puhuisi pahaa musta selän takana. Olen hyväksynyt asian,eipä sille oikein mitään voi. Yksinkään en halua olla.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka kertovat hyvinkin luottamukselliset asiat eteenpäin.
Terveisiä Päivi H:lle
Vierailija kirjoitti:
Oliko asia totta? Joskus naurattaa kun ihmiset loukkaantuvat tosi asioiden kertomista. Ei sellainenkaan normaalia ole, että puhutaan vain ruusunpunaisia asioita ihmisistä, eikä mistään muusta saisi hiiskuakaan. Minä puhun joskus ikäviä juttuja eteenpäin jopa omasta äidistäni, enkä minä häntä vihaa vaan rakastan.
Tuossa ei kaiketi mitään ongelmaa ole, jos pysyy totuudessa ja pystyy herjaamatta puhumaan. Toki myös niistä ei niin kivoista asioista on tarve puhua ja jopa pitääkin ottaa puheeksi, että saa asiaa käsiteltyä.
Vaan sitten kun on myös niitä, jotka haukkuvat, värittävät totuutta, keksivät suoranaisia valheita, olettavat/ymmärtävät asiat (tahalleen?) väärin tai itse haluamallaan tavalla.
Ystävän ja kaverin ero on juuri se että ystävään voi luottaa. Hän pitää puoliasi eikä vahingoita sinua. Ei suoraan eikä selän takana.
Vastaus kysymykseesi: ystävyys olisi iäksi mennyttä