Liikunnan numerosta koulussa

Hyvän numeron saa, jos harrastaa opettajan lempilajia.

Ainakin meidän lasten koulussa toimitaan näin.

Jos et pelaa lätkää, jouluna todistukseen seiska ja keväällä kasi.

Tämä arvostelu tulee automaattisesti, mikäli olet hyvä liikunnassa ja muistat aina liikuntavarusteet.

Kympin oppilas pelaa lajia kuin lajia hyvin, ottaa muut huomioon, käyttäytyy...

Lihaskuntoa testataan myös ja näissä on tietyt suoritusrajat.

Meidän yläkoulussa oli niin mulperi jumppamaikka, että eräs tyyppi veti sitä pallomailalla päähän kun se riehaantui pelin säännöistä liikaa...

No näin pitäisi olla ja useimmiten onkin. Itse olen vierestä usein seurannut, kun kollega on joutunut näiden lahjakkaiden harrastajien vanhempien hampaisiin: miten voi olla, että SM-tason urheilijalapseni ei saanutkaan kymppiä liikunnasta? Siinä sitten yrittää ope selittää, että kun tämä sankari kieltäytyi osallistumasta tanssitunneilla, eikä tullut koskaan uimaan jne. Joskus ehkä opettaja sitten sortuu antamaan sen hyvän numeron, ettei tule sanomista. En tiedä. Monet näistä itseään huippuina pitävien huoltajista ovat kovin omanarvontuntoista sakkia. Eräskin isä jopa haki lapselleen vapautusta koululiikunnasta, koska se voisi jotenkin mystisesti tuhota lapsen valmentautumisen oman lajin kisoihin.

Vierailija kirjoitti:

No näin pitäisi olla ja useimmiten onkin. Itse olen vierestä usein seurannut, kun kollega on joutunut näiden lahjakkaiden harrastajien vanhempien hampaisiin: miten voi olla, että SM-tason urheilijalapseni ei saanutkaan kymppiä liikunnasta? Siinä sitten yrittää ope selittää, että kun tämä sankari kieltäytyi osallistumasta tanssitunneilla, eikä tullut koskaan uimaan jne. Joskus ehkä opettaja sitten sortuu antamaan sen hyvän numeron, ettei tule sanomista. En tiedä. Monet näistä itseään huippuina pitävien huoltajista ovat kovin omanarvontuntoista sakkia. Eräskin isä jopa haki lapselleen vapautusta koululiikunnasta, koska se voisi jotenkin mystisesti tuhota lapsen valmentautumisen oman lajin kisoihin.[/quote]

Loukkaantuminen kyllä tuhoaa valmentautumisen oman lajin koitoksiin. Tuttavan poika oli lähdössä Pohjola-leirille (jääkiekon eka maajoukkueleiri), koulun lätkäpelissä tuli lajia harrastamaton kaveri päälle ja reisiluu poikki kahdesta kohtaa. Siihen jäi sitten se maajoukkue-edustus. Ja itsekkin kahta edari-jalkapalloijlijaa ja yhtä edari- korispalloilijaa kasvattavana oon huomannut, että oman lajin "opetusta" ei kyllä kannata koulun tunneilla kuunnella. Ei edes jalkapallossa, jonka nyt luulisi olevan suht universaali laji ja perushommat helppoja liikunnanopettajienkin sisäistää. Mutta hyvät naurut niistä on poikien valkut saaneet, kun pojat on omissa treeneissään esitelleet näitä "opetuksia"...  mutta siinä olen samaa mieltä kanssasi, että 10:ä ei voi antaa jos suoritukset on tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No näin pitäisi olla ja useimmiten onkin. Itse olen vierestä usein seurannut, kun kollega on joutunut näiden lahjakkaiden harrastajien vanhempien hampaisiin: miten voi olla, että SM-tason urheilijalapseni ei saanutkaan kymppiä liikunnasta? Siinä sitten yrittää ope selittää, että kun tämä sankari kieltäytyi osallistumasta tanssitunneilla, eikä tullut koskaan uimaan jne. Joskus ehkä opettaja sitten sortuu antamaan sen hyvän numeron, ettei tule sanomista. En tiedä. Monet näistä itseään huippuina pitävien huoltajista ovat kovin omanarvontuntoista sakkia. Eräskin isä jopa haki lapselleen vapautusta koululiikunnasta, koska se voisi jotenkin mystisesti tuhota lapsen valmentautumisen oman lajin kisoihin.[/quote]

Loukkaantuminen kyllä tuhoaa valmentautumisen oman lajin koitoksiin. Tuttavan poika oli lähdössä Pohjola-leirille (jääkiekon eka maajoukkueleiri), koulun lätkäpelissä tuli lajia harrastamaton kaveri päälle ja reisiluu poikki kahdesta kohtaa. Siihen jäi sitten se maajoukkue-edustus. Ja itsekkin kahta edari-jalkapalloijlijaa ja yhtä edari- korispalloilijaa kasvattavana oon huomannut, että oman lajin "opetusta" ei kyllä kannata koulun tunneilla kuunnella. Ei edes jalkapallossa, jonka nyt luulisi olevan suht universaali laji ja perushommat helppoja liikunnanopettajienkin sisäistää. Mutta hyvät naurut niistä on poikien valkut saaneet, kun pojat on omissa treeneissään esitelleet näitä "opetuksia"...  mutta siinä olen samaa mieltä kanssasi, että 10:ä ei voi antaa jos suoritukset on tekemättä.

Tämä vanhempi oli huolissaan "hermotuksista". Ja mitä tulee loukkaantumisriskiin, niin sehän on olemassa koulumatkoilla, pyöräillessä, kaverien kanssa nujutessa ja vaikka pulkkamäessä tai portaita kävellessä. Oppivelvollisuuteen kuuluu tietyt aineet, eikä niistä voi saada vapautusta ilman jotain todella merkittävää syytä.

Arvosana nousi kasista ysiin kun annoin opettajan käskystä yläasteella toiselle oppilaalle lumipesun

Koulun ulkopuolella tapahtuvat jutut eivät enää saa vaikuttaa arviointiin. Ainoat arviointiperusteet, joita saa käyttää, on mainittu koulun opetussuunnitelmassa. Kymppiä ei voi saada, jos ei osallistu kaikkeen.

" Ei edes jalkapallossa, jonka nyt luulisi olevan suht universaali laji ja perushommat helppoja liikunnanopettajienkin sisäistää. Mutta hyvät naurut niistä on poikien valkut saaneet, kun pojat on omissa treeneissään esitellyt näitä opetuksia"

Mä kerran kauna sittem valitin eräälle ystävälle että miksi opettajat ei viitsi opetella lajien perussääntöjä ennen kuin opettaa lapsille liikuntaa. Tämä opettajaystävä sanoi että koululajeissa on eri säännöt. Tietysti lajia jarrastatmattomille tietyt asiat on haasteellisia eikä lajin opettaminen ole se pääasia.

Mun mielestä liikunta pitäs arvostella hyväksytty/hylätty periaatteella eikä numerolla. Itse yritin aikoinaan olla aktiivinen liikuntatunnilla, mutta koulukiusattuna kukaan ei esim. halunnut mua joukkueeseen, kun tämmöisiä lajeja pelattiin Olin aina se joka valittiin viimeisenä. Mun liikunnannumero oli aina 7. Siitä sain sen kuvan, että olen huono liikkummaan, en pysty mihinkään. Vaikka kuinka tein parhaani, en juossut tarpeeksi kovaa tai pelannut pesistä hyvin. En ole harrastanut mitään liikuntaa sen jälkeen kun koulusta pois pääsin.  Koululiikunta hävitti sen kaiken liikkumisen ilon, joka mulla lapsena oli ja tuskin sitä koskaan takaisin saan.

Liikunnan numerossa vaikuttaa kaikkein eniten pärstäkerroin ja open henkilökohtaiset mieltymykset. Meidän tyttärellä oli liikunta yläkoulussa 7 tai 8 ihan vaan kun opettaja ei hänestä pitänyt. Harrasti SM-tasolla kilpacheerleadingia, kävi ratsastamassa, oli uinut kilpaa ja pelannut lentopalloa. Tykkää ihan kaikesta urheilusta ja oli aina mukana kaikilla liikuntatunneilla. Kysyin kerran opettajalta, miten hänen suorituksensa voi olla vain 7 arvoinen, opettajan ainoa kommentti oli, että hän on arvoinnin ammattilainen eikä perustele numeroita kenellekään.

Perseen nuoleminen!

Vierailija kirjoitti:

" Ei edes jalkapallossa, jonka nyt luulisi olevan suht universaali laji ja perushommat helppoja liikunnanopettajienkin sisäistää. Mutta hyvät naurut niistä on poikien valkut saaneet, kun pojat on omissa treeneissään esitellyt näitä opetuksia"

Mä kerran kauna sittem valitin eräälle ystävälle että miksi opettajat ei viitsi opetella lajien perussääntöjä ennen kuin opettaa lapsille liikuntaa. Tämä opettajaystävä sanoi että koululajeissa on eri säännöt. Tietysti lajia jarrastatmattomille tietyt asiat on haasteellisia eikä lajin opettaminen ole se pääasia.

Niinpä. Saisi olla kokoajan keskeyttämässä peliä, jos lentistä pelattaisiin oikeilla säännöillä

Vierailija kirjoitti:

" Ei edes jalkapallossa, jonka nyt luulisi olevan suht universaali laji ja perushommat helppoja liikunnanopettajienkin sisäistää. Mutta hyvät naurut niistä on poikien valkut saaneet, kun pojat on omissa treeneissään esitellyt näitä opetuksia"

Mä kerran kauna sittem valitin eräälle ystävälle että miksi opettajat ei viitsi opetella lajien perussääntöjä ennen kuin opettaa lapsille liikuntaa. Tämä opettajaystävä sanoi että koululajeissa on eri säännöt. Tietysti lajia jarrastatmattomille tietyt asiat on haasteellisia eikä lajin opettaminen ole se pääasia.[/quote

No esimerkkinä tästä vaikka futiksen rintapotkutekniikka, opettajana esikoisen yläasteen liikunnanopettaja. Jos ei sitä kerran osaa opettaa oikein, eikö olisi vaan parempi jättää väliin koko juttu, porukka vedelkööt kärsiä sitten vaan kaikki. Se, miten ihmeessä se voisi olla erilainen koulun kentällä kuin futistreeneissä en oikein tajua?

Liikunnantunneilla opetellaan liikkumisen taitoja, eikä se ole rreeniä mitään tiettyä lajia varten. Jokaisella pitäö olla mahdollisuus liikkua ja ainoa nimetty pakollinen laji on uinti. Muistakaa tämä, ja on ihan uuden opsin mukaista. Kaikki monomaanisesti yhtä lajia harrastavat eivät saa olla arvioinnissa missään erityisasemassa ja liikuntatunneilla osoitettu osaaminen ja asenne. Samalla tavalla äidinkielentunneilla ei opiskella kirjailijoiksi jne, Vanhempien länkytykselle periksiantaminen on opettajalta väärin ja ammattitaidottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä liikunta pitäs arvostella hyväksytty/hylätty periaatteella eikä numerolla. Itse yritin aikoinaan olla aktiivinen liikuntatunnilla, mutta koulukiusattuna kukaan ei esim. halunnut mua joukkueeseen, kun tämmöisiä lajeja pelattiin Olin aina se joka valittiin viimeisenä. Mun liikunnannumero oli aina 7. Siitä sain sen kuvan, että olen huono liikkummaan, en pysty mihinkään. Vaikka kuinka tein parhaani, en juossut tarpeeksi kovaa tai pelannut pesistä hyvin. En ole harrastanut mitään liikuntaa sen jälkeen kun koulusta pois pääsin.  Koululiikunta hävitti sen kaiken liikkumisen ilon, joka mulla lapsena oli ja tuskin sitä koskaan takaisin saan.

Tämä. Tätähän tietysti ei ymmärrä ne jotka ovat liikunnallisesti lahjakkaita, heistä on kivempi nöyryyttää vöhemmän lahjakkaita. Ennenhän tuo vapaa-ajalla harrastaminen vaikutti suoraan liikunnannumeroon, toivon että se olisi muuttunut. Minusta vain vapaa-valintaisissa liikuntakursseissa tulisi olla numeroarviointi ja pakollisen koululiikunnan keskittyä siihen että liikunta on hauskaa, jopa sille motorisesti kömpelölle. Yhteiskunnallisesti vaikutukset olisi isot, jos lapsilla saataisiin nöyryytyksen sijaan säilymään liikunnan ilo aikuisuuteen. Minä myös kuulun niihin jotka valittiin joukkueeseen viimeisenä, kilpailutilanteet joita oli paljon mm. yleisurheilussa, hiihdossa, jalkapalloturnauksissa, kiekkoturnauksissa (!, hei haloo, pelaapa kokemattomana jääkiekkoa kouluturnauksessa kun vastassa on neljävuotiaana aloittaneet kiekkojunnut) oli kaikista pahimpia. Olisi voinut maanrakoon painua kun aina oli viimeinen ja huonoin. Juu en liiku vieläkään, en ole masokisti ja halua niitä nöyryytyksiä enää koskaan.

Ap:lle - ei muisssakaan aineissa numeroon vaikuta vain halu oppia ja osoitettu aktiivinen. Kyllä ne asiat pitää myös osata. 

Liikunta toki poikkeaa muista aineista siinä, ettei liikunnassa edes yritetä opettaa kaikkia liikunnallisia taitoja, mutta osaaminen vaikuttaa silti arvosanoihin. Eli käytännössä parhaisiin arvosanoihin sitä  liikuntaa pitää harrastaa vapaa-ajalla, ja vielä sellaisia lajeja, jotka tukevat koululiikuntaa. 

Meillä yläasteen liikunnanopettaja antoi automaattisesti 10 tai 9 niille, jotka harrasti voimistelua/joukkuevoimistelua, kun se sattui olemaan maikan lempilaji. Muut saivat tyytyä niihin seiskoihinsa, vaikka olisi parhaansa yrittänyt ja saanut hyviä tuloksia esim. kuntotesteistä sun muusta. Myöskin voimistelua, yms. oli liikuntatunneilla aivan älyttömästi, vaikka sitä ei niin paljon opetussuunnitelmaan kuulunut. Siellä se opettaja sitten naureskeli niille "normaaleille" oppilaille jotka eivät yllätys yllättys osanneet liikkeitä yhtä hyvin kuin ne opettajan lellikit.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle - ei muisssakaan aineissa numeroon vaikuta vain halu oppia ja osoitettu aktiivinen. Kyllä ne asiat pitää myös osata. 

Liikunta toki poikkeaa muista aineista siinä, ettei liikunnassa edes yritetä opettaa kaikkia liikunnallisia taitoja, mutta osaaminen vaikuttaa silti arvosanoihin. Eli käytännössä parhaisiin arvosanoihin sitä  liikuntaa pitää harrastaa vapaa-ajalla, ja vielä sellaisia lajeja, jotka tukevat koululiikuntaa. 

Kömpelö ruumiinrakenne ja huonot motoriset taidot jo pienenä riesaksi saanut, saa kärsä tästä liikuntatunnilla? Liikunnan numero ei voi siten olla koskaan oikeudenmukainen, koska henkilökohtaiset ominaisuudet jo ruumiinmuodossa aiheuttavat mahdottomuutta olla ns." Täydellinen". Muissa aineissa riittää pään sisäinen ominaisuus ja osaaminen! Liikunnan numeroarvostelu voisi olla vapaaehtoinen.

En koskaan ole ollut erityisen hyvä missään koululiikuntalajissa. Sellaista perus keskitasoa. Yläasteella kuitenkin ysin päättötodistuksessa liikunnan numero 10. Kävin kysymässä opettajalta että miksi sain 10 vaikken liikunnallisesti ole sen arvoinen.. opettaja sanoikin että ei oleta jokaiselta 10 suoritusta joka lajissa vaan sitä että yrittää parhaansa, osallistuu ja kannustaa muita. Tämmöisiä liikanmaikkoja pitäisi olla joka koulussa!