Päätin elää vain itselleni, omien nautintojen ja halujen kautta.

Noin mä uhosin myös ja parissa kuukaudessa olin taas kuitenkin vakavassa parisuhteessa. Ja olen edelleen. En tiedä mitä tapahtui mun uudelle elämäntyylille.

Ei elämä ole pelkkiä nautintoja olit sinkku taikka varattu.

Mä en oo päättänyt noin ja siksikö olenkin yhä yksin. Pitäiskö uhoilla kaikille noin, että nyt lähtee, minä minä minä, minä ja mun halut. Sit se mies varmaan tulis.

 Seuraava saa aina parempaa ymmärrät varmaan koska se on joutunut kuulemaan sinunkin marinoitasi. sinua ei voi siirtää jonossa ohitse. ota 40-50 nainen ;) HOTTIS

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Mistä ihmeestä te löydätte uuden suhteen noin nopeasti?! Erosin pitkästä avioliitosta 1,5 vuotta sitten. Olen etsinyt uutta kumppania netistä ja kulkenut muutenkin silmät auki mutta ei. Yksittäisiä treffejä on mahtunut tähän 1,5 vuoteen mutta kenenkään kanssa ei ole sillä tavalla synkannut että olisi saanut suhdetta aikaan. Usein olen ihastunut ja saanut pakit ja sitten on niitä miehiä jotka ei sytytä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Onko sinulla ystäviä? Oletko seurustellut?

no se 40-50 vuotias on samalla tasolla itsekkyyden leveleillä. Ei muuta kun pökköä pesään ja eteenpäin sanoi mummo lumessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Onko sinulla ystäviä? Oletko seurustellut?

Totta kai. Nuohan ovat hyviä esimerkkejä suhteista, joissa molempien tarpeet osuvat yksiin ja kumpikin hyötyy.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Vanhemmuudessa on se hauska juttu, että kun saat sen oman lapsen niin sinä HALUAT pistää hänet ensin. Saat siitä suunnatonta mielihyvää kun hänellä on kaikki hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä te löydätte uuden suhteen noin nopeasti?! Erosin pitkästä avioliitosta 1,5 vuotta sitten. Olen etsinyt uutta kumppania netistä ja kulkenut muutenkin silmät auki mutta ei. Yksittäisiä treffejä on mahtunut tähän 1,5 vuoteen mutta kenenkään kanssa ei ole sillä tavalla synkannut että olisi saanut suhdetta aikaan. Usein olen ihastunut ja saanut pakit ja sitten on niitä miehiä jotka ei sytytä.

Jos elämässä tuppaa asiat menemään päin vastoin kuin haluaisit, niin nyt sun pitää vaan alkaa haluta olla sinkku.

Mulla on yksi vanha tuttu, joka elää itselleen. Emme ole kauheasti tekemisissä, mutta olemme lapsuuden koulukavereita, nykyään päälle kolmekymppisiä. Hänellä on ollut aina se asenne kaikissa ihmissuhteissaan, että hän on tärkein. Kun oli ekat seurustelusuhteetkin 13-14-vuotiaina, niin hän poikkesi selvästi meistä muista tytöistä. Normaalistihan nuori haluaa miellyttää sitä, johon on ihastunut. Hän oli aina ensisijaisesti ihastunut itseensä, mutta sai silti ne suosituimmat pojat. Mainittakoon, että hän on myös todella nätti.

FB:tä ja instaansa seuraan aina välillä... No, siellä onkin kolmatta tuhatta kuvaa hänestä itsestään. En haluaisi hänen elämää, mutta toki mua kiehtoo myös se, jos joku uskaltaa tehdä erilaisia valintoja elämässään. Tai, no. En tiedä onko tuo välttämättä "erilaista"... Pikemminkin suht tyyppillinen 30+ v. akateemisesti koulutettu helsinkiläinen, vapaaehtoisesti lapseton, punavihreät ideologiat, kahviloita ja vegesafkaa, Netflixin katselua, jatkuvaa matkustelua sinne tänne... 

Anyway, on tuossa tavallaan jotain kiehtovaa. Mutta itse kyllä valitsen aviomiehen ja lapset. Haluan parisuhteen, jossa molemmat ovat valmiita uhrautumaan toistensa vuoksi. Se ei ole aina KIVAA, mutta ei se valintana ole mitenkään huono. Viime aikoina tämän ex-koulukaverini FB:ssä ja instassa on alkanut näkyä juttuja, joissa valitetaan yksinäisyyttä. On hänellä parisuhteita ollut aiemmin, mutta kun ne eivät syystä tai toisesta kestä. Että sekin puoli...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Vanhemmuudessa on se hauska juttu, että kun saat sen oman lapsen niin sinä HALUAT pistää hänet ensin. Saat siitä suunnatonta mielihyvää kun hänellä on kaikki hyvin :)

Näinkö kaikki isät todella asian kokevat? Haluatko lukita vastauksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Vanhemmuudessa on se hauska juttu, että kun saat sen oman lapsen niin sinä HALUAT pistää hänet ensin. Saat siitä suunnatonta mielihyvää kun hänellä on kaikki hyvin :)

LÄHESKÄÄN kaikki lapsia hankkineet eivät ajattele tällä tavalla. Monelle lapsen saaminen on henkinen vankila, joka aiheuttaa todella suurta ahdistusta ja epätoivoa.

Toisaalta harmittaa, että tosielämän mr Big astui elämääni niin nopeasti eron jälkeen. Olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta ja olisin halunnut sinkkuilla oikein kunnolla. Mutta eihän tuollaista catchia voinut jättää vapaana kuljeksimaan. Joskus tulee silti mietittyä, millaista elämäni olisi nyt sinkkuna. Vastaaja ykkönen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Vanhemmuudessa on se hauska juttu, että kun saat sen oman lapsen niin sinä HALUAT pistää hänet ensin. Saat siitä suunnatonta mielihyvää kun hänellä on kaikki hyvin :)

Näinkö kaikki isät todella asian kokevat? Haluatko lukita vastauksesi?

Mielenterveysongelmaiset toki ovat asia erikseen, heidän ei pitäisi hankkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Vanhemmuudessa on se hauska juttu, että kun saat sen oman lapsen niin sinä HALUAT pistää hänet ensin. Saat siitä suunnatonta mielihyvää kun hänellä on kaikki hyvin :)

Näinkö kaikki isät todella asian kokevat? Haluatko lukita vastauksesi?

Mielenterveysongelmaiset toki ovat asia erikseen, heidän ei pitäisi hankkia lapsia.

Äitiysmyytti jälleen vauhdissa: vain mielenvikaiset ihmiset eivät nauti vanhemmuudesta ja pidä lapsiperhe-elämää mielekkäänä. Tämä meemi alkaa kyllä käydä vanhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Vanhemmuudessa on se hauska juttu, että kun saat sen oman lapsen niin sinä HALUAT pistää hänet ensin. Saat siitä suunnatonta mielihyvää kun hänellä on kaikki hyvin :)

Näinkö kaikki isät todella asian kokevat? Haluatko lukita vastauksesi?

Mielenterveysongelmaiset toki ovat asia erikseen, heidän ei pitäisi hankkia lapsia.

Äitiysmyytti jälleen vauhdissa: vain mielenvikaiset ihmiset eivät nauti vanhemmuudesta ja pidä lapsiperhe-elämää mielekkäänä. Tämä meemi alkaa kyllä käydä vanhaksi.

Ei, vaan mielenterveys ongelmaiset eivät huolehdi jälkeläisistään, seuraa vaikka eläimiä, jotain vikaa on emossa joka hylkää / syö pentunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Vanhemmuudessa on se hauska juttu, että kun saat sen oman lapsen niin sinä HALUAT pistää hänet ensin. Saat siitä suunnatonta mielihyvää kun hänellä on kaikki hyvin :)

Näinkö kaikki isät todella asian kokevat? Haluatko lukita vastauksesi?

Mielenterveysongelmaiset toki ovat asia erikseen, heidän ei pitäisi hankkia lapsia.

Äitiysmyytti jälleen vauhdissa: vain mielenvikaiset ihmiset eivät nauti vanhemmuudesta ja pidä lapsiperhe-elämää mielekkäänä. Tämä meemi alkaa kyllä käydä vanhaksi.

Ei, vaan mielenterveys ongelmaiset eivät huolehdi jälkeläisistään, seuraa vaikka eläimiä, jotain vikaa on emossa joka hylkää / syö pentunsa.

Tämä on jo lähtökohtaisesti naurettava argumentti, mutta se on lisäksi hyvin tietämätön biologiasta. Omien jälkeläisten surmaaminen tai kuolemaan jättäminen on melko tavallista eri eläinlajien joukossa. Ei siis riitä, että projisoit omia ennakkoluulojasi ihmisiin, vaan projisoit niitä myös eläimiin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on taas vaikeuksia ymmärtää, miten jotkut voivat elää jotekin muuten kuin itselleen. Minulle tulee aina huono olo ja moraalinen krapula, kun laiminlyön elämäni tärkeimmän ihmisen – itseni – tarpeet muiden kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuus olisi aivan kamalaa tämän vuoksi.

M32

Vanhemmuudessa on se hauska juttu, että kun saat sen oman lapsen niin sinä HALUAT pistää hänet ensin. Saat siitä suunnatonta mielihyvää kun hänellä on kaikki hyvin :)

Näinkö kaikki isät todella asian kokevat? Haluatko lukita vastauksesi?

Mielenterveysongelmaiset toki ovat asia erikseen, heidän ei pitäisi hankkia lapsia.

Äitiysmyytti jälleen vauhdissa: vain mielenvikaiset ihmiset eivät nauti vanhemmuudesta ja pidä lapsiperhe-elämää mielekkäänä. Tämä meemi alkaa kyllä käydä vanhaksi.

Ei, vaan mielenterveys ongelmaiset eivät huolehdi jälkeläisistään, seuraa vaikka eläimiä, jotain vikaa on emossa joka hylkää / syö pentunsa.

Tämä on jo lähtökohtaisesti naurettava argumentti, mutta se on lisäksi hyvin tietämätön biologiasta. Omien jälkeläisten surmaaminen tai kuolemaan jättäminen on melko tavallista eri eläinlajien joukossa. Ei siis riitä, että projisoit omia ennakkoluulojasi ihmisiin, vaan projisoit niitä myös eläimiin. :)

Huoh. Juu, tiedän että jotkut eläimet syövät joissain tapauksissa omat pentunsa, normi kuitenkin on se että emo oman henkensä uhalla suojelee jälkeläisiään, jotain vikaa on emossa joka ei kiinny pentuihinsa eikä huolehdi niistä. Suosittelen sinulle lisää lukemista.