Lasten tavaroiden myynti - rahat vanhempien taskuun?

Sorry, mutta kyllä minäkin olen ihan myynyt laaten vaatteita, leluja ja tavaroita, enkä ole tehnyt mitään eroa siinä, että mitä kautta ne on tulleet.

Öööhhh???

Puhutaanko tässä nyt isosta vai pienestä lapsesta?

Pitäisikö pienen lapsen äidin kenties säästää kaikki lelut ja vaatteet, jottei pikku kulta vanhempana koe olevansa vähempiosainen kun ei itse saanut päättää mitä hänen vanhoilla vaatteillaan ja leluillaan on tehyt?

Vanhemmuutta on myös huolehtia sen lapsen eduista ja asioista, vaatteiden ja tavaroiden hankkiminen ja kierrättäminen on osa tätä tehtävää.

Raha-asioiden puoleen on minusta ihan kohtuullista, että kierrättämällä vanhoja saadaan varoja uusien hankkimiseen, vai onko muka kirppari "saalis" mennyt äidin omaan huvitteluun.

Onko tämä provo??

No kuitenkin: minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Huonekalut nyt kuitenkin perheessä ovat "perheen" eli vanhemmat yleensä maksaneet/hankkineet ja kaikki käyttää. Lapsen käytössä oleva sänky ei ole lapsen vaan asuntoirtaimistoa.

Lapsen saamat tai omalla rahalla ostamat lelut yms. ovat lapsen eikä vanhemmat saa niitä myydä tms..

Lakimies nyt sanoo sen minkä asiakas haluaa kuulla. Vanhempi on lapsen edunvalvoja ja jos lapsen "omaisuudesta" ei synny maistraattiin ilmoitusvelvollisuutta lapsen varoja saa käyttää lapsen elatukseen ihan vapaasti.

Lapsen kanssa voi yhdessä käydä läpi jos on pois vietäviä/myytäviä leluja tms. ja voi todeta, että ostetaan niillä rahoilla uutta.

Anoppi otttaa ja rauhoittuu nyt.

Voi hyvä isä. Pitääkö siis säilöä 18 vuotta joka helistin ja potkupuku?

No sitten "lapsi" voi alkaa maksaa vanhemmilleen vuokraa ja ruokamaksua.

Mä olen antanut lapselle sen leluista tulleet rahat. Joko lapsen tilille, tai sitten niillä on ostettu lapselle jotain uutta. Mihinkään karkkirahastoon eivät kumminkaan mene.

Holhoustoimilain mukaa lupa tarvitaan asunnon, metsän, perinnön, yms myyntiin, mutta lelut ja huonekalut ei taida ihan kuulua tuon luvan piiriin. Vanhemmilla kuitenkin on se elatusvelvollisuus lapsen täysi-ikäisyyteen saakka, joten eiköhän tässäkin tapauksessa se vanhempi ole enemmän saamapuolella kuin lapsi.

Siis häh? Kun lapsi kasvaa pois pinnasängystä, se myydään ja ostetaan uusi isompi sänky tilalle, niin ilmeisesti ap:n mielestä on tapahtunut joku rikos??  Varsinkin jos sänky on vaikka ollut isovanhempien ostama? Pinnasänkykö pitäisi varastoida vaikka keskelle olkkaria (ei mahdu mihinkään muualle), jotta lapsi voi sen sitten ottaa mukaansa, kun muuttaa aikanaan pois :D. Juu, varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä isä. Pitääkö siis säilöä 18 vuotta joka helistin ja potkupuku?

Ap varmaan tarkoittaa lähinnä, ettei lapselle ole jätetty mitään lapsen saamia lahjoja, vaan ne on myyty kuten hopeinen kummilusikka, rakkain nukke, kello ja skootteri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä isä. Pitääkö siis säilöä 18 vuotta joka helistin ja potkupuku?

Ap varmaan tarkoittaa lähinnä, ettei lapselle ole jätetty mitään lapsen saamia lahjoja, vaan ne on myyty kuten hopeinen kummilusikka, rakkain nukke, kello ja skootteri.

Tarkoittaa skootteria mutta kirjoittaa koulupöydästä?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan järkyttynyt, kun joidenkin vanhempien mielestä heille kuuluu rahat lasten tavaroiden myymisestä, vaikka ja etenkin jos tavarat on heidän lapselle lahjana ostettuja! Tai logiikalla "myyjä pitää rahat".

Lain mukanhan tavara omistusoikeus siirtyy kun lahjan antaa tai jos vanhemmat ostaa lapselle lapsen käyttöön sängyn, pöydän tms niin se on sitten lapsen - ei enää sen vanhemman.

Esimerkkitapaus. Äiti möi kaikki lapsen vaatteet, lelut ja huonekalut. Piti rahat itsellään. Osan oli ostanut itse lapselle, osa oli lapsen itsensä ostamia tai lahjaksi saatuja sukjlaisilta, kummeilta ja kavereilta.

Äiti perusteli että hän pitää rahat koska hän möi ja oli maksanutkin osan.

Saako samalla logiikalla lapsi nyt myydä äidin lahjaksi saadut tavarat ja (samalla myös muidenkin äidille antamat tavarat) ja pitää itse rahat koska itse ne myykin? Mitä luulette suuttuuko äiti?

En nyt ole käräjille menossa mutta lakimieheltä asiaa kysyin ja hän kertoi että tavarat on sen jolle ne on ostettu tai lahjaksi saatu. Piste.

Mulle tämä oli itsestään selvää, ettei muiden tavaroita voi myydä ja etenkään vielä pitää rahoja itse mutta ilmeisesti monen mielestä se on ihan ok. Lapsen oikeutta omaisuuteen ei kunnioiteta, ei edes vaikka lapsi olisi aikuinen.

Eikö kaikki äidit/isät hahmota että lapsi on erillinen henkilö eikä aikuisen jatkumo?

Muuten samaa mieltä, siis noista itse omalla rahalla ostetuista ja lahjoina saaduista, mutta ei meillä ainakaan taara muutu lapsen omaisuudeksi kun sen ostan jo kotiin lapsen käyttöön kannan.

Kyllä niin lähtee  pienet vaatteet, sukset, polkupyörät ja vauvalelut kiertoon kun käyttöä ei ole ja raha ei mene lapselle vaan hänelle hankitaan isompaa varustetta. Joukunen lemppari on muistona säilytetty.

Jotkut vaatteet ja sängyt nyt tietenkin saa laittaa kiertoon mutta stiä vähän ihmettelin kun käly myi lapselle teetetyn ja nimikoidun puisen keinuhevosen pois. Siinä kai oli isovanhemmilla ajatus että se jäisi muistoksi, olisivat ottaneet sen säilytykseenkin jos tilanpuutetta olisi ollut.

Öh kyllä minä aion lapsen rattaat ja vauvasängyn myydä enkä säilöi hamaan hautaan saakka :D

Mä olen heittänyt jopa roskiin lapsen tavaroita. Ensin olen yrittänyt mydä / lahjoittaa ja jos kysyntää ei ole > roskiin. Meillä ei ole tilaa säilöä kaikkea. Meillä kuluu lapsen vaatteisiin ja tavaroihin taatusti enemmän kuin niitä myymällä ollaan saatu ts. ei lapsi tappiolle ole rahallisesti jäänyt. Nykyään kun leluja vähennetään, lapsen kanssa yhdessä sovitaan mitä laitetaan pois. Viime vuosina mitään ei ole mennyt myyntiin kun kaikki on ollut niin loppuunkäytettyä tai muuten rikkinäistä. Jos nuo vaikka Legoistaan haluaisivat luopua, voitais kyllä keskustella siitäkin että saisivat rahat itselleen. Ovat sen verran tärkeitä olleet. Siinä vaiheessa kun me ei enää lapsen isän kanssa hankita lapselle uutta käytöstä poistetun tilalle vaan lapsi maksaa itse omat hankintansa, saa hän luonnollisesti ihan itse päättää mitä tavaroilla tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaatteet ja sängyt nyt tietenkin saa laittaa kiertoon mutta stiä vähän ihmettelin kun käly myi lapselle teetetyn ja nimikoidun puisen keinuhevosen pois. Siinä kai oli isovanhemmilla ajatus että se jäisi muistoksi, olisivat ottaneet sen säilytykseenkin jos tilanpuutetta olisi ollut.

No miksi ne isovanhemmat antoi lahjan joka ei olekaan lahja?

Tää on juurikin niiiiin raivostuttavaa. Sukulainen antaa jotain joka onkin jokin kummallinen epäoma. Meillä siskoni ja äitini kyttäävät juur noin joka kolttua ja kapinetta.

Joita me ei olla pyydetty, jotka ei ole ikätasoisia ja joita ei edes käytetä.

Mutta niin vain meidän kodissa on tavaroita jotka ei ole meidän muttei oiekin muidenkaan ja joiden oloauhteita meillä saa käydä nuuskimassa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaatteet ja sängyt nyt tietenkin saa laittaa kiertoon mutta stiä vähän ihmettelin kun käly myi lapselle teetetyn ja nimikoidun puisen keinuhevosen pois. Siinä kai oli isovanhemmilla ajatus että se jäisi muistoksi, olisivat ottaneet sen säilytykseenkin jos tilanpuutetta olisi ollut.

Se oli isovanhempien ajatus, mutta kun se on perheeseen luovutettu perhe saa tehdä sillä vapaasti mitä haluaa.

Onko AP varma tavaroiden omistuksesta?

Äidin ostama sänky on äidin omistama, lapsen käyttämä.

Isän ostama skootteri on isän nimissä, lapsi käyttää.

Mummin ostamat rattaat, lapsen ja vanhempien käytössä, menevätkö myyntirahat kenties takaisin mummille? Pitänee kysyä mummilta, tosin meidän tapauksessa ne rattaat oli "kiertopalkinto" ja ois suunnilleen joutunu ostamaan seuraavalle lisääntyjälle uudet jos ei ois säästäny vanhoja seuraavalle ANNETTAVAKSI.

Mummin teini-ikäiselle lapselle ostama läppäri on lapsen omaisuutta, äidillä ei oikeutta myydä.

Voitko AP nyt palata ketjusi ääreen ja vastata uteliaisiin lisäkysymyksiin. Vai halusitko vain tekaista jonkun typerän aloituksen???