Pitääkö 15-vuotiaan yksinäisyyteen puuttua?
Pitääkö ja mitä voin tehdä. 15-vuotiaalla pojalla ei ole yhtään kaveri, jota tapaisi säännöllisesti. Ei käy missään kodin ulkopuolella itsekseen. Koulu menee hyvin ja käy siellä mielellään. Käyttää paljon aikaa tabletilla. Katselee videoita ja seuraa maailman tapahtumia. Pelailee pleikalla ja tietokoneella jonkin verran. Ei halua harrastaa mitään. Nuorempana on pakotettu, mutta enää en nää mielekkääksi pakottaa. Ei valita tai vaikuta tyytymättömältä mutta....
Kommentit (17)
Toiset vaan tykkää olla rauhassa varsinkin hälyisen koulupäivän/viikon jälkeen. Tuo hyvä että mielellään lähtee kouluun. En olisi huolissaan. Tuntuu että nykyään liikaa korostetaan että pitäs olla niin sosiaalinen ja aina menossa kavereiden kanssa.
Ei minunkaan teinillä ole kavereita koulun ulkopuolella ja hyvin tyytyväinen näyttää olevan. Saa ihminen olla tällainenkin.
Juttele sen kanssa asiasta. Olin itse (tahtomattani) todella yksinäinen etenkin yläasteella, mutta en jotenkin uskaltanut puhua äidille siitä.
Joo. Kannattaa haukkua yksinäinen nuori lyttyyn ja tehdä selväksi, että ei tuommoinen luuseri kotonakaan kelpaa. Heitä ulos ja pakota ihmisiksi!
Tarvitsee olla joku, jonka kanssa voi halutessaan viettää aikaa ja jolle voi puhua, jos elämässä tulee vastoinkäymisiä. Ei tarvitse nähdä koko ajan, mutta kyllä joku täytyy elämässä olla. Nuori tarvitsee vertaistukea ja yleensä tuossa iässä kaverit ovat tärkeitä. Onko varma, että ei ole kiusaamista?
Yritä saada selville, mitä nuori ajattelee tai tuntee tilanteestaan. Some on kyllä sellainen, että aika moni nököttää yksin kotona, mutta on erittäin aktiivinen virtuaalisesti. Mene ja tiedä, korvaako todellisen kaverin.
Jos asia huolestuttaa, niin toimi. Parempi toimia kuin jättää sikseen. Itse tein sen virheen. Nyt nuorella paljon masennusta.
Joka on muuten vissiin tarttuvaista: olen itsekin ollut aina yksinäinen ja masentunut. Nyt oma lapsi oireilee masennusta. Mitä ihmettä tämä masennuksen periytyvyys on? (Mun ei olisi koskaan pitänyt tulla raskaaksi ja haluta lapsia. Mutta nuorempana biologia vei, ja rakkaus. Musta ei ole äidiksi, koska olen masentunut).
Miten äiti voi puuttua teinin yksinäisyyteen? Se kun ei juttelemalla katoa.
En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Miten äiti voi puuttua teinin yksinäisyyteen? Se kun ei juttelemalla katoa.
En ole ap.
Minäkin kaipaisin ihan konkreettisia esimerkkejä, miten vastaavia tapauksia on ratkottu. Jos jollain olisi omakohtaisia kokemuksia. Ap
Ei varmasti kiinnosta käydä ulkona ja hankkia kavereita/harrastaa kun kotona saa pelata pelikoneella. Varmaan jo lapsesta asti saanu kaikki vehkeet mitä halunnu nii eihän silloin oikea elämä kiinnosta. Koneet pois, nii lähtee kyllä elämään.
Maikka kirjoitti:
Ei varmasti kiinnosta käydä ulkona ja hankkia kavereita/harrastaa kun kotona saa pelata pelikoneella. Varmaan jo lapsesta asti saanu kaikki vehkeet mitä halunnu nii eihän silloin oikea elämä kiinnosta. Koneet pois, nii lähtee kyllä elämään.
No just. Olipa taas kommenntti.
Meillä nuorella menee käytännössä kaikki aika urheiluharrastuksiin ja koulutöihin. Harrastukset ovat hänen oma valinta joista pitää hurjasti. Ns tavallisia kavereita ei näe kuin todella harvoin. Itse vähän ihmettelin, mutta hän on itse tyytyväinen niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Maikka kirjoitti:
Ei varmasti kiinnosta käydä ulkona ja hankkia kavereita/harrastaa kun kotona saa pelata pelikoneella. Varmaan jo lapsesta asti saanu kaikki vehkeet mitä halunnu nii eihän silloin oikea elämä kiinnosta. Koneet pois, nii lähtee kyllä elämään.
No just. Olipa taas kommenntti.
Ja tosi ku vesi. Nähny itse läheltä niin monta kertaa nämä tapaukset. Olen alalla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maikka kirjoitti:
Ei varmasti kiinnosta käydä ulkona ja hankkia kavereita/harrastaa kun kotona saa pelata pelikoneella. Varmaan jo lapsesta asti saanu kaikki vehkeet mitä halunnu nii eihän silloin oikea elämä kiinnosta. Koneet pois, nii lähtee kyllä elämään.
No just. Olipa taas kommenntti.
Ja tosi ku vesi. Nähny itse läheltä niin monta kertaa nämä tapaukset. Olen alalla töissä.
Tunnetko ap:n kun häntä syyttelet?
Itse olen introvertti ja viihdyin jo lapsena hyvin yksin, silloin ei ollut nettiä ja aika kului lähinnä kirjoja lukiessa, onneksi sain olla sellainen kuin olen, koulussa viihdyin ja siellä oli pari kaveria mutta vapaa-ajalla halusin olla rauhassa. Samanlainen olen aikuisena, työpaikan sosiaalinen kanssakäyminen kyllä riittää ja välillä se on liikaakin joten iltaisin ja viikonloppuisin haluan olla rauhassa kotona, mies on ja on samanlainen introvertti kuin minäkin joten ei häiritä toisia silloin kun tarvitaan omaa aikaa joka kuluu joko sarjoja katsellessa tai lukiessa. Jostain syystä joitain työkavereita tuntuu ivallisista kommenteista päätellen ärsyttävän elämäntapani, kun en käy missään enkä harrasta mitään luonnossa liikkumista lukuunottamatta mutta siinäpähän ärsyyntökööt ;)
Osta mopo. Sen avulla mun yksinäinen isoveli sai seuraa.