Lue keskustelun säännöt.
Koira ei hyväksy lastani
13.09.2017 |
Muutimme hiljattain anopin tilan huonontuessa hänen kotiinsa, ajattelin alkuun ettei tässä mitään hätää ole kunhan anoppi ei sinne asumaan jää. Ei jäänyt, mutta hänen vanha koiransa jäi. Ongelma on että koira ei ole hyväksynyt meidän lastamme koskaan , kiertää kaukaa ja vain muutaman kerran käynyt nuuskimassa. Yleisesti ei ilmeisesti lapsista pidä koska mieheni lapsuuden perhe pitänyt koiraa vauvana aina. Hampaita näyttänyt ja yrittänyt purra, vaikkei lapseni ole koskaan edes koskenut koiraan. Koira kävelee jatkuvasti taloa ympäri ja "näyttää" reviiriään. Lastani en voi pitää lattialla ollenkaan tämän vuoksi jos koira puree häntä, tuntuu suunnattoman pahalta tämä ja sääliksi käy myös vähän koiraa kun omistaja vaihtui vanhoina päivinä. Miestäni ei paljoa kiinnosta asia, vaan hän väkisin yrittää viedä lapsemme koiran luokse että he tutustuvat. Kakat housussa saan nykyään katsoa ja odottaa milloin koira käy lapsen kimppuun mustasukkaisuuksissaan. Anoppi myös nähnyt koiran rähjäävän lapselle mutta ei paljoa välitä. Olen ihan neuvoton mitä tehdä, en usko koiran hyväksyvän koskaan lastamme ja odotan vain pelko persssuuksisa et milloin lapsella käsi reijitetty.
Tarkennan koiran olevan yli 10v, lapseni olevan vähän alle 1v, eikä anoppi ole mikään harmaa käpy joka ei pärjää enää, ei vain pystynyt (tai jaksanut) huolehtimaan yksin kaikesta. Koira muutoin "helppo", tottelee ja omasta pihasta ei katoa. Käytännössä tarvitsee vain ruoka ja vesi antaa.
Ja pidän mahdollisimman paljon lapsen pois koiran luolta, vaikeaa se on kun lasta kiinnostaa kovasti että mikä se tämä karvainen ystävä on, koirakin kun kyöhnää vielä varmistamassa missä lapsi könyää.
Kommentit (50)
Vuokraat itsellesi ja lapsellesi asunnon ja jätät osoitteen jääkaapin oveen. Kirjoitat siihen, että koiraa ei voi ottaa vierailulle mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalia tilanteita. Itsellänikin on koira joka ei pidä lapsista. Muuten on neutraalisti hieman kauempana, mutta jos lapsi tulee kovin lähelle ja vauhdikkaasti ja äänekkäästi siinä lähellä touhuaa, lähtee pois jos pääsee. Jos ei pääse, ärähtää. Hyväksyy lapset sitten, kun ne osaavat puhua selkeästi, ja pahin ryntäily ja kirkuminen loppuu. Kokee ilmeisesti pienet lapset pelottavina ja epäluotettavina. Ei myöskään ole tottunut pieniin lapsiin, vaikka on niiden kanssa paljon ollut tekemisissä (omia ei ole), vaan aina pitää tarkkaan vahtia. Pikkuvauvat menevät, kun ne eivät juoksentele ympäriinsä.
Voi olla että koira jossain lapsen elämänvaiheessa sen hyväksyy, mutta meneekö siihen 3 vai 7 vuotta, on mahdoton sanoa. Itse en suostuisi elämään jatkuvassa stressissä ja koiraa vahtien, vaan vaatisin toimenpiteitä, tai muuttaisin lapsen kanssa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa tapauksessa siinä lapsessa on jotain vikaa.
Lapsessa täytyy olla vikaa? Lapsi joka vain katsoo koiraa, ei yritä koskea vaan on luonnolliseen tapaan kiinnostunut eläimestä joka ei ole kasvanut hänen kanssaan ja nähnyt aamusta iltaan päivittäin??? Lapsi EI OLE koskenut kertaakaan koiraan, ei mihinkään kohtaan koiraa, ei tehnyt yhtään mitään koiralle. Ei ahdistellut nurkkaan, vaan lähestynyt pienin haparin askelin mitä nyt osaa herrajumala liikkua. Koira on lapsellemme haukkunut lapsen muutamasta elinviikosta lähtien ja luulisi sinun myös ymmärtävän sen ettei kahden viikon ikäinen lapsi voi koiralle tai kellekkään yhtään mitään tehdä. Ensimmäisistä viikoista ajattelin että kyllä heistä ystäviä tulee, tai jos ei tule niin se ei haittaa koska me emme asu koiran kanssa tai vieraile päivittäin. Tilanteet muuttuu näköjään ja nyt yritän suojella lastani kaikin tavoin ja samalla taistella muita vastaan siinä että koira ja lapsi eivät voi asua samassa talossa. Koira ei lastani tule tappaamaan, siitä olen aivan sata varma , sitä en anna tapahtua kun en todellakaan lastani jätä koiran kanssa kaksin enkä edes kolmin tai nelin.
Koiraa ei voi pitää ulkona, osaa pyytää sisälle ja haukkuu niin kauan kun sisälle pääsee, tilan rajoitus minulla on tarkoitus tehdä. Kumpikin eri puolilla eikä koskaan samaan aikaan. Tilanne on minulle todella uusi, koiraa en koskaan ole tahtonut ja nyt on täällä sellainen joka ei lastani hyvöksy. Olen vain niin neuvoton koska joudun yksin taistelemaan tässä kun muut uskovat ihmeisiin, minä en tässä tapauksessa enää. Valitettavasti. Ap
Eiköhän tuo lainaamasi kommentti ollut sarkasmia, kun nykyään koirien inhimillistäminen on edennyt siihen pisteeseen, että koirassa ei ole koskaan vikaa vaan aina sen ympärillä olevissa ihmisissä tai jopa viattomassa lapsessa. Tulet varmaan tässä ketjussa huomaamaan tämän asian.
Ei myöskään kannata jättää lasta miehen kanssa kahden, varmaan yrittää tutustuttaa lasta koiran kanssa laittamalla samaan tilaan "kyllä se koira oppii.." Sitten luetaan lehdestä, kun vastuuton isä jätti taaperon koiran kanssa yksin ja koira puri lapsen hengiltä.
Jos koira teidän luokse jää, niin ostakaa nyt ensi töiksenne lapsi/koiraportteja. Koiran ja lapsen ei tarvitse olla samassa tilassa ja koira ei kärsi, vaikka se ei koko talossa saisi vaeltaa. Päin vastoin se voi kokea olonsa turvallisemmaksi "omalla" pienemmällä alueella.
Koira on jo vanha. Milloin se on viimeksi tarkastettu eläinlääkärissä? Kivut ja vaivat muuttavat koiran käytöstä. Koiralla ei luultavasti ole elinikää enää paljon, jos kyseessä on keskikokoinen tai iso koira. Joka tapauksessa tilanne on stressaavaa koirallekin.
Voisitte kokeilleet myös feremonia rauhoittaaksenne koiraa esim Adaptil.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on alle 1v ja ap väitti että lapsi ei ole koskenutkaan koiraan, eli että ei sen takia murisisi lapselle? Joopa joo. Eiköhän se typerä penikka oo kiduttanu sitä koiraa vetämällä hännästä, korvista, turkista ja konttaamalla päälle ja ap miehinensä vaan toteaa "Voi että sitä meidän pikku niilo petteriä kun se vaan leikkii!. hihihihihi!!"
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on alle 1v ja ap väitti että lapsi ei ole koskenutkaan koiraan, eli että ei sen takia murisisi lapselle? Joopa joo. Eiköhän se typerä penikka oo kiduttanu sitä koiraa vetämällä hännästä, korvista, turkista ja konttaamalla päälle ja ap miehinensä vaan toteaa "Voi että sitä meidän pikku niilo petteriä kun se vaan leikkii!. hihihihihi!!"
Huomaa kellä on 70 kissaa vanhana akkana, ja kuka kivittää lapsia ikkunasta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinssinakkihoito saattaa auttaa.
Siis se että lapsi on paikalla, pitää muuttaa koiralle positiiviseksi asiaksi.
Itse olin aikanaan leikkikehässä ja meillä oli silloin pystykorva, joka mielellään makasi kehän laitaa vasten, jolloin yletyin kiskomaan sitä turkista, mistä se piti. Siitä ei kuitenkaan pitänyt kun kiskoin korvista, jolloin se siirtyi metrin päähän omaan rauhaan. Itse en osannut silloin vielä nousta seisomaan (tuosta voitte arvioda ikäni).
Leikkikehä voisi toimia teillä, sillä silloinhan koira voi päättää oman etäisyytensä ihan mielialansa mukaisesti.
Siihen prinssinakkeja ja leikitystä, niin eiköhän se tilanne pian korjaannu.
Teidän on pakko luopua koirasta, ihan jo siitä syystä, että nyt koira ei nauti elämästä kanssanne eikä varmasti tulekaan nauttimaan, jos sitä aletaan vielä eristää laumasta portein jne. Onko kyseessä iso vai pieni koira? Pieni voi elää vielä kuusikin vuotta, joten jos koira on perusterve, jokin eläkeläispariskunta ottaisi sen varmasti mielellään päiviensä iloksi.
Et ap selvästikään ole koiraihminen, ja koira kyllä aistii sen. Lisäksi en usko, että tuo koira tulisi enää hyväksymään lasta laumaansa, jos ja kun vielä erotetaan uudesta laumastaan porteilla etkä sinä esim. anna sille palkitsevasti kiintymystä sen käyttäytyessä oikein. Lisäksi jos koiraa on anoppinne kautta inhimillistetty pennusta asti ja kyseessä on jokin erittäin itseriittoinen pikkukoirarotu (tyyliin chihu, jackrussell, kiinanpalatsikoira), tuollaisen seniorin opettaminen lapsiystävälliseksi on täysin eri asia kuin esim. isomman rodun opettamnen.
On vaara, että kun lapsi kasvaa ja alkaa juoksemaan, koira stressaantuu vielä enemmän. Ja jos eristätte sitä, tilanne pahenee. Lisäksi lapsi tulee kiinnostumaan koirasta myöhemmin paljonkin, ja voi olla, että vetäisee vaikka tahattomasti hännästä/läppäisee isän päästäessä nuo kaksi yhteen, jolloin kyllä koira käyttää hampaitaan.
Teinä etsisin kyllä uuden kodin koiralle. T. Koira- , ei lapsi-ihminen.
Kuka koiran kanssa on, kuka sitä ulkoiluttaa, lenkittää, leikkii sen kanssa? Ap ei ainakaan kauheasti koira- tai eläinihmiseltä vaikuta eikä tietysti tarvi kaikkien ollakaan. Koiralle voisi olla hyvä ratkaisu päästä uuteen, koirarakkaaseen, lapsettomaan kotiin. Olisi ehkä kaikille osapuolille parasta.