Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko täällä päihderiippuvaisten sisaruksia?

Vierailija
25.09.2017 |

Miten jaksatte?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
25.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on päihderiippuvainen (alko, kipulääkkeet ja muut pillerit) veli. Ei ole veljen riippuvuus vaikuttanut ikinä jaksamiseen.

Vierailija
2/7 |
25.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päihderiippuvainen (alko, kipulääkkeet ja muut pillerit) veli. Ei ole veljen riippuvuus vaikuttanut ikinä jaksamiseen.

Hyvä jos ei. Itse kannan huolta ja tuntuu kamalalta toisen puolesta. Ja tietysti äidinkin surua mietin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
25.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen päihdeongelmaisen äiti. 'Jaksan' nyt paremmin kuin esim 5 vuotta sitten koska olen oppinut unohtamaan. Mieli toimii niin. Kauhut tulevat tietenkin välillä mieleen mutta ne on pakotettava pois muuten omasta elämästå ei tule yhtään mitään. Lisäksi mikään mitä minä teen tai en tee ei pelasta lastani. Nin sietämätöntä kuin se on kestää.

Ja olen oppinut uudestaan nukkumaan. Uskallan nukahtaa pelkäämättä puhelimen ääntä. Pelkäsin vuosia nukahtaa. Sängyssä kaikki ikävääkin ikävämpi pääsi mieleen. Olin varmaan itsekin masentunut vuosia huolien vuoksi.Jos ikävä soitto herättää niin menee taas viikkoja ennen kuin unirytmi palaa takaisin.

Päihdeongelmaisen lapsen kohdalla ei voi ajatella mitåän koulutus tai työasioita. Ne on yhtä utopistisiä kuin kuulento. Toivo.....?

Suren lastani ja hänen sisarustaan joka on menettänyt ennen niin tårkeän veljen.

Suren kutistunutta perhettämme.

Kadehdin terveiden lasten vanhempia. Sitä iloa ja ylpeyttä mitä he saavat kokea lapsistaan ja ennen kaikkea onnea lastensa turvallisesta elämästä.

On raskasta elää.

Vierailija
4/7 |
25.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen päihdeongelmaisen äiti. 'Jaksan' nyt paremmin kuin esim 5 vuotta sitten koska olen oppinut unohtamaan. Mieli toimii niin. Kauhut tulevat tietenkin välillä mieleen mutta ne on pakotettava pois muuten omasta elämästå ei tule yhtään mitään. Lisäksi mikään mitä minä teen tai en tee ei pelasta lastani. Nin sietämätöntä kuin se on kestää.

Ja olen oppinut uudestaan nukkumaan. Uskallan nukahtaa pelkäämättä puhelimen ääntä. Pelkäsin vuosia nukahtaa. Sängyssä kaikki ikävääkin ikävämpi pääsi mieleen. Olin varmaan itsekin masentunut vuosia huolien vuoksi.Jos ikävä soitto herättää niin menee taas viikkoja ennen kuin unirytmi palaa takaisin.

Päihdeongelmaisen lapsen kohdalla ei voi ajatella mitåän koulutus tai työasioita. Ne on yhtä utopistisiä kuin kuulento. Toivo.....?

Suren lastani ja hänen sisarustaan joka on menettänyt ennen niin tårkeän veljen.

Suren kutistunutta perhettämme.

Kadehdin terveiden lasten vanhempia. Sitä iloa ja ylpeyttä mitä he saavat kokea lapsistaan ja ennen kaikkea onnea lastensa turvallisesta elämästä.

On raskasta elää.

Paljon voimia sinulle jaksamiseen!

Vierailija
5/7 |
25.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen päihdeongelmaisen äiti. 'Jaksan' nyt paremmin kuin esim 5 vuotta sitten koska olen oppinut unohtamaan. Mieli toimii niin. Kauhut tulevat tietenkin välillä mieleen mutta ne on pakotettava pois muuten omasta elämästå ei tule yhtään mitään. Lisäksi mikään mitä minä teen tai en tee ei pelasta lastani. Nin sietämätöntä kuin se on kestää.

Ja olen oppinut uudestaan nukkumaan. Uskallan nukahtaa pelkäämättä puhelimen ääntä. Pelkäsin vuosia nukahtaa. Sängyssä kaikki ikävääkin ikävämpi pääsi mieleen. Olin varmaan itsekin masentunut vuosia huolien vuoksi.Jos ikävä soitto herättää niin menee taas viikkoja ennen kuin unirytmi palaa takaisin.

Päihdeongelmaisen lapsen kohdalla ei voi ajatella mitåän koulutus tai työasioita. Ne on yhtä utopistisiä kuin kuulento. Toivo.....?

Suren lastani ja hänen sisarustaan joka on menettänyt ennen niin tårkeän veljen.

Suren kutistunutta perhettämme.

Kadehdin terveiden lasten vanhempia. Sitä iloa ja ylpeyttä mitä he saavat kokea lapsistaan ja ennen kaikkea onnea lastensa turvallisesta elämästä.

On raskasta elää.

Noh noh, suurin osa päihderiippuvaisista (varsinkin alkoholi) on ihan normaalisti työssäkäyviä ihmisiä.

Vierailija
6/7 |
25.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saatavilla on apua myös omaisille - oletteko hakeneet?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
25.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puolison sisarus on käynyt täysin pohjalla ja olemme kylmästi jättäneet ulkopuolelle meidän elämästä.

Olisi vienyt viimeisetkin rahat, mikäli ei olisi eroa tehty.

On ollut tervetullut vanhemmilleen, mutta harvoin käy, jouluna joskus ja silloin on suht kunnossa ollut.

Meillä on silloin myös käynyt, mutta käytännössä ei ole puhuttavaa ollut ja kiusallista sen takia.