Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ahdistaako muita kun toitotetaan 12-vuotiaan murkkuroolia?

Vierailija
27.09.2017 |

6-luokkalaisen poikani koulusta tulee vähän väliä kaikenlaista viestiä jossa valistetaan että tässä nyt mennään sitä murrosikää päin. Lapsi kuulemma kovasti pyristelee eroon vanhemmista, äänenmurrosta pukkaa ja miettii jopa että pitäisköhän ruveta seurustelemaan! Omissa silmissäni tuo on ihan se sama ihana poikani jota kiinnostaa lähinnä pelit, vitsien kertominen ja riehuminen, tytöt nyt ei ainakaan.

Ovatko ajat nyt todella niin muuttuneet mutta omassa nuoruudessani murkkuina pidettiin 14-15-vuotiaita, 12-vuotiaat olivat vielä tukevasti lapsia, vaikka nyt jollain tytöllä olisi jo ollut kuukautiset tai pojalla ääni madaltunut.

Sekin voi vaikuttaa että nykyään yleensä ollaan ala-asteella 12-vuotiaiksi ja sitten siirrytään "murkkujen" kouluun, jossa ilmeisesti lähinnä sekstataan ja kokeillaan päihteitä koulun viestinnästä päätellen.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se sitten äkkiä tulee, kun on tullakseen. Ihan hyvä varautua etukäteen, siitäkin huolimatta, etteivät esim. kaikki ongelmat (toivottavasti) osu omalle kohdalle.

Ja kyllä, lapset joutuvat kasvamaan isoiksi aikaisemmin kuin aiemmin, mm. netin olemassaolon ansiosta.

t. 12- ja 14-vuotiaiden äiti

Vierailija
2/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se sitten äkkiä tulee, kun on tullakseen. Ihan hyvä varautua etukäteen, siitäkin huolimatta, etteivät esim. kaikki ongelmat (toivottavasti) osu omalle kohdalle.

Ja kyllä, lapset joutuvat kasvamaan isoiksi aikaisemmin kuin aiemmin, mm. netin olemassaolon ansiosta.

t. 12- ja 14-vuotiaiden äiti

Nuoresi alkavat olla vähitellen sinua vahvempia... käy huonosti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Istuta vaan siihen lapseesi sellaiset arvot, että sekstailu ja päihteet eivät yksinkertaisesti käy. Väliäkös sillä sitten että murrosikää pukkaa? Kyllä varsinkin tytöt ovat 12-vuotiaina jo enimmäkseen muuttumassa naisiksi. Pojista osa voi olla vielä aika jäljessä. Mutta näistä asioista pitääkin puhua ENNEN kuin se pahin murkku tulee. Siis lapsenkin kanssa. 15-vuotiaana keskusteluyhteyttä murkkuun ei välttämättä enää ole.

Vierailija
4/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taidan olla itse todella poikkeava kun en ymmärrä ikäjaksoa 13-16 vuotta minään sairautena! Itse ja veljeni olimme mielestäni ihan samoja itsiämme koko ajan, tietenkin muutoksia tulee lapsuudessa ja nuoruudessa koko ajan. Olimme veljen kanssa molemmat erityisesti läheisiä äidin kanssa eikä se nyt mihinkään muuttunut vaikka elimistöön tuli uudenlaisia hormoneja. Samoin oli kaverieni perheissä. Muistan että noin 15-vuotiaana oli kausi jolloin olin todella ärtynyt ja vanhemmat tuntuivat tyhmiltä, mutta se meni sitten ohi eikä ollut taatusti mikään iso juttu.

Joku mainitsi tuossa internetin ym. ilmiöt, eli en ole siis ihan ainoa kuitenkaan joka näkee tämän murkkuhysterian enemmän kulttuuri-ilmiönä kuin jonain biologisesti väistämättömänä asiana.

Ap

Vierailija
5/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on kyllä totta. Ja tämä aikuisten harjoittama murrosiän ja sen myötä väistämättöminä pidettyjen ongelmien toitotus voi saada aikaan jopa sen, että lapsi alkaa kuvitella olevansa jotenkin epänormaali jos hänellä ei ole ongelmia eikä hän kapinoi raivokkaasti vanhempiaan vastaan. Ja alkaa sitten tämän takia esimerkiksi käyttää päihteitä ja etsiytyä itselleen vahingolliseen seuraan, ollakseen "normaali murrosikäinen".

Nykyään on usein myös niin, että ei enää tunnisteta nuoren todellista ja apua vaativaa pahoinvointia ja ongelmia kun kaikki laitetaan "se on sitä murrosikää" -piikkiin.

Vierailija
6/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi tuntua hassulta jos oma lapsi ei ole vielä murrosiässä mutta moni on. Eikä tämä ole mikään "ei ennen vaan" -asia. Lapset ovat aina kehittyneet eri tahtiin.

Puhu itsekin lapsen kanssa noista asioista ja tue häntä omana itsenään. Muista myös että murkkukin on vielä henkisesti aikalailla lapsi monessa asiassa ja kaipaa huolenpitoa ja tukea ja turvaa. Eikä murrosikäkään ole kaikilla lähimainkaan saman kaavan mukaan menevä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, ei se aina mene mitenkään loogisesti. Minulta jäi murrosikä väliin, sille ei kerta kaikkiaan ollut tilaa, ja sainkin sen vasta parikymppisenä maailmalle lähdettyäni. Oli muutama typeryyksillä turboahdettu vuosi, koska voin.

Omani taas repäisi helvetin 14-vuotiaana. 15-vuotiaana lähetin hänet puoleksi vuodeksi isänsä luokse kasvamaan, 16-vuotiaana saatu diagnoosi selitti törttöilyjä jälkeenpäin. Kaikki kolme sukupolvea ovat nykyään lämpimissä väleissä keskenään, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vierailija
8/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

7 lisää että kyllä meille 90-luvulla toitotettiin ihan samalla tavalla murrosiän ongelmia. Ja niistä sai lukea myös nuortenlehdistä runsaasti. Kuulostaa vähän erikoiselta jos itse olet elänyt jossain pimennossa noista aiheista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
27.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin teini 70-luvulla ja 80-luvun alussa :)

Totta kai ongelmia oli silloin ja on nytkin, mutta eiköhän niitä liioitella. Vähän sama juttu nämä vaihdevuodet joita itse elän. On tietenkin naisia jotka kärsivät niistä kovasti mutta en ole itse huomannut muuta kuin että joskus tulee helposti kuuma. Voisin elää ihan tyytyväisenä jos en olisi koskaan kuullut koko "ilmiöstä". Mutta tietenkin menopaussin varjolla saa myytyä jos jonkinlaista rohtoa ja yrttiä, opusta ja naistenlehtihaastatteluja.

- ap