Purin lastani kädestä

tai vaikka mennä leikkimään lastes kanssa?

Lapseni ovat hyvinkasvatettuja, tottelevaisia ja kohteliaita. Myös onnellisia ja rakastettuja. Isoveli vain muiluttaa pienempäänsä aina välillä ilman syytä.

Vierailija:

Lapseni ovat hyvinkasvatettuja, tottelevaisia ja kohteliaita. .

Koska yrität opettaa lapsellesi, että pureminen on väärin, loukkaavaa, satuttavaa ja toisen fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista, et todellakaan voi toimia itse samalla tavalla ja vain olettaa, että lapsi sitten ymmärtää opetuksen. Se on vähän sama kuin sanoisi, että " Vittu Perkele Petteri sinähän et sitten saatana kiroile" .



Minusta sinun tempauksesi ei nyt ollut mitenkään ihmeellinen kertaluontoisena impulssina, varsinkin kun jälkeä ei jäänyt jne, mutta olisi ollut/olisi aiheellista sen jälkeen puhumalla selvittää asiaa lapselle. Sanoa, että äiti on kyllästynyt siihen, ettei hän kuuntele ja suostu ymmärtämään, ettei pikku veljeä saa purra. Kysy, tuntuiko pureminen hänestä ikävältä ja satuttavalta. Entä oliko surullista, että rakas ihminen kuten äiti puree ja sillä tavalla loukkaa häntä...Sitten voit selittää, että samalta pikkuveljestä aina tuntuu. Häntä sattuu, ja hän pelästyy ja tulee surulliseksi siitä, että rakas ihminen satuttaa. Sano, että " äiti on pahoillaan, että puri sinua, ja niin sinunkin tulisi olla pahoillasi, että olet purrut pikkuveljeä" ja että " sovitaanko nyt, ettei tässä perheessä kukaan enää pure toista, kun siitä tulee vaan pahaa mieltä kaikille" ...



Aikuiselle turhautumisesi vanhemman lapsen tottelemattomuuteen ja se, mitä tämän puremisella tavoittelit on " logiikaltaan" selvä, mutta pienelle lapselle ei. Hänestä voi olla järjetöntä, että kiellät häntä puremasta pientä veljeä ja sitten kuitenkin itse puret häntä. Hän voi jopa ajatella sen niin, että on vähempiarvoinen kuin veli. = Veljeä ei saa purra, mutta häntä saa...

Tiedän kyllä että en tehnyt oikein, se oli vain hetkellinen naksahdus. Puhuimme kyllä jälkeen päin tapahtuneesta ja pyysin myös anteeksi.

seuraavan kerran sulle sattuu hetkellinen naksahdus ja lyöt lasta tai potkaiset tai heität pitkin seiniä?? :/ Hae apua!

ja anoppi nipisti takaisin. Mä olin aivan raivona ja tein selväksi että sitä ei saa tapahtua enää ikinä! Meillä on vähän eri näkemykset lasten kasvatuksesta mutta toivoisin että saisin nyt kasvattaa omani niinkuin itse parhaaksi näen, hän on omansa jo tyylillään kasvattanut..

n hakkaaja tai vaikkapa voi sille päälle sattuessaan tappaa partnerinsa. " Jos et kerran pystynyt hillitsemään itseäsi tuossa ja tuossa, et varmaan pysty tuossa tai tuossakaan" . Höpönpöpö. Ihmisillä palaa välillä hermo, ja tiettyyn rajaan asti se on normaalia. Ap ei vahingoittanut lastansa fyysisesti, ja sanoikin, että lapsi itki lähinnä pelästyksestä. Paljon enemmän haittaa on usein vaikka äidin hillitsemättömästä huuto-purkauksesta, jossa hän vaikkapa erehtyy nimittelemään ja haukkumaan lasta.



Eihän esim. huutaminen tai toisen haukkuminen ole KOSKAAN järkevää, rakentavaa tai millään tavalla riidan syitä selvittävää. Aggressiot pitäisi pystyä purkamaan muuten ja riidat selvittämään ilman toisen loukkaamista. Kukapa ei kuitenkin olisi joskus huutanut tai raivonnut puolisolleen tai lapselleen, kun " hermo vaan meni" ?! Tämä ei tarkoita sitä, että hermon mennessä voisi tehdä jotain pahempaakin. Tärkeää on, ettei pysyvästi vahingoittavia ylilyöntejä tapahdu riitojen aikana, etteivät purkaukset ole jatkuvia vaan satunnaisia, ja että purkaukset selvitetään puhumalla ja anteeksi pyytämällä myöhemmin.

Se oli koko ajan puremassa, potkimassa ja lyömässä meidän lapsia eikä äiti paljon asialle muuta tehnyt, kuin silitti päätä lässytti: ei noin saa tehdä.



Kerran minä olin sitten lattialla istumassa ja lapsi tuli nauraen nipistämään minua kädestä. Kysyin, miksi nipistät minua, mutta lapsi vain jatkoi nipistämistä. Lapsen äit istui vieressä eikä sanonut lapselleen mitään.

Minä nipistin hellästi takaisin. Lapsi nipisti uudestaan ja minä nipistin takaisin. Näin jatkui useita kertoja ja minä nipistin kerta kerralta kovemmin takaisin.

Lopulta lapselta tuli itku, kun ilmeisesti sattui. Meni äitinsä luo itkemään, mutta eipä muuten äitikään lastaan lohduttanut, kun huomasi tapsesa tehneen vääryyttä ja minun siitä ärsyyntyneen.



En väitä, että toimin oikein, mutta en voinut enää hyväksyä tuon lapsen käytöstä. Ja puhetta lapsi ei kuunnellut.

tai haukottelin ja lapsi työnsi ranteensa väliin. en tajunnut asiaa ennen itkua

pennuilleen ja nämä oppivat kerrasta. Ihminen on etääntynyt jo niin kauas luonnosta, ettei enää osaa kasvattaa jälkikasvuaan oikein.

Pureskellaan kaikkea mikä vastaan tulee ja sitten silitetään päähän että aijai Anna-Matti oli tuhma.