Lue keskustelun säännöt.
Täydellinen parisuhde, ja inhoan sitä!
23.09.2017 |
Tapasin mieheni 10 vuotta sitten ja olimme sellaisia tuttuja. Pari vuotta sitten alkoi syvä ystävyys joka päätyi siihen että mies lopulta oli sängyssäni. Olemme molemmat yksineläjiä luonteiltamme joten ero tuli äkkiä tuon jälkeen. Sitten tajusimme että kuulumme toistemme elämään. Mies on aivan ihana, puhuu tunteistaan, tarkkailee itseään jotta voisi kasvaa ihmisenä (minua varten), tukee, kuuntelee ja tekee muutenkin kaikkensa. Antaa myös tarvittavan määrän tilaa ja on itsenäinen. Hän on älykäs mutta myös taiteellinen, juuri minulle sopiva. Rakastuin korviani myöten silloin joskus, mutta ero jätti trauman. Nyt on liian täydellistä ja ihanaa enkä osaa ottaa koko juttua todesta. Odotan vain koska loppuu.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan minun mieheltä kunnes alkuhuuman jälkeen kaikki vaan väheni, loppui miltein kokonaan.
Pari vuotta elämä hankaloittui. Miehestä kehkeytyi itsekäs, välinpitämätön ja vastuuton.
Totuus iski vasten kasvojani.
Alkoi tulla tarinaa kuinka ei oikeesti välitä läheisyydestä , seksikin on pelkkää seksiä, ei lähtisi perään jos lähtisin pois, ei surisi jne
Mitä ihmettä , mietin.
Vasta tajusin että mies on tunnekylmä, eikä osaa näyttää tunteitaan ( omalla tavalla kylläkin, yhteisen tekemisen kautta) ei osaa pukea tunteita sanoiksi, ei kykene empatiaan , ei tunnista tunteita.
Elämältäni putosi pohja täysin.
Tämä kaikki selittää hänen kylmyytensä , kun n oli joskus minulle täydellinen. Huijaustako?