Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin palata takaisin 1980-luvulle.
Vuosimallia 1981
16.09.2017 |
Olisi varmasti jännää elää sen aikaisessa suomessa, joka on melkein samanlainen kuin nykysuomi mutta kuitenkin sen verran erilainen että se tekisi elämän jännäksi. Kaupoista esim. saisi erilaisia karkkeja, jäätelöitä ja limsoja ja niitä maksettaisiin markoilla, ei euroilla.
Kommentit (55)
Oi, itse kaipaan 90-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Ne jalanmuotoiset jäätelökarkit, Spice Girls, ei somea. Kaikki oli niin täydellistä ja siiderikin paremman makuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ollut tupakassa ryöstöhintoja. 12,80 markkaa maksoi aski, kun aloitin tupakoinnin.
Mä taas ysärillä. Spice Girls, prinsessa diana, hauska vaatemuoti ym
En kyllä haluaisi palata.
- pelättiin aidosti ydinsotaa. Nykyinen terrorismin pelko on siihen verrattuna minusta peanuts.
- lainan saaminen oli vaikeaa ja korot todella kovia, joten asunnon ostaminen oli hankalaa
- päivähoitopaikkojen saaminen oli vaikeaa, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. Subjektiivista päivähoito-oikeutta kun ei ollut olemassakaan
- ihmisten elinikä oli nykyistä monta vuotta pienempi ja monet lääketieteelliset hoidot olivat paljon nykyistä alkeellisempia, mieti vaikkapa sydän- ja verisuonitauteja.
- suhtautuminen kaikenlaiseen moninaisuuteen oli huonoa: maahanmuuttajat, nuorisokulttuurit, homoseksuaalit, aviottomat lapset --- kaikkiin tuollaisiin suhtauduttiin vielä 1980-luvulla aika nurjasti.
- Naisten oikeudet olivat huonommalla tolalla, tytöttely oli täysin yleistä ja uramahdollisuudet heikommat.
- Viihde- ja kulttuurielämä oli aika lailla nykyistä yksipuisempaa ja vähäisempää. Televisiokanavia oli kolme ja that's it. Videovuokraamoista sai käydä vuokraamassa lumisateisen VHS-videon, nettiä ei oltu keksittykään, kännyköitä ei ollut vielä oikeastaan kenellekään. Kirjastoissa toki käytiin, mutta vaikkapa teatteriin lähteminen oli pikkupaikkakunnilla iso prosessi, kun lippuja ei voinut ostaa netistä.
Työttömyys oli vähäisempi ongelma 1980-luvulla, se on positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Eikä ollut tupakassa ryöstöhintoja. 12,80 markkaa maksoi aski, kun aloitin tupakoinnin.
Ja silloin 10000 markkaa (1666€) oli aivan käsittämättömän kova palkka... Vuonna 1985 keskipalkka Suomessa oli 973€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä ollut tupakassa ryöstöhintoja. 12,80 markkaa maksoi aski, kun aloitin tupakoinnin.
Ja silloin 10000 markkaa (1666€) oli aivan käsittämättömän kova palkka... Vuonna 1985 keskipalkka Suomessa oli 973€.
No vertailu menee nyt osaltani 90-luvulle, mutta laskin tuossa kaksion hintaa, eli 90-luvulla rivarikaksio pk-seudulla oli 58 kuukausipalkkaani ja nyt 60 keskipalkkaa eli aika samoissa mennään.
80-luvulla vanhempani ostivat 95 neliön rivarin Espoosta uutena noin 65 000 eurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin erittäin mielelläni takaisin '80-luvulle ja pysyisin siellä. Nyt on tietysti se teknologia ja lääketiede kehittynyt mutta muuten kaikki oli paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi palata.
- pelättiin aidosti ydinsotaa. Nykyinen terrorismin pelko on siihen verrattuna minusta peanuts.
- lainan saaminen oli vaikeaa ja korot todella kovia, joten asunnon ostaminen oli hankalaa
- päivähoitopaikkojen saaminen oli vaikeaa, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. Subjektiivista päivähoito-oikeutta kun ei ollut olemassakaan
- ihmisten elinikä oli nykyistä monta vuotta pienempi ja monet lääketieteelliset hoidot olivat paljon nykyistä alkeellisempia, mieti vaikkapa sydän- ja verisuonitauteja.
- suhtautuminen kaikenlaiseen moninaisuuteen oli huonoa: maahanmuuttajat, nuorisokulttuurit, homoseksuaalit, aviottomat lapset --- kaikkiin tuollaisiin suhtauduttiin vielä 1980-luvulla aika nurjasti.
- Naisten oikeudet olivat huonommalla tolalla, tytöttely oli täysin yleistä ja uramahdollisuudet heikommat.
- Viihde- ja kulttuurielämä oli aika lailla nykyistä yksipuisempaa ja vähäisempää. Televisiokanavia oli kolme ja that's it. Videovuokraamoista sai käydä vuokraamassa lumisateisen VHS-videon, nettiä ei oltu keksittykään, kännyköitä ei ollut vielä oikeastaan kenellekään. Kirjastoissa toki käytiin, mutta vaikkapa teatteriin lähteminen oli pikkupaikkakunnilla iso prosessi, kun lippuja ei voinut ostaa netistä.
Työttömyys oli vähäisempi ongelma 1980-luvulla, se on positiivista.
Aika moni asia väärin tässä. Esim naisten asema ei ole koskaan ollut yhtä huono kuin nyt. Ei tyttöjen tarvinnut 80 luvulla itelleen mitään ankkahuulia tehdä.
Viihde oli kertaluokkaa tasokkaampaa. Vertaa vaikka jotain 80 luvun viihdeohjelmaa ja putousta.
Rasismia on myös enemmän nyt. 80 luvulla lähes olematonta. Tosin ei ollut mamutuksella pilattu maatakaan vielä.
Muutenkin ihmiset oli tasokkaampia 80 luvulla.
No, sinä olet eri mieltä kuin minä. Ja saatkin olla.
Naisilla oli todella kovat ulkonäköpaineet 1980-luvullaKIN, muoti vaan oli toinen kuin nyt. Kovat paineet esimerkiksi kurvien suhteen, minkä takia jotain wonderbraita trokattiin isolla rahalla nuorten parikymppisten naisten kesken, kun alusvaatteiden tarjonta oli kaupoissa onnetonta, mutta kurvit ois pitänyt olla kaikilla...
Ja haloo, ihan oikeasti sinä nyt kehut jotai hiton Napakymppiä? Kyllä siihen aikaan oli pari ok komediasarjaa ihan kuten nykyäänkin, mutta keskimäärin tv-ohjelmat olivat aivan karmeaa schaibaa. Aika näyttää sulla kultaavan muistot...
Rasismia oli todella paljon, mutta toki siihen törmäsi vähän harvemmin siksi, että maahanmuuttajia oli vähemmän. Kyse oli lähinnä siitä, mihin täällä siihen aikaan asuneet mamut/homot/punkkarit/whatever törmäsivät. Yhtenäiskulttuurin paine oli nykyistä paljon pahempi! Tajuatko, että homoseksuaalisuus katsotiin sairaudeksikin vielä vuoteen 1981 asti?
Mamutuksesta olen täysin päinvastaista mieltä, minusta maahanmuutto on positiivinen asia. Mutta kuten sanottua, mielipiteitä saa olla erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin 1980-luvulla. Opiskelija-asunnoissa kahden hengen huoneet olivat silloin vielä yleisiä. Pääsin itse Otaniemen Teekkarikylässä kahden hengen huoneesta yhden hengen huoneeseen (kuuden hengen soluun) neljännen opiskeluvuoden puolivälissä.
Opintotuki oli selvästi nykyistä alhaisempi, ja käytännössä kaikki ottivat opintolainaa. Siitä lainasta maksoin sitten yli 10 prosentin korkoa valmistumiseni jälkeen 1990-luvun alkupuolella.
Karkit oli oikeasti parempia eikä mitään stabiloituja glugoosi-fruktoosi-esanssisotkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi palata.
- pelättiin aidosti ydinsotaa. Nykyinen terrorismin pelko on siihen verrattuna minusta peanuts.
- lainan saaminen oli vaikeaa ja korot todella kovia, joten asunnon ostaminen oli hankalaa
- päivähoitopaikkojen saaminen oli vaikeaa, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. Subjektiivista päivähoito-oikeutta kun ei ollut olemassakaan
- ihmisten elinikä oli nykyistä monta vuotta pienempi ja monet lääketieteelliset hoidot olivat paljon nykyistä alkeellisempia, mieti vaikkapa sydän- ja verisuonitauteja.
- suhtautuminen kaikenlaiseen moninaisuuteen oli huonoa: maahanmuuttajat, nuorisokulttuurit, homoseksuaalit, aviottomat lapset --- kaikkiin tuollaisiin suhtauduttiin vielä 1980-luvulla aika nurjasti.
- Naisten oikeudet olivat huonommalla tolalla, tytöttely oli täysin yleistä ja uramahdollisuudet heikommat.
- Viihde- ja kulttuurielämä oli aika lailla nykyistä yksipuisempaa ja vähäisempää. Televisiokanavia oli kolme ja that's it. Videovuokraamoista sai käydä vuokraamassa lumisateisen VHS-videon, nettiä ei oltu keksittykään, kännyköitä ei ollut vielä oikeastaan kenellekään. Kirjastoissa toki käytiin, mutta vaikkapa teatteriin lähteminen oli pikkupaikkakunnilla iso prosessi, kun lippuja ei voinut ostaa netistä.
Työttömyys oli vähäisempi ongelma 1980-luvulla, se on positiivista.
En tunne ketään joka olisi pelännyt ydinsotaa. Suurvallat, vaikka toinen niistä diktatuuri olikin, olivat kuitenkin oikeita valtioita, joilla oli jatkuva neuvottelyhteys ja kompromissivalmius toistensa suhteen. Ihan eri asia kuin joku Isis tai vaikkapa Iran nykyään. Varsinkin Gorban aikana tilanne oli suorastaan harmoninen. En ole koskaan nähnyt yhtä hyväntuulisia kuvia valtiomiestapaamisesta kuin Gorban vieraillessa Reaganin luona vuonna 1987. Ydinsodan mahdollisuus näkyi lähinnä vitseinä Juicen biiseissä, ei paljon muussa.
Pankkilainaa sai jos oli vakituinen työ, ja 80-luvulla se oli melkein kaikilla. Asuntolainaa kun makseli pari vuotta, oli asunnon hinta sinä aikana noussut niin paljon, että kun sen möi pois, niin lainan loppuosan pystyi maksamaan kerralla ja rahaa jäi yli enemmän kuin kämpän hinta oli alun perin ollut.
Maahanmuuttajia oli vähän ja heihin suhtauduttiin hyvin, koska Suomeen ei tullut juuri muita kuin sellaisia joilla oli työ täällä valmiina tai jotka perustivat heti oman firman. Interraililla oli eksoottista jo Tukholmassa tai viimeistään Kööpenhaminassa, kun rastalettejä oli jo enemmän.
80-luvun kauppa olisi järkytys verrattuna valikoimiin, joita nykyään joka kylän marketista saa. Tänään on lenkkimakkara ja maksalaatikko tarjouksessa. Kumpaa syödään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule liha- ja kalatiskejä on aina olut.
Ahhh,
tuolloin Suomi saavutti Ruotsin elintasossa. Olimme maailman kärkeä. Sen jälkeen Ruotsi on taas mennyt menojaan ja moni muukin maa hypännyt Suomen edelle.
Tietenkään elintaso ei ole tärkeintä, mutta siis suhteellisesti verrokkimaihimme olemme köyhempiä kuin 80-luvulla. Jännä huomio, josta ei liiemmin pidetä meteliä.
Vuosimallia 1981 kirjoitti:
Olisi varmasti jännää elää sen aikaisessa suomessa, joka on melkein samanlainen kuin nykysuomi mutta kuitenkin sen verran erilainen että se tekisi elämän jännäksi. Kaupoista esim. saisi erilaisia karkkeja, jäätelöitä ja limsoja ja niitä maksettaisiin markoilla, ei euroilla.
Silloin vielä kaikki oli hyvin, ei röyhkeitä elintasoturisteja missään.
Vierailija kirjoitti:
Ahhh,
tuolloin Suomi saavutti Ruotsin elintasossa. Olimme maailman kärkeä. Sen jälkeen Ruotsi on taas mennyt menojaan ja moni muukin maa hypännyt Suomen edelle.
Tietenkään elintaso ei ole tärkeintä, mutta siis suhteellisesti verrokkimaihimme olemme köyhempiä kuin 80-luvulla. Jännä huomio, josta ei liiemmin pidetä meteliä.
Vuonna 2016 Ruotsin bkt/capita oli 51 600 dollaria. Suomen vastaava 42 600 dollaria.
Kuilu on nykyään iso.
Ja ajatelkaa, että Ruotsissa on paljon enemmän näitä jotka eivät tee mitään hyödyllistä kuin Suomessa. Tästä voidaan päätellä, että kanta-ruotsalaisilla on asiat vielä paljon paremmin kuin puhtaasti tilastoja katsomalla saattaisi kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi palata.
- pelättiin aidosti ydinsotaa. Nykyinen terrorismin pelko on siihen verrattuna minusta peanuts.
- lainan saaminen oli vaikeaa ja korot todella kovia, joten asunnon ostaminen oli hankalaa
- päivähoitopaikkojen saaminen oli vaikeaa, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. Subjektiivista päivähoito-oikeutta kun ei ollut olemassakaan
- ihmisten elinikä oli nykyistä monta vuotta pienempi ja monet lääketieteelliset hoidot olivat paljon nykyistä alkeellisempia, mieti vaikkapa sydän- ja verisuonitauteja.
- suhtautuminen kaikenlaiseen moninaisuuteen oli huonoa: maahanmuuttajat, nuorisokulttuurit, homoseksuaalit, aviottomat lapset --- kaikkiin tuollaisiin suhtauduttiin vielä 1980-luvulla aika nurjasti.
- Naisten oikeudet olivat huonommalla tolalla, tytöttely oli täysin yleistä ja uramahdollisuudet heikommat.
- Viihde- ja kulttuurielämä oli aika lailla nykyistä yksipuisempaa ja vähäisempää. Televisiokanavia oli kolme ja that's it. Videovuokraamoista sai käydä vuokraamassa lumisateisen VHS-videon, nettiä ei oltu keksittykään, kännyköitä ei ollut vielä oikeastaan kenellekään. Kirjastoissa toki käytiin, mutta vaikkapa teatteriin lähteminen oli pikkupaikkakunnilla iso prosessi, kun lippuja ei voinut ostaa netistä.
Työttömyys oli vähäisempi ongelma 1980-luvulla, se on positiivista.
En tunne ketään joka olisi pelännyt ydinsotaa. Suurvallat, vaikka toinen niistä diktatuuri olikin, olivat kuitenkin oikeita valtioita, joilla oli jatkuva neuvottelyhteys ja kompromissivalmius toistensa suhteen. Ihan eri asia kuin joku Isis tai vaikkapa Iran nykyään. Varsinkin Gorban aikana tilanne oli suorastaan harmoninen. En ole koskaan nähnyt yhtä hyväntuulisia kuvia valtiomiestapaamisesta kuin Gorban vieraillessa Reaganin luona vuonna 1987. Ydinsodan mahdollisuus näkyi lähinnä vitseinä Juicen biiseissä, ei paljon muussa.
Pankkilainaa sai jos oli vakituinen työ, ja 80-luvulla se oli melkein kaikilla. Asuntolainaa kun makseli pari vuotta, oli asunnon hinta sinä aikana noussut niin paljon, että kun sen möi pois, niin lainan loppuosan pystyi maksamaan kerralla ja rahaa jäi yli enemmän kuin kämpän hinta oli alun perin ollut.
Maahanmuuttajia oli vähän ja heihin suhtauduttiin hyvin, koska Suomeen ei tullut juuri muita kuin sellaisia joilla oli työ täällä valmiina tai jotka perustivat heti oman firman. Interraililla oli eksoottista jo Tukholmassa tai viimeistään Kööpenhaminassa, kun rastalettejä oli jo enemmän.
Ja kaiken tämän k o koo mus ajoi alas, tarkoituksella.
Kaikessa oli valinnanvaraa ihan pieni murto-osa nykyisestä.