Lue keskustelun säännöt.
17v ja elämä potkii päähän
02.10.2017 |
Olen nyt lukion toisella. Ystäväni menivät joko lukioon eri paikkakunnalle ja minulla on myös vanhempia kavereita, mutta he eivät ole tuolla lukiossa Minusta tuli viime vuonna ystäviä yhden vaihtarin kanssa ja hänen kauttaan myös abien kanssa.
Nyt, kun vaihtari ja abit ovat lähteneet, olen melkein täysin yksin, eikä minulla ole kuin muutama kaveri tuolla koulussa. Tunnen itseni hyvin ulkopuoliseksi vuosiryhmän kanssa, enkä tunne kuuluvani joukkoon, paitsi niiden muutaman kaverin kanssa lukiossa. Vapaa-ajalla minulla on silti ystäväni edelleen eli yksinoloa on vain koulussa. Kaikilla muilla näyttää olevan niin tiiviit ystäväporukat, etten kehtaisi mennä väliin. Pitäisi olla sosiaalisempi.
Minulla on tietysti hirveä ikävä vaihtaria, vaikka pidämme säännöllisesti yhteyttä, sillä kaipaan häntä todella paljon, sillä hän on minulle tärkeä ystävä. Lisäksi eräs yksi ystäväni muuttaa toiselle puolelle Suomea ja pahoin pelkään, että ystävyytemme ei sitä kestä, mutta en haluaisi häntä menettää...
En edes enää välillä itsekään tiedä, mitä teen lukiossa. Kaikki muut näyttävät tietävän unelma-alansa, mutta minä vaan ajelehdin, enkä saa mistään kiinni. Lukiossa saan arvosanoja 7-10 -skaalalla, joten ei siellä huonosti mene, en vain tiedä, mihin kannattaisi panostaa, sillä moni aine kiinnostaa minua. En vain haluaisi tuhlata turhaan energiaani.
Lisäksi syksy ja talvi apeuttaa mielen, sillä kun pimeys tulee, minua alkaa väsyttämään ja masentaamaan vielä enemmän, en vain jaksaisi elää, koulunkin jälkeen menen talvisin suoraan nukkumaan, teen vain pakolliset kouluhommat, enkä yhtään enempää, en vain jaksa, koska minulla ei ole enää voimaa, eikä intoa tehdä mitään muuta, kuin se, mikä on pakko.
Kommentit (4)
Saan myös välillä ihan kauheita ahdistuskohtauksia, jotka purkautuvat itkun muodossa, silloin tuntuu, etten jaksa, etten edes valmistu lukiosta. Itkuherkkyyteni on myös voimistunut, itken nykyään aika pienestä, kuten mainoksesta tai opaskoirasta tai laulusta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sata ihmistä kirjoittaa sinulle juuri, että kaamosmasennushan se siinä.
Asiat vain harvoin ovat yksinkertaisia. Nukutko öisin tarpeeks? Olisiko sinun mahdollista kokeilla kirkasvalolamppua? Onko sinulla harrastuksia, joissa voisit tavata nykyistä enemmän ihmisiä? Itselläni on taipumusta aika vaikeaankin kaamosmasenteluun. Liikunta auttaa selvästi, vaikka lähteminen lenkille tai pyöräilemään on minusta joka kerta ****:n kamalaa. Kunhan on päässyt matkaan, olo paranee äkkiä. Ylipäätään pyytäisin sinua kiinnittämään huomiota siihen, että ajatteletko tai sanotko usein joistain asioista, että et jaksa ja ei kiinnosta. Jos ei jaksa, ei jaksa, mutta tuo virke usein ilmenevänä on merkki siitä, että jotakin pitää muuttaa. Ja niin kiusallista kuin se onkin: kaamosmasennustaipumus ei ole sinun syysi ja vikasi moraalisessa mielessä. Et ole huono ihminen sellaisten vuoksi. Kuitenkin sinä olet ainoa, joka voi tehdä muutoksia elämään tilanteen parantamiseksi, ja olet itse vastuussa niistä muutoksista.
Minun näkemykseni on, että ystäviä ei saa etsimällä, vaan asettamalla itsensä alttiiksi uusien ihmissuhteiden muodostumiselle. Ja tiedän, että ei johonkin harrastuskerhoon tai yhdistykseen noin vain mennä sosiaalistumaan, kun niissä pakkaa olemaan valmiit sosiaaliset kuviot. Jonkun jäsenen mukana niihin liitytään yleensä. Mutta jos vähänkin on jotakin kiintoisaa tarjolla jonkun (puoli-)tutun kautta, niin kokeile ihmeessä.
Pärjäilet lukiossa ihan mukavasti, näemmä. Sinulla lienee sitä jäljellä puolisentoista vuotta. Ymmärrän, että ahdistaa, jos ei vielä ole mitään hajua, mitä haluaisi opiskella lukion jälkeen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että opiskelemaan lähtö on melkoinen taitekohta monen nuoren elämässä. Uudessa opiskelupaikassa voi syntyä nopeastikin uusia, hyviä ystävyyssuhteita. Ja etenkin jos opiskelukaverit ovat pääsääntöisesti muuttaneet vieraalta paikkakunnalta, kaikki ovat samassa jamassa: kaikki tarvitsevat uusia ystävyyssuhteita.
Tai miten olisi vuosi jossakin kansanopistossa?
Onko lukiossa minkäänlaista ammatinvalinnanohjausta? Ja voisiko te-toimisto auttaa tällaisessa? Ammatinvalinnanohjaus ei aina anna valmiita, yksiselitteisiä vastauksia uraan liittyviin kysymyksiin, mutta se saattaa kuitenkin kertoa, mihin suuntaan lähteä. Siis vaikka antaa vihjeitä että olisiko jokin sosiaaliala sinua varten, vaiko luonnontieteelliset puuhat sittenkin.
Se, ettei tiedä mitä haluaa tehdä aikuisena on lukiossakin ihan normaalia, vaikka muulta vaikuttaisi. Ei kannata negatiivisessa mielessä verrata siihen miltä jonkun muun elämä näyttää, koska kaikki ihmiset on erilaisia ja kokee aivan erilaisia haasteita elämässään. Suosittelen vaikka listaamaan omia vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita - myös potentiaalisia kiinnostuksenkohteita, vaikket vielä tietäisi vielä niistä aiheista (sulla on paljon aikaa opetella), ja miettimään sitten ajan kanssa, mitkä kaikki alat voisivat vastata niitä. (Tässä kohtaa voisi olla hyvä saada myös apua, mieluusti joltain fiksulta, vanhemmalta ihmiseltä. Ehkä opolta?) Etsi myös vaikka ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valikoimia, joita voit katsella. Sulla ei oo kiire mihinkään, vaikket menisi lukion jälkeen heti opiskelemaankaan - kannattaa siis etsiä ja miettiä, mutta ota ihan rauhassa, ei ole paniikkia.
On olemassa myös ammatinvalintatestejä ja ammatinvalinnanohjausta, joihin voi hakeutua.
Kiva, että sulla on kavereita vapaa-ajalla - se on jo oikeasti paljon. Loppujen lopuksi se, että koulussa tuntuu yksinäiseltä ja ulkopuoliselta, on ikävää ja tekee päivistä raskaampia, mutta ei kuitenkaan erityisen epänormaalia. Onko siellä ketään, jolle voisit vaikka kurssilla vieressä istuessasi alkaa jutella? Vaikka porukat olisi jo aika tiiviitä, on varmaan mahdollista sitä kautta tutustua vielä uusiin ihmisiin. Monet ihmiset kuitenkin mielellään tutustuu aina uusiin. Vaikka sydänystäviä ei enää syntyisikään, helpottanee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta koulussa, jos löytää edes muutamia lisää, joiden kanssa jutella?
Uupumus kuulostaa vakavalta. Oon itse kärsinyt paljon uupumuksesta, ja tässä joitain ideoita siihen:
- Muistathan syödä? Riittävä energiansaanti, kasvikset ja hyvät rasvat, jos niistä on puutetta, voivat paljonkin helpottaa uupumusta ja pahaa oloa
- Kannattaa käydä lääkärissä. Kilpirauhasarvot voisi ainakin tarkistuttaa, kun on noin kovaa uupumusta. Anemia ja diabetes on myös muita mahdollisia syitä. Keliakia myös. Onko sulla todella kovia kuukautiskipuja? Ne voivat johtua endometrioosista, joka voi sekin aiheuttaa väsymystä. Vaihtoehtoja on paljon, ja niitä kannattaa itse tutkia oireidensa mukaan, koska lääkärit ei yleensä tule käyneeksi väsymyksen kohdalla kaikkia mahdollisuuksia läpi.
- Kuulostat masentuneelta. Siihenkin kannattaa hakea apua. Kannattaa myös tutkia kaamosmasennusta ja siihen tarjottavia hoitoja
Toivon sulle jaksamista ja valoisampaa tulevaisuutta (:
Siis kaverini menivät lukioon tai amikseen.