Lue keskustelun säännöt.
Yli kymmenvuotiaiden poikien nukkuminen äidin vieressä joka yö
21.09.2017 |
Tuttavalla näin, ja itsestäni se kuulostaa erittäin hämmentävältä. Mielestäni tuollainen järjestely toimii tehokkaana jarruna lasten itsenäistymiselle ja terveelle kehitykselle.
Olen sitä mieltä, että lapsen olisi hyvä oppia löytämään hyvän olon tunne ja turva sisältään niin, että yksin olemisessa ja nukkumisessa ei ole mitään outoa tai pelottavaa.
Onko teillä kokemuksia, omia tai lähipiiristä, onko tuollainen myöhäiseen ikään jatkunut jokaöinen vanhemman vieressä nukkuminen vaikuttanut lapseen ongelmallisesti yksin olon ja/tai nukkumisen suhteen, tai vaikuttanut muutoin haitallisesti itsenäistymiseen ja itsetuntoon?
Olenko ainut, jota tuollainen tapa hämmentää?
Kommentit (35)
Kai se poika äidin vieressä nukkumisen lopettaa, kun alkaa runk...illa iltaisin/öisin/aamuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on aika poikkeuksellista, että iso lapsi nukkuu vanhempien vieressä... Kyllä se on ihan terveellistä, että viimeistään kouluiässä nukutaan yksin.
Aluksi voi tehdä niin, että lapsi nukkuu omassa sängyssä vanhempien huoneessa vaikka pari kuukautta ja sitten menee omaan huoneeseensa.
Vain länsimaissa kuvitellaan, etä vanhempien ja lasten välinen läheisyys on jotenkin sairasta. Mistä edes päättelet, että nuo lapset nukkuisivat äitinsä vieressä turvattomuuden vuoksi? Ehkä heistä on vain mukava punkata yhdessä. Ihminen on laumaeläin ja on ihan luontevaa ihmiselle haluta olla toisen lähellä. En näe mitään syytä ajatella, että tuosta olisi jotain vahinkoa lasten itsenäistymiselle. Eihän noin 10-vuotiaan tarvitse vielä täysin ilman vanhempaa pärjätä. Antaa toisten nukkua miten haluaa. Jos mitään muuta huolestuttavaa et huomaa tuossa perheessä, niin anna olla.
Meillä nukkuu 11-vuotias samassa sängyssä kuin minä, koska oma huoneensa on ihan homeessa. Oikeastaan olen asiasta ihan iloinen, koska näen lasta päivisin tosi vähän. Kiva kun edes illalla on monesti lyhyt hetki jutella niitä näitä päivän kuulumisista. Isompi veljensä on aina nukkunut omassa sängyssään, mutta eipä tuo sen itsenäisemmältä vaikuta, paitsi siinä mielessä, että häiriintyy jos joutuu nukkumaan samassa tilassa jonkun muun kanssa kun ei ole siihen oikein ikinä tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani nukkui ja sai nukkua pidempäänkin.
Nyt on 19-vuotias ja kaksi vuotta asunut opiskelukaupungissa omillaan. Meillä on välimatkaa noin 400 km. Joten ihan hyvin pystyi itsenäistymään siitä huolimatta, että nukkui vielä "isona" vieressä.
Oliko lapsesi nuorempana muuten reipas vai arka ja pelokas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain länsimaissa kuvitellaan, etä vanhempien ja lasten välinen läheisyys on jotenkin sairasta. Mistä edes päättelet, että nuo lapset nukkuisivat äitinsä vieressä turvattomuuden vuoksi? Ehkä heistä on vain mukava punkata yhdessä. Ihminen on laumaeläin ja on ihan luontevaa ihmiselle haluta olla toisen lähellä. En näe mitään syytä ajatella, että tuosta olisi jotain vahinkoa lasten itsenäistymiselle. Eihän noin 10-vuotiaan tarvitse vielä täysin ilman vanhempaa pärjätä. Antaa toisten nukkua miten haluaa. Jos mitään muuta huolestuttavaa et huomaa tuossa perheessä, niin anna olla.
Lapset erittäin arkoja ja pelokkaita. Eivät voi mennä kavereilleen yökylään, leirikouluihin jne. eli eivät voi oikein nukkua missään, jos ei äiti ole vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vain länsimaissa kuvitellaan, etä vanhempien ja lasten välinen läheisyys on jotenkin sairasta. Mistä edes päättelet, että nuo lapset nukkuisivat äitinsä vieressä turvattomuuden vuoksi? Ehkä heistä on vain mukava punkata yhdessä. Ihminen on laumaeläin ja on ihan luontevaa ihmiselle haluta olla toisen lähellä. En näe mitään syytä ajatella, että tuosta olisi jotain vahinkoa lasten itsenäistymiselle. Eihän noin 10-vuotiaan tarvitse vielä täysin ilman vanhempaa pärjätä. Antaa toisten nukkua miten haluaa. Jos mitään muuta huolestuttavaa et huomaa tuossa perheessä, niin anna olla.
Omassa huoneessa nukkuminen = "täysin ilman vanhempaa pärjäämistä". Juust...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän reipas ja itsenäinen, hyvän itsetunnon omistava poika päätti 12-vuotiaana mennä nukkumaan omaan sänkyynsä, eikä sieltä enää yhdeksikään yöksi äidin viereen palannut. Siihen asti nukkui joka yö vanhempien välissä vauvasta saakka. Kauhulla puolestaan seuraan, miten liian aikaisin omaan sänkyyn siirretyt itkevät vielä kouluikäisinä äitiensä perään, ja roikkuvat kiinni äideissään. Kokevat ilmeisesti turvattomuutta, lapsiraukat.
Ei se itsenäistyminen tapahdu pakottamalla tai väkisin. Silloin on paljon suuremmat ja traumaattisemmat seuraukset.
Ihmeellisistä asioista tehdään ongelmaa ja niitä
Pohditaan vaikkei edes itselle kuulu.
Siinä mesessä on parempi keskittyä omiin asioihin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain länsimaissa kuvitellaan, etä vanhempien ja lasten välinen läheisyys on jotenkin sairasta. Mistä edes päättelet, että nuo lapset nukkuisivat äitinsä vieressä turvattomuuden vuoksi? Ehkä heistä on vain mukava punkata yhdessä. Ihminen on laumaeläin ja on ihan luontevaa ihmiselle haluta olla toisen lähellä. En näe mitään syytä ajatella, että tuosta olisi jotain vahinkoa lasten itsenäistymiselle. Eihän noin 10-vuotiaan tarvitse vielä täysin ilman vanhempaa pärjätä. Antaa toisten nukkua miten haluaa. Jos mitään muuta huolestuttavaa et huomaa tuossa perheessä, niin anna olla.
Lapset erittäin arkoja ja pelokkaita. Eivät voi mennä kavereilleen yökylään, leirikouluihin jne. eli eivät voi oikein nukkua missään, jos ei äiti ole vieressä.
Miksi lapset olisivat arkoja ja pelokkaita? En ymmärrä tuota korrelaatiota, että lapsi olisi pelokas, jos nyt sattuu tykkäämään nukkua vanhempiensa vieressä. Onko sulla näyttää jokin tutkimus, että asia on näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain länsimaissa kuvitellaan, etä vanhempien ja lasten välinen läheisyys on jotenkin sairasta. Mistä edes päättelet, että nuo lapset nukkuisivat äitinsä vieressä turvattomuuden vuoksi? Ehkä heistä on vain mukava punkata yhdessä. Ihminen on laumaeläin ja on ihan luontevaa ihmiselle haluta olla toisen lähellä. En näe mitään syytä ajatella, että tuosta olisi jotain vahinkoa lasten itsenäistymiselle. Eihän noin 10-vuotiaan tarvitse vielä täysin ilman vanhempaa pärjätä. Antaa toisten nukkua miten haluaa. Jos mitään muuta huolestuttavaa et huomaa tuossa perheessä, niin anna olla.
Omassa huoneessa nukkuminen = "täysin ilman vanhempaa pärjäämistä". Juust...
Tämä voi juurikin olla se lapsen oma kokemus asiasta vaikka vanhemmat muutoin olisivatkin lapsensa kanssa ihan tavalliseen tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani nukkui ja sai nukkua pidempäänkin.
Nyt on 19-vuotias ja kaksi vuotta asunut opiskelukaupungissa omillaan. Meillä on välimatkaa noin 400 km. Joten ihan hyvin pystyi itsenäistymään siitä huolimatta, että nukkui vielä "isona" vieressä.
Oliko lapsesi nuorempana muuten reipas vai arka ja pelokas?
Rohkea ja sosiaalinen. TYkkäsi joukkuelajeista, joita harrasti muuttoonsa asti.
Mutta kova puhumaan. varmaan siksi tykkäsi nukkua vieressä, kun illalla oli mukavaa rupatella ja nukahtaa jutteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani nukkui ja sai nukkua pidempäänkin.
Nyt on 19-vuotias ja kaksi vuotta asunut opiskelukaupungissa omillaan. Meillä on välimatkaa noin 400 km. Joten ihan hyvin pystyi itsenäistymään siitä huolimatta, että nukkui vielä "isona" vieressä.
Oliko lapsesi nuorempana muuten reipas vai arka ja pelokas?
Rohkea ja sosiaalinen. TYkkäsi joukkuelajeista, joita harrasti muuttoonsa asti.
Mutta kova puhumaan. varmaan siksi tykkäsi nukkua vieressä, kun illalla oli mukavaa rupatella ja nukahtaa jutteluun.
Mä juttelen 11-vuotiaan tyttäreni kanssa iltaisin. Silti hän jää nukkumaan omaan sänkyynsä ja aikuiset omaansa. Ei kai nyt juttelutuokion takia tarvitse samassa sängyssä nukkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain länsimaissa kuvitellaan, etä vanhempien ja lasten välinen läheisyys on jotenkin sairasta. Mistä edes päättelet, että nuo lapset nukkuisivat äitinsä vieressä turvattomuuden vuoksi? Ehkä heistä on vain mukava punkata yhdessä. Ihminen on laumaeläin ja on ihan luontevaa ihmiselle haluta olla toisen lähellä. En näe mitään syytä ajatella, että tuosta olisi jotain vahinkoa lasten itsenäistymiselle. Eihän noin 10-vuotiaan tarvitse vielä täysin ilman vanhempaa pärjätä. Antaa toisten nukkua miten haluaa. Jos mitään muuta huolestuttavaa et huomaa tuossa perheessä, niin anna olla.
Omassa huoneessa nukkuminen = "täysin ilman vanhempaa pärjäämistä". Juust...
Just, saathan sä tulkita sen noinkin. Lähinnä tarkoitin tuolla, että 10-vuotiaalta ei ole tarpeen vaatia täyttä itsenäisyyttä. 10-vuotias saa nauttia äitinsä läheisyydestä, jos haluaa. Ei se tarkoita, että lapsessa on jotain vikaa, jos ei vielä 10-vuotiaana halua nukkua yksin. Kyllä senkin aika tulee, kun lapsi haluaa tuossakin asiassa erkaantua vanhemmasta. Tietty aikuinenkin voi vielä mielellään nukkua vanhempansa kanssa, mutta ehkä silloin sillä ei ole enää niin suurta emotionaalista merkitystä kuin lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani nukkui ja sai nukkua pidempäänkin.
Nyt on 19-vuotias ja kaksi vuotta asunut opiskelukaupungissa omillaan. Meillä on välimatkaa noin 400 km. Joten ihan hyvin pystyi itsenäistymään siitä huolimatta, että nukkui vielä "isona" vieressä.
Oliko lapsesi nuorempana muuten reipas vai arka ja pelokas?
Rohkea ja sosiaalinen. TYkkäsi joukkuelajeista, joita harrasti muuttoonsa asti.
Mutta kova puhumaan. varmaan siksi tykkäsi nukkua vieressä, kun illalla oli mukavaa rupatella ja nukahtaa jutteluun.
Mä juttelen 11-vuotiaan tyttäreni kanssa iltaisin. Silti hän jää nukkumaan omaan sänkyynsä ja aikuiset omaansa. Ei kai nyt juttelutuokion takia tarvitse samassa sängyssä nukkua...
Niin, meitä on erilaisia. Onneksi oon aina osannut tehdä asiat oman intuition mukaan. Nukuin itsekin usein teininä äidin vieressä. Ja myös minä muutin ajoissa omilleni, ja hoidin asiani. Mutta meillä ei ole koskaan nähty läheisyyttä mitenkään sairaana asiana. Eikä se tarkoita, että olisi kyhnätty kylki kyljessä sängyssä.
Monissa maissa näkee aikuisten lasten kävelevän vanhempien kanssa käsikkäin. täällä sekin varmaan olisi pedofiliaa :D
Tämähän on hyvin tuore asia ihmisen historissa (ja tapana lähinnä vain länsimaissa) että lapset laitetaan jopa ihan ypöyksin nukkumaan eri huoneeseen. Ei ole normaalia laumaeläimelle, eikä yhtään millekään nisäkkäälle "pentuvaiheessa" että erotetaan yöksi emosta.
Nukkuiko vanhempanne tai isovanhempanne yksin lapsena? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän reipas ja itsenäinen, hyvän itsetunnon omistava poika päätti 12-vuotiaana mennä nukkumaan omaan sänkyynsä, eikä sieltä enää yhdeksikään yöksi äidin viereen palannut. Siihen asti nukkui joka yö vanhempien välissä vauvasta saakka. Kauhulla puolestaan seuraan, miten liian aikaisin omaan sänkyyn siirretyt itkevät vielä kouluikäisinä äitiensä perään, ja roikkuvat kiinni äideissään. Kokevat ilmeisesti turvattomuutta, lapsiraukat.
Huhhuh, onneksi ei koskaan siirretty lasta omaan säkyyn vaan lapsi on alusta asti nukkunut omassa sängyssään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani nukkui ja sai nukkua pidempäänkin.
Nyt on 19-vuotias ja kaksi vuotta asunut opiskelukaupungissa omillaan. Meillä on välimatkaa noin 400 km. Joten ihan hyvin pystyi itsenäistymään siitä huolimatta, että nukkui vielä "isona" vieressä.
Oliko lapsesi nuorempana muuten reipas vai arka ja pelokas?
Rohkea ja sosiaalinen. TYkkäsi joukkuelajeista, joita harrasti muuttoonsa asti.
Mutta kova puhumaan. varmaan siksi tykkäsi nukkua vieressä, kun illalla oli mukavaa rupatella ja nukahtaa jutteluun.
Tämä onkin eri asia reippaan ja rohkean lapsen kanssa, vaikka vieressä nukkuisikin. Mutta kun on pelokas ja arka lapsi, jota paapotaan vielä 13-14 vuotiaana vieressä, eikä "pakoteta" omaan sänkyyn, että alkaisi vähän itsenäistymään, niin miten onnistuu.muutaman vuoden päästä esim. Armeija, omaan kotiin muutto jne. Suuri vaara on jäädä ns. Peräkamaripojaksi, jos ei pysty itsenäisyyteen ja yksin nukkumiseen, kun kaikki pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain länsimaissa kuvitellaan, etä vanhempien ja lasten välinen läheisyys on jotenkin sairasta. Mistä edes päättelet, että nuo lapset nukkuisivat äitinsä vieressä turvattomuuden vuoksi? Ehkä heistä on vain mukava punkata yhdessä. Ihminen on laumaeläin ja on ihan luontevaa ihmiselle haluta olla toisen lähellä. En näe mitään syytä ajatella, että tuosta olisi jotain vahinkoa lasten itsenäistymiselle. Eihän noin 10-vuotiaan tarvitse vielä täysin ilman vanhempaa pärjätä. Antaa toisten nukkua miten haluaa. Jos mitään muuta huolestuttavaa et huomaa tuossa perheessä, niin anna olla.
Lapset erittäin arkoja ja pelokkaita. Eivät voi mennä kavereilleen yökylään, leirikouluihin jne. eli eivät voi oikein nukkua missään, jos ei äiti ole vieressä.
No höpöhöpö. Ei vieressänukkuminen ainakaan lapsista arkoja tee. Syy on joku muu. Olen tuo ylempi homepakolaisen äiti, ja kyllä oma poikani ainakin on aina ollut reipas yökyläilijä ja käynyt kesäleireillä joka vuosi jo vuosia. Kerran viikossa on sukulaisella yökylässä, jotta äiti saa vapaaillan. Harrastaa myös kontaktiurheilulajia ja on fyysisesti hyvin rohkea.
Mun poikani nukkui ja sai nukkua pidempäänkin.
Nyt on 19-vuotias ja kaksi vuotta asunut opiskelukaupungissa omillaan. Meillä on välimatkaa noin 400 km. Joten ihan hyvin pystyi itsenäistymään siitä huolimatta, että nukkui vielä "isona" vieressä.