Mitä ajatuksia herättää ihminen, joka kertoo näkevänsä näkyjä ja on ollut

Mielenterveyspotilas sieltä pahemmasta päästä, ei mikään masentunut tai ahdistunut, vaan psykoosiin taipuvainen. Pysyisin kaukana, ei todennäköisesti tajua olevansa sairas, jos puhuu asioista tuohon sävyyn, ei varmaan ole myöskään lääkityksen ja hoidon piirissä.

Herättää ajatuksen, että henkilö on ollut tai on parhaillaan psykoosissa tai liukumassa psykoosiin.

Että sillä on skitsofrenia.

Krooniseyti masentuneen ihmisen jutut ovat menneet tuohon suuntaan, viestejä tuonpuolisesta, aavisteluja, asioiden tietämistä erilaisten aistimusten varaisesti, tarotmaailmoissa eläminen. Ahdistavaa.

Tämä työskentelee hyvässä ammatissa. On ollut kerran vuoden sairauslomalla tules-vaivan takia ja siihen on ollut psyyk.lääkityskin mukana. Sanoi lääkkeen tehneen hänet sanallisesti vihaiseksi.

Ikää 45v, naissuhteet lyhyitä, pisin muutaman vuoden.  Näkee asioita ennakkoon ja sanoo tietävänsä kadulla, esim. mihin suuntaan vastaantuleva ihminen kääntyy tai pudottaa laukun kohta ja ne tapahtuu. Väsynyt, kuulostelee koko ajan itseään, nykii ajoittain päätä ym. Eniten pelotti nuo vajoamispuheet henkimaailmaan eli sanoi olleen kosketuksissa sellaisen kanssa. Rohkaistuu alkoholista, muuuten jännittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Krooniseyti masentuneen ihmisen jutut ovat menneet tuohon suuntaan, viestejä tuonpuolisesta, aavisteluja, asioiden tietämistä erilaisten aistimusten varaisesti, tarotmaailmoissa eläminen. Ahdistavaa.

Noin voi just olla. ap

Pidä etäisyyttä.

Hmm.. no jos ihan rehellinen mielipide, että mitä tommosia laukovasta ekana mieleen tulee, että onko huomion hakuinen?

Oliko hän joku tuttu, tuntematon, kaveri/ystävä? Se tieto voisi auttaa mielipiteen kehittämisessä.

Tuntemattoman jorinoita pitäisin hulluna ja kohauttaisin olkia. Jos tuttu paasaisi tuollaista, kummastelisin, ehkä kysyisin onko nukkunut viime aikoina kunnolla. Luotettavan kaverin avautumiseen suhtautuisin vakavasti. Itse tunnen näkijöitä, joten tiedän ettei se ole mitään psykoosia, mutta pahuuden kanssa tekemisissä oleminen on mielenterveyttä vievää puuhaa, joten olisin kovin huolissani.

Ihminen joka leikkii pimeyden voimien kanssa. Black magic...

"No tiedäks sää mitä mää nyt ajattelen?" "Mitkä on ens viikon lottonumerot?"

:)

Vierailija kirjoitti:

Tämä työskentelee hyvässä ammatissa. On ollut kerran vuoden sairauslomalla tules-vaivan takia ja siihen on ollut psyyk.lääkityskin mukana. Sanoi lääkkeen tehneen hänet sanallisesti vihaiseksi.

Ikää 45v, naissuhteet lyhyitä, pisin muutaman vuoden.  Näkee asioita ennakkoon ja sanoo tietävänsä kadulla, esim. mihin suuntaan vastaantuleva ihminen kääntyy tai pudottaa laukun kohta ja ne tapahtuu. Väsynyt, kuulostelee koko ajan itseään, nykii ajoittain päätä ym. Eniten pelotti nuo vajoamispuheet henkimaailmaan eli sanoi olleen kosketuksissa sellaisen kanssa. Rohkaistuu alkoholista, muuuten jännittynyt.

Hän saisi varmasti paljon apua joistain hengellisistä ryhmistä joissa jutella kokemuksistaan ja saada niille selityksiä ja myöskin apua intuitionsa kehittämisen kanssa.

Miten voi toimia haasteellisessa työssä, jon on tuollaisia oireita. Kauheaa.

ap

Meistä jokainen on "pahuuden kanssa tekemisissä" jollain tavalla koko ajan, koska elämme langenneessa ihmisyydessä ja maailmassa. Ei siihen tarvita mitään erikoisia vierailuja henkimaailmaan.

Jos joku puhuisi asioita, joita ap. mainitsi, pitäisin niitä ensisijaisesti psykologisina kokemuksina, joita kertoja itse ei vain ole ymmärtänyt. En kuitenkaan pitäisi häntä automaattisesti "mielenterveyspotilaana pahimmasta päästä", kuten kommentoija 1, vaan kyse voi olla paljon hienovaraisemmista prosesseista.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. no jos ihan rehellinen mielipide, että mitä tommosia laukovasta ekana mieleen tulee, että onko huomion hakuinen?

Oliko hän joku tuttu, tuntematon, kaveri/ystävä? Se tieto voisi auttaa mielipiteen kehittämisessä.

Tuntemattoman jorinoita pitäisin hulluna ja kohauttaisin olkia. Jos tuttu paasaisi tuollaista, kummastelisin, ehkä kysyisin onko nukkunut viime aikoina kunnolla. Luotettavan kaverin avautumiseen suhtautuisin vakavasti. Itse tunnen näkijöitä, joten tiedän ettei se ole mitään psykoosia, mutta pahuuden kanssa tekemisissä oleminen on mielenterveyttä vievää puuhaa, joten olisin kovin huolissani.

Olin vasta tutstumassa tyyppiin. Pidin aluks ihan järkevänä, mutta nuo puheet menivät jotenkin kipeyden puolelle. ap

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka leikkii pimeyden voimien kanssa. Black magic...

Ihan vain mielenterveydeltään järkkynyt, turha tehdä tästä jotain muuta.

Sana kirjoitti:

Meistä jokainen on "pahuuden kanssa tekemisissä" jollain tavalla koko ajan, koska elämme langenneessa ihmisyydessä ja maailmassa. Ei siihen tarvita mitään erikoisia vierailuja henkimaailmaan.

Jos joku puhuisi asioita, joita ap. mainitsi, pitäisin niitä ensisijaisesti psykologisina kokemuksina, joita kertoja itse ei vain ole ymmärtänyt. En kuitenkaan pitäisi häntä automaattisesti "mielenterveyspotilaana pahimmasta päästä", kuten kommentoija 1, vaan kyse voi olla paljon hienovaraisemmista prosesseista.

Tottakai olemme kaikki tekemisissä pahuuden kanssa ja teemme valintoja sen suhteen, mitä painotamme. Kuitenkin asioitten ennakointi ja että saa tapahtumaan ajatuksen voimalla jotain tai katoaa pahan henkimaailman tilaan ,kertoo ihmisestä aika paljon.

Sana kirjoitti:

En kuitenkaan pitäisi häntä automaattisesti "mielenterveyspotilaana pahimmasta päästä", kuten kommentoija 1, vaan kyse voi olla paljon hienovaraisemmista prosesseista.

Kuten?

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Meistä jokainen on "pahuuden kanssa tekemisissä" jollain tavalla koko ajan, koska elämme langenneessa ihmisyydessä ja maailmassa. Ei siihen tarvita mitään erikoisia vierailuja henkimaailmaan.

Jos joku puhuisi asioita, joita ap. mainitsi, pitäisin niitä ensisijaisesti psykologisina kokemuksina, joita kertoja itse ei vain ole ymmärtänyt. En kuitenkaan pitäisi häntä automaattisesti "mielenterveyspotilaana pahimmasta päästä", kuten kommentoija 1, vaan kyse voi olla paljon hienovaraisemmista prosesseista.

Tottakai olemme kaikki tekemisissä pahuuden kanssa ja teemme valintoja sen suhteen, mitä painotamme. Kuitenkin asioitten ennakointi ja että saa tapahtumaan ajatuksen voimalla jotain tai katoaa pahan henkimaailman tilaan ,kertoo ihmisestä aika paljon.

Kokemukset omasta erityisyydestä, suuruudenhulluus, ajatus siitä, että pystyy ennustamaan tulevaa jne. kertovat mielenterveysongelmista. Samoin se, että hän puhuu näistä asioista avoimesti ja totena jollekin puolitutulle, kertoo aika paljon kyseisen ihmisen terveydentilasta.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

En kuitenkaan pitäisi häntä automaattisesti "mielenterveyspotilaana pahimmasta päästä", kuten kommentoija 1, vaan kyse voi olla paljon hienovaraisemmista prosesseista.

Kuten?

En tiedä kuinka hyvin tämä sopii ap:n kuvaamaan henkilöön, koska hän kertoi siitä niin vähän, mutta yleisellä tasolla...

Ihminen saattaa esim. muistaa traumaattisen kokemuksensa kaukaa menneisyydestä epäsuorasti, symbolisen representaation kautta. Unetkin ovat tiedostamattomaan tallentuneesta aineksesta koostuneita symbolisia esityksiä. Tätä on vaikea todistaa tieteellisesti, ja siksi se on vain teoria. Mielestäni teoria on selitysvoimainen.

Symbolisena representaationa muistossa saattaa olla mielikuvituksellisia elementtejä, mutta muisto / kokemus on kokijalle itselleen vilpitön, aito. Vasta jos hän alkaa ymmärtää tätä psykologista prosessia hänen on mahdollista olla kriittisempi. Tämä psykologinen ilmiö on ymmärtääkseni täysin erilainen kuin psykoottiset harhat.

Toinen näkökulma... Yksi mahdollinen selitys ap:n kuvaamalle käyttäytymiselle on tietysti yksinkertaisesti vain narraaminen esim. huomion hakemisen motiivista. Monihan pitää puheita henkimaailmasta yms. kiehtovina.

Minulla on tuollainen sisarus. Salasi asiaa ja avautui mulle vasta kun tuota oli jatkunut useamman vuoden. On ollut psykoosissa ja osastolla, muttei oo kertonut synkimpiä kokemuksiaan hoitaville ihmisille. Nyt avohoidossa. Kun hän kertoi mulle kokemistaan yliluonnollisista asioista, ne oli hänelle totta. Mulle avautuminen oli ehkä joku viimeinen epätoivonen teko, hän oli siinä mun edessä itkien ja itsemurhan partaalla, se oli hälyttävä tilanne, koska en ollut häntä sillä tavalla koskaan ennen nähnyt. Sain ehkä ajan kanssa VÄHÄN enemmän häntä tajuamaan todellisuutta, kun hän ei ollut enää yksin siinä demonien ym. maailmassa vaan joku kertoi hänelle, että se on vain aivojen luomaa.

Että en ajatellut "pysyä kaukana".

Itsemurhasta puhuminen usein yhdistetään pelkkään huomionhakuisuuteen - kunnes se oikeasti tapahtuu. Sitten toivotaan, että kunpa olisikin hakenut sitä huomiota.

Hän yritti itsemurhaa joskus. Jos se olis onnistunut, en olis koskaan saanut tietää mitä taustalla oli, olisin ehkä luullut vaan "kännivahingoksi".