Onko tämä muka normaalia käyttäytymistä?
Meidän kuudesluokkalainen tuli koulusta kotiin, jossa oli ollut juuri sinä päivänä yleisurheilukisat. Kun kysyin, miten ne menivät, vastasi hän hymyillen: "Paskasti." Tähän sitten vastasin ihan neutraalilla äänensävyllä: "Tiiätkö mistä se johtuu? Sää et urheile." Tästä tyttö otti nokkiinsa ja sanoi: "Aina sun pittää valittaa." Tähän sanoin, etten ole valittanut, totesin vain. Tyttö jatkoi inttämistä että kyllä valitin, johon sanoin: Mää vaan totesin, tarkotin sillä vaan että jos et urheile nii turha oottaa kovin hyviä tuloksia. Tyttö sanoi sitten, että miksi en sitten vie häntä urheilemaan. Sanoin, että kyllähän hän voisi aloittaa vaikka lenkkeilyn, johon tämä että lenkkeily on ärsyttävää. Sitten hän meni vihaisesti sohvalle makaamaan. Hetken maattuaan hän nousi ja avasi jääkaapin, katsoi sisälle ja pamautti sen kovalla äänellä kiinni. Kysyin, että miksi hän paiskoo ovia. Tyttö sanoi ilmeisesti minua matkien: "Tiiäkkö mistä se johtuu?" Ja meni taas sohvalle makaamaan. Sanoin, että hänen pitäisi miettiä käytöstään, ja sanoin taas uudestaan, että totesin enkä valittanut, sanoi hän itkua nieleskellen: "Luuletko sää että mää en tiiä mistä se johtuu, onko aina pakko pahottaa toisten mieli?" Niin, tämä tyttö aina vetoaa siihen, että minä aina pahoitan hänen mielensä. Sitten hän paineli pihalle raivoa puhkuen. Minusta tuo on tosi lapsellista kutosluokkalaiselta, mitä mieltä? Onko normaalia?
Kommentit (45)
On lapsellista. Pahin teini helvetti edessäpäin.
Voiko lapselta odottaa muuta kuin lapsellista käytöstä. Onnea ja pitkiä hermoja teini-ikäisen kanssa.
Murrosikäisen touhuja.
Mutta voi se liikuntatunti olla "paskaa" muullakin tavalla. Sinuna olisin vähän herkemmällä korvalla tässä. Mutta vie ihmeessä lapsi tekemään jotakin mukavaa.
Etkö voisi mennä jo töihin niin lapsi saisi vähän tilaa hengittää?
No tuota. Minun mielestäni tuo sun ensimmäinen kommenttisi kyllä oli vähän ilkeä, oli sanottu minkälaisella äänensävyllä tahansa.
Miksei olisi voinut todeta jotain kannustavaa, ei kaikkien tarvitse olla hyviä urheilussa, varsinkaan urheilukilpailuissa.
On ihan normaalia käyttäytymistä.
Sä sen sijaan olisit ehkä voinut miettiä tuota "tiiätkö mistä johtuu" -lausahdusta toisen kerran... Turha alkaa viisastelemaan, saman asian voi sanoa fiksumminkin.
Ei ole normaalia käytöstä.
Lapsen käytös sen sijaan oli ihan normaalia.
Äänensävyt ja historia on aika oleellista aina tällaista lukiessa, mutta kyllä tuo "tiiäkkö mistä se johtuu" kettuilulta kuulostaa olla, ja varsinkin jos sen jälkeen kun toinen harmistuu niin sen sijaan että kuuntelisi niin keskittyisi välttämään vastuutaan siitä että voi sanomisillaam vaikuttaa toisen tunteisiin.
Lukemani perusteella lapsi käyttäytyi normaalin lapsellisesti ja aikuinen epänormaalin lapsellisesti. Empatia hukassa?
Ap:n kommentti lapselleen oli epämiellyttävä. Outoa, ettei itse ymmärrä sitä. Mitä muuta mahtaa lapselleen sanoa?
Jos se lapsi ei vielä kutosella tiedä että harjoittelulla edistyy, niin on palvelus sille kertoa tuo seikka.
Mutta onko se kerrottava toiselle pahimmalla pettymyksen hetkellä?
Ja onko jäätävä kyyläämään toisen osoituksia pahasta mielestä?
Ja onko niitä kommentoitava jos ei itseltä yhtään empatiaa satu herumaan?
Lapsen käytös vaikuttaa normaalilta. Aikuisenkin käytös on ehkä normaalia, mutta kannattaisi toimia toisin. Tilanne olisi voinut mennä ihan eri tavalla jos aikuinen olisi suhtautunut empaattisesti toisen paskaan päivään.
Lapset oppii esimerkistä, ei sanomalla. Jos lapsi alkaa apinoimaan vanhempaansa vika ei ole lapsessa vaan esimerkisssä.
Perheessänne on ainakin kaksi teiniä tämän perusteella.
Eiköhän kuudesluokkalainen jo sen verran syy-seuraussuhteista tajua, että ymmärtä harjoittelun ja kilpailussa pärjäämisen välisen yhteyden. Tuskin tarvitsee siis enää alkeviivata ditä, että homma olisi voinut nennä toisinkin. Miksi et kysynyt lapseltasi mitään muuta kisoihon liittyvää? Mitä lajeja oli mukana, mikä meni parhaiten jbe. Nyt hänellä on varmasti päälimmäisenä miekessä, että paskasti meni ja äitinkin miekestä pitäisi urheilla enemmän.
Mä olisin kysynyt että kuinkas ne nyt niin paskasti meni. Vastauksesta riippuen sitten jatkettu keskustelua. Olisin varmaan todennut että kukaan ei voi olla kaikessa hyvä ja ne jotka menestyy urheilukisoissa varmaan treenaakin tosi paljon että ne on hyviä. Ja lisännyt vielä perään jonkun esimerkin siitä missä mun lapsi on hyvä.
Lopputuloksena on ihan kiva keskustelu josta jää molemmille hyvä mieli.
T: vastaaja 8, kutosluokkalaisen ja kasiluokkalaisen äiti, kommunikaatio toimii edelleen
Olet inhottava vanhempi. Vie hänet sellaisiin liikuntaharrastuksiin jotka kiinnostavat häntä.
On