Lue keskustelun säännöt.
Koira ei hyväksy lastani
13.09.2017 |
Muutimme hiljattain anopin tilan huonontuessa hänen kotiinsa, ajattelin alkuun ettei tässä mitään hätää ole kunhan anoppi ei sinne asumaan jää. Ei jäänyt, mutta hänen vanha koiransa jäi. Ongelma on että koira ei ole hyväksynyt meidän lastamme koskaan , kiertää kaukaa ja vain muutaman kerran käynyt nuuskimassa. Yleisesti ei ilmeisesti lapsista pidä koska mieheni lapsuuden perhe pitänyt koiraa vauvana aina. Hampaita näyttänyt ja yrittänyt purra, vaikkei lapseni ole koskaan edes koskenut koiraan. Koira kävelee jatkuvasti taloa ympäri ja "näyttää" reviiriään. Lastani en voi pitää lattialla ollenkaan tämän vuoksi jos koira puree häntä, tuntuu suunnattoman pahalta tämä ja sääliksi käy myös vähän koiraa kun omistaja vaihtui vanhoina päivinä. Miestäni ei paljoa kiinnosta asia, vaan hän väkisin yrittää viedä lapsemme koiran luokse että he tutustuvat. Kakat housussa saan nykyään katsoa ja odottaa milloin koira käy lapsen kimppuun mustasukkaisuuksissaan. Anoppi myös nähnyt koiran rähjäävän lapselle mutta ei paljoa välitä. Olen ihan neuvoton mitä tehdä, en usko koiran hyväksyvän koskaan lastamme ja odotan vain pelko persssuuksisa et milloin lapsella käsi reijitetty.
Tarkennan koiran olevan yli 10v, lapseni olevan vähän alle 1v, eikä anoppi ole mikään harmaa käpy joka ei pärjää enää, ei vain pystynyt (tai jaksanut) huolehtimaan yksin kaikesta. Koira muutoin "helppo", tottelee ja omasta pihasta ei katoa. Käytännössä tarvitsee vain ruoka ja vesi antaa.
Ja pidän mahdollisimman paljon lapsen pois koiran luolta, vaikeaa se on kun lasta kiinnostaa kovasti että mikä se tämä karvainen ystävä on, koirakin kun kyöhnää vielä varmistamassa missä lapsi könyää.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Miksei anoppi ota koiraa luokseen?
Rajatkaa lapsiportilla koiralle ja lapselle omat alueensa.
Niin tuota jos luit aloituksen niin voit huomata että he ovat muuttaneet samaan taloon anopin kanssa ja koira asui siellä jo entuudestaan.
Kyllä minä ainakin pelkäisin enkä jättäisi lasta mihinkään yksin, siihen ei tarvita kuin yksi puraisu esim. kaulaan tai jalkaan johonkin valtimon kohtaan niin se oli sitten siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei anoppi ota koiraa luokseen?
Rajatkaa lapsiportilla koiralle ja lapselle omat alueensa.
Itsekkin ihmetellyt, mieheni rakastaa koiraa varmaan siinä syy että mieheni haluaa pitää sen ja anoppi ei pidä koiran karvoista.. koira ollut levoton muuton jälkeen ja odottaa vain miestäni töistä ja etsii ilmeisesti anoppia. Molemmat sanovat että ajan kanssa helpottaa ja koira tottuu lapseen, ei syytä huoleen. Voiko tuon ikäinen yli 10v koira hyväksyä uusia perheenjäseniä jos aina samojen kanssa elänyt ???
AP
Itselläni olisi aika matala kynnys luopua koirasta tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei anoppi ota koiraa luokseen?
Rajatkaa lapsiportilla koiralle ja lapselle omat alueensa.
Niin tuota jos luit aloituksen niin voit huomata että he ovat muuttaneet samaan taloon anopin kanssa ja koira asui siellä jo entuudestaan.
Kyllä minä ainakin pelkäisin enkä jättäisi lasta mihinkään yksin, siihen ei tarvita kuin yksi puraisu esim. kaulaan tai jalkaan johonkin valtimon kohtaan niin se oli sitten siinä.
Niin tuota jos luit aloituksen niin voit huomata ettei anoppi enää asu kyseisessä talossa koiransa kanssa.
Prototyyppi kirjoitti:
Itselläni olisi aika matala kynnys luopua koirasta tuossa tilanteessa.
Yli 10-vuotiaan koiran antaminen vieraaseen kotiin on todella julmaa. Armeliaampaa laittaa koira piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätte koiran ja lapsen kokonaan erillään (miksi koiran pitää saada kulkea asunnossa jatkuvasti vapaana?) tai sitten koira piikille.
No nyt vaan sitten laitatte lapsen pois. Koira on etusijalla, tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkossa koiraa ja lasta ei koskaan pidetä samassa tilassa tai sitten koira piikille. Noin vanhaa koiraa on turha stressata kodinvaihdolla. Jos mies ei ymmärrä, miksi koira on vaarallinen, niin lähtisin itse lapsen kanssa jonnekin muualle.
Sanoisin, että teistä ei nyt kukaan tunnu ymmärtävän koirista paljoakaan... mitäs, jos ottaisit yhteyttä pätevään ammattilaiseen, esim. käytöshäiriöihin erikoistuneen? Osaisi varmaan teitä paremmin lukea koiran viestejä ja arvioida muutenkin koko tilannetta. Joskus hyvinkin pienillä muutoksilla saa aika paljon hyvää aikaan. Teidän tulee tietysti olla motivoituneita tähän, muuten kaikki yritykset elää sovussa ovat muutenkin turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutatte pois. Jos anoppi ei enää siellä asu niin mitä te siellä talossa edes teette? Eikö koiralle ole jotain toista kaitsijaa? Talo myyntin jos anoppi on kerran jossain laitoksessa jo, ei kai hän sieltä enää palaa?
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Itselläni olisi aika matala kynnys luopua koirasta tuossa tilanteessa.
Yli 10-vuotiaan koiran antaminen vieraaseen kotiin on todella julmaa. Armeliaampaa laittaa koira piikille.
En kirjoittanut mitään koiran antamisesta vieraaseen perheeseen. Nythän koira on jo tavallaan tuossa julmassa tilanteessa ja varmasti stressaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa voi käydä tosi huonosti...
Höpö löpö! Kyllä vanhakin koira tottuu uuteen paikkaan, siis jos sattuu hyvään pääsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei anoppi ota koiraa luokseen?
Rajatkaa lapsiportilla koiralle ja lapselle omat alueensa.
Itsekkin ihmetellyt, mieheni rakastaa koiraa varmaan siinä syy että mieheni haluaa pitää sen ja anoppi ei pidä koiran karvoista.. koira ollut levoton muuton jälkeen ja odottaa vain miestäni töistä ja etsii ilmeisesti anoppia. Molemmat sanovat että ajan kanssa helpottaa ja koira tottuu lapseen, ei syytä huoleen. Voiko tuon ikäinen yli 10v koira hyväksyä uusia perheenjäseniä jos aina samojen kanssa elänyt ???
AP
Voi hyväksyä, mutta lapsen kanssa tuskin koskaan tulee olemaan luotettava. Minulla on samalla tavalla lapseen reagoiva koira, joskus tuo on hoidossa lapsiperheessä, missä koira on portin takana omassa rauhassaan ihan tyytyväisenä. Itselläni ei ole lapsia, joten koiran ahdistus lapsista ei ole arkinen ongelma. Tosin, jos koirani olisi purrut lasta, niin se olisi mennyt lopetukseen heti, tämä on kuitenkin vain murissut ja on opetettu väistämään lasta, pitää silti vahtia, ettei lapsi ahdista koiraa nurkkaan, se olisi vaarallinen tilanne.
En usko että teilläkään "ajan kanssa helpottaa" ja vaikka helpottaisikin, niin en luottaisi koskaan, tuollainen käytös koiralta lasta kohtaan on merkki siitä, että koiralla on vähän huonot hermot, eikä sitä millään koulutuksella korjata.
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Itselläni olisi aika matala kynnys luopua koirasta tuossa tilanteessa.
Yli 10-vuotiaan koiran antaminen vieraaseen kotiin on todella julmaa. Armeliaampaa laittaa koira piikille.
Ai terve koira, jolla voi olla vielä 6-7 vuotta edessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei anoppi ota koiraa luokseen?
Rajatkaa lapsiportilla koiralle ja lapselle omat alueensa.
Itsekkin ihmetellyt, mieheni rakastaa koiraa varmaan siinä syy että mieheni haluaa pitää sen ja anoppi ei pidä koiran karvoista.. koira ollut levoton muuton jälkeen ja odottaa vain miestäni töistä ja etsii ilmeisesti anoppia. Molemmat sanovat että ajan kanssa helpottaa ja koira tottuu lapseen, ei syytä huoleen. Voiko tuon ikäinen yli 10v koira hyväksyä uusia perheenjäseniä jos aina samojen kanssa elänyt ???
APVoi hyväksyä, mutta lapsen kanssa tuskin koskaan tulee olemaan luotettava. Minulla on samalla tavalla lapseen reagoiva koira, joskus tuo on hoidossa lapsiperheessä, missä koira on portin takana omassa rauhassaan ihan tyytyväisenä. Itselläni ei ole lapsia, joten koiran ahdistus lapsista ei ole arkinen ongelma. Tosin, jos koirani olisi purrut lasta, niin se olisi mennyt lopetukseen heti, tämä on kuitenkin vain murissut ja on opetettu väistämään lasta, pitää silti vahtia, ettei lapsi ahdista koiraa nurkkaan, se olisi vaarallinen tilanne.
En usko että teilläkään "ajan kanssa helpottaa" ja vaikka helpottaisikin, niin en luottaisi koskaan, tuollainen käytös koiralta lasta kohtaan on merkki siitä, että koiralla on vähän huonot hermot, eikä sitä millään koulutuksella korjata.
Se minua ahdistaakin kun ei voi luottaa. Puraissut ei ole siis vielä, jos olisi niin kyllä olisi koira lähtenyt sillä sekunnilla lopetettavaksi. Anoppi käy kyläilemässä aina kun mahdollista, jolloin hän vain sanoo että kun tottuu lapseen. Olisi koira jo tottunut lapseemme jos olisi tottuakseen. Ymmärrän joidenkin koirien pitävän enemmän aikuisista,ja tämä yksilö on juuri sellainen. En tiedä kuinka ilmaista hellävaraisesti anopille että koiran olisi parempi hänen kanssaan, toki ymmärrän myös että tuon ikäisen koiran ympäristön vaihdos "oman perheen" kanssa on myös stressaavaa.. vaikea tilanne. Harmittaa koiran vanha ikä ja sen takia asioihin sopeutumisen vaikeus.. ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että teistä ei nyt kukaan tunnu ymmärtävän koirista paljoakaan... mitäs, jos ottaisit yhteyttä pätevään ammattilaiseen, esim. käytöshäiriöihin erikoistuneen? Osaisi varmaan teitä paremmin lukea koiran viestejä ja arvioida muutenkin koko tilannetta. Joskus hyvinkin pienillä muutoksilla saa aika paljon hyvää aikaan. Teidän tulee tietysti olla motivoituneita tähän, muuten kaikki yritykset elää sovussa ovat muutenkin turhia.
Asiallinen viesti ja koira on laumaeläin eli tässä on nyt vallanvaihossa ongelma enkä vähättele lapsen turvallisuutta.
Kotieläimen ei kuulu olla vaaraksi ihmiselle. Miehesi on peruna.
Miksei anoppi ota koiraa luokseen?
Rajatkaa lapsiportilla koiralle ja lapselle omat alueensa.