Kun diagnoosina sosiaalisten tilanteiden pelko,
mielestäni hieman laiska ja holhoava diagnoosi. Kun ei nyt niin kauheasti pelota. Sitten ne vastaanottokäynnit tuppaa käymään semmosiks, ku psyka voitonriemuisena on tehnyt noinkin hienolta kalskahtavan diagnoosin, ja tuo potilas nyt niin kauheasti nyt sitten pelkää tätäkin sosiaalista tilannetta, niin möllötellään nyt tässä puolin ja toisin tämä 45 minuuttia.
Mömmöjä, tietenkin, ettei tyhjin käsin tarvi lähteä.
Kommentit (4)
Ei muutakaan diagnoosia irtoa, masennuksen lisäksi, parinkymmenen vuoden ajalta. Niin silloin se on laiska ja helppo diagnoosi.
Ap
Minulla on ystävä, joka ehdottomasti tarvitsisi terapiaa. Mutta minä pelkään juuri tuota, että hänelle lyödään vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelko diagnoosiksi ja se siitä sitten. Ja kyllä hänellä onkin ongelmia sosiaalisten tilanteiden kanssa, mutta se on vasta pintaraapaisu.
Mutta eipä tämä huoleni ole vielä oleellinen, kun ystäväni ei suostu terapiaan lähtemään. Ymmärrän häntäkin, kun asioista puhuminen on hänelle hirveän vaikeaa, niin ei innosta lähteä jollekin terapeutille sitä vaikeaa oloa tuskailemaan.
Niin no, mun sos.fobiaan+paniikkihäiriöön on auttanut altistus ja betasalpaajat (jotka hain terveyskeskuksen lääkäriltä). Psykiatrilta en mitään järkevää apua saanut, neuroleptejä kyllä laitettiin "unen parantamiseen". Lässytys istunnot kaksi kertaa kuukaudessa psykiatrisen hoitajan kanssa olivat ihan yhtä hyödyllisiä... Not.
Jos sosiaaliset tilanteet eivät nyt niin kauheasti pelota, niin silloin sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole ainoastaan laiska ja holhoava diagnoosi, vaan virheellinen diagnoosi.
Oikeasti sosiaalisten tilanteiden pelko -häiriö rajoittaa toimintakykyä jopa niin paljon, ettei edes pysty asioimaan lähikaupassa.