Mitä keinoja hallita omaa hermostumistaan lapsen kanssa?

Itse käyn aina mielessäni läpi kyseiseisen ikävaiheen kehitystehtäviä, tyyliin "uhmassa lapsi harjoittelee omaa tahtoa turvallisen ihmisen kanssa ja testaa millaisia päätöksiä pystyy itse tekemään".

Toinen on pysähtyminen ja toteaminen itselleen, että ihan tosissaanko riitelet *lapsen ikä*-vuotiaan kanssa.

Tuo onkin osittain tuttu tuo ikävaiheen ajattelu, kiitos muistutuksesta!

Ja pysähtyminen on kyllä tosi tärkeää, ettei toimi selkärangasta.

Välillä itse pysähdyn, ja mietin että pitääkö mun lähteä hetkeksi toisern tilaan. Annan siihen itselleni luvan, jos täytyy.

Yleensä ei ole tarvinnut.

Kiitos, tuo pysähtyminen ja ikään kuin tilanteen ulkoa katsominen on varmastihyvä keino.

Ap

Tuntuu ettei tästä aiheesta oikein puhuta missään! Neuvolassakaan en uskalla ottaa esille. Vaikka varmasti tosi moni tämän hetken vanhempi on itse saanut tukkapöllyä ym.

Onko muka niin, että muilla vanhemmilla ei edes käy mielessä oman kiukuttelevan lapsen kurittaminen?

Kiitollisena otan vinkit ja myös kirjavinkit vastaan!

Saavutettu syvempi ymmärrys. Jotkut kutsuvat lehmänhermoiksi. Olen valaistunut lastenkasvattaja.

Paras tapa kasvatata on kyseenalaistaa vähän kaikki, alkaa vain tuijottamaan lasta tiiviisti, mutta herkästi, seuraamaan häntä katsella. Voi testata, että onko lapsi tulossa syliin istumaan ja voi ihmetellä huulipyöreänä, että mitäs nyt. Voi hymyillä ystävällisesti ja kertoa huonon esimerkin itsestään. Voi kysyä onko nälkä ja lähteekö laittamaan kanssani ruokaa.

Edellämainittujen kehitysvaiheiden analysoinnin ja tilanteen ulkopuolelle asettautumisen lisäksi minä puren hammasta tai satutan itseäni, se helpottaa raivoa. Voi vaikka nipistää itseään käsivarresta. Tai jännittää raivokkaasti lantionpohjan lihaksia - siitähän on hyötyäkin.

Kaipaisin kyllä sellaista raivo-huonetta, johon saisi mennä huutamaan ja potkimaan. Kun olisi saanut kirota ja hakata jotain säkkiä, olisi niiiiiin huojentava fiilis.

Silloin kun olet lapsen kanssa, heittäydy siihen täysillä. Jos yrität samaan aikaan touhuta muuta, esim lukea lehteä, kirjaa, palstaa tms. hermot menee helpommin.

Minua on joskus neuvottu sanomaan ääneen, että kohta minä hermostun, mutta se ei auta, vaan pahentaa asiaa. Sitten vasta hermostuukin, jos antaa siihen tavallaan luvan sanomalla sen ääneen.

Vinkki: Maria-akatemian sivuilla on auttava puhelin ja voi olla jotain muutakin apua. Kannattaa tsekata tämäkin vaihtoehto.

Lapsen tunteita voi sanoittaa, silloin ehkä syyt siihen lapsen käytökseen tulee näkyvämmiksi itselleenkin eikä se käytös enää niin hermostuta.

"Nyt sinua kiukuttaa koska äiti otti vaarallisen esineen pois sinulta ja olisit halunnut leikkiä sillä" "hermostuit kun leikit pitää lopettaa ja pitää siirtyä iltapesulle".

Tällätavoin ehkä huomaa itsekin mitkä tilanteet hermostuttaa molempia eniten ja ehkä sitten omaakin toimintaa voi tuunata toimivampaan suuntaan.

6, tällä hetkellä olen vain kotona. Se niitä hermoja ehkä eniten viekin, kun oma aika vähissä, ja ksikki pakollisetkin hommat tehtävä lapsen kanssa.

7, tunteiden sanoittaminen on tosi hyvä muistutus, voisi auttaa molempia. Niiden omienkin tunteiden, kuten kutonen kirjoitti, yritän testata helpottaako vai pahentaako!

Raivoamishuone olisi kyllä loistava :D

Tunteita saa näyttää, mutta samalla pitää koettaa opettaa lapselle järkeviä tapoja ratkaista ongelma. Eikä tietenkään saa kajota fyysisesti ikinä. Tunnistan minäkin itsessäni autoritäärisen kasvatuksen jäljet.

Just eilen eskarilainen puraisi pikkusisarustaan. Olin kuvitellut, että nuo puremisjutut olivat niin 2014.

Ärjäisin, että juuri nyt tekisi mieli minunkin puraista sinua. Sitten kokosin itseni ja sanoin, että en puraise, koska olen aikuinen ja aikuiset eivät satuta lapsia. Rauhoitin pienemmän lapsen, laitoin hänet sohvalle mielipiirretyn kanssa ja lähdin lastenhuoneeseen ripittämään isompaa. Siinä vaiheessa molemmat olimme jo sen verran rauhoittuneita, että pystyimme juttelemaan, mikä siinä pikkusisaruksessa oli niin kovasti ärsyttänyt. Kerroin, kuinka tapahtumaketjun olisi voinut eri vaiheissa katkaista. Lopulta anteeksipyynnöt suuntaan ja toiseen (kyllä, syytä oli pienemmässäkin, eikä äitikään kauniisti käyttäytynyt) ja molemmat lapset kainaloon satua kuuntelemaan.

Tilanteesta poistuminen ja oman huomion kiinnitys hetkeksi muuhun (ehdit vetää henkeä ja rauhoittua --> pystyt ajattelemaan järkevämmin ja toimimaan aikuisena eli et impulssin varassa).

Tunteiden sanotus on oikein hyvä

Liikennevalo-ajattelu (käytetään myös lapsilla eli punainen pysähdy, keltainen odota, vihreä toimi)

Tärkeää on miettiä toimivia toimintapoja jo valmiiksi, ennen kuin tilanne menee pahaksi. Jos vasta tunteiden vallassa yrität keksiä niitä, on suurempi tod. näk.n ettei se toimi. Sen sijaan jos olet ennalta pohtinut tilanteita ja mitä voisit tehdä siinä (toisin), on helpompi oikeassa tilanteessakin toimia niin.