Pitäisikö huolestua juuri 3v käytöksestä vai kuuluuko ikään?
Aiempi uhmakohtaukset lattialle heittäytymisineen ja raivareineen ovat vaihtuneet aivan järjettömään ylivilkkauteen, välillä lapseen ei meinaa saada minkäälaista kontaktia, hilluu, laulaa, huutaa, juoksee ja kiipeilee tehden kaikkea yhtä aikaa eikä kuulo toimi lainkaan. Asioista voi jo hiukan välillä neuvotella eikä ole enää sitä järjetöntä inttämistä inttämisen ilosta, muutaa kantaansa hyvän ja järkevän perustelun jälkeen, mutta alkanut käyttäytyä kuin joku ADHD-tapaus. Tosin sentään ajoittain keskittyy hetkeksi johonkin omaan pieneen näpertelyyn.
Kommentit (6)
meillä 3v muuttui tuollaiseksi kun syntyi vauva, en tosin tiedä johtuiko siitä vai muusta, lainkaan mustis ei ollut...
ja temperamenttia löytyy vieläkin :-)
samanlaista 3-vuotiaan kanssa. ei malta pysähtyä kuuntelemaan, jos puhuttelen häntä nimeltä esim. ulkona vaan joutuu menemään ottamaan kädestä kiinni saadakseen huomion ja kuuntelemaan. (siis ei toki aina), mutta en ole kyllä vielä huolestunut. minusta tuon ikäinen saakin vielä intaantua vouhottamaan...raskasta tosin, mutta lapset kypsyy eriaikoihin ja muutenkin jo tempperamentti vaikuttaa.
meillä tuntuu olemaan muutenkin vouhake, mutta toivottavasti rauhottuu...
Ulkoiletteko riittävästi? Onko kerhojen ulkopuolella riittävästi puuhaa ja kaverikontakteja? Tuonikäinen alkaa tarvita sitä toimintaa jo ihan eri tavalla kuin alle 3-vuotias ja jos ei sitä saa, alkaa riehuminen.
Vierailija:
Ei mielestäni mitään mutosta, tasaista ja rauhallista kotielämää nuoremman sisruksen ja vanhempien kanssa. Kotihoidossa, muutaman kerran viikossa kerhoa.
tunti päivässä. On aina ollut paljon huomiota vaativa lapsi, hyvin varhaiskypsä ainakin neuvolan mukaan, taidollisesti todella monessa asiassa varhainen.
Jos päikkärit jää väliin, niin meno on meilläkin juuri tuollaista.
t. samanikäisen äiti