Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö minun vain kasvaa aikuiseksi vai...
25.09.2007 |
Onko muilla sitä " ongelmaa" , että innostuvat asioista liian herkästi ja pettyvätkin sitten kun toinen jarruttaa?
Esim. suunnitellaan asunnon ostoa, remonttia, auton ostoa tms. Vähän on pohdittu ja asiat ovat kiikun kaakun. Sitten kumppani kääntyykin kannallesi; " No olishan se toisaalta kiva maalata tuo huone ja vaikka vähän tapetoida ja vessakin on hiukan huonossa kunnossa..." Innostut ja alat suunnitella lisää, hankkia informaatiota aiheen tiimoilta jne. Sitten toinen palauttaa maan pinnalle " Ei meillä ole varaa" tai " Ei se niin kiireellistä ole" tai " Katsotaan vaikka parin vuoden päästä..." jne.
Tuollaisissa tilanteissa petyn ihan hirveästi ja tulen huonolle tuulelle.
Ymmärrän toki vastakkaisen näkökulman, eikä ne perustelut huonoja ole. Kummallakin on hyvät perustelut kannalleen, kyse on vain tasapainottamisesta.
En aloita riitaa, mykkäkoulua, pihtaamista tms. Sentään en niin lapsellinen ole ;)
Onko muita samanlaisia? Miten pääsette oman pettymyksenne yli?
Kommentit (4)
Ja samoin otan toisen pienestä pähkäilystä " tehtäiskö jotain kivaa" jo asian niin, että siitähän päätettiin ja kivakiva esim. nyt ollaan lähdössä matkalle/risteilylle kun toinen vasta puhelee ja pähkäilee yleisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää oma innostusherkkyys ja sitä kautta miehenkin " hitaus" näissä pähkäilyissä, vaikka toisaalta pidänkin sitä ihan hyvänä ominaisuutena.
Sitten jos innostun liikaa (ja tuon sen esiin), niin toinen kokee sen painostuksena ja siinä sitä taas ollaan...
ap
mies pohtii remppaamista, ja mä oon jo siinä vaiheessa kaivanu värikartat esiin ja tehnyt suunnitelmat pohjapiirrustukseen.
saatan viikonkin hihkua ja ntoilla ja kysellä ja tiedustella, kunnes ukko sanoo, et pitää nyt kattoa, ei saa kiirehtiä.
pari asuntoakin mennyt ohi suun, kun ukko on halunnut hiljaa hyvää tulee meiningillä edetä.
mun elämässä hiljaa = pysytään paikoillaan
ajatuksissasi, vaikka minusta suunta on ollut ihan selvä.
olen voimakkaasti asioita eteenpäin vielä ja en edes luovuta. siitä tulee toiselle sitten sellainen ahdistunut olo.