Lue keskustelun säännöt.
Koira ei hyväksy lastani
13.09.2017 |
Muutimme hiljattain anopin tilan huonontuessa hänen kotiinsa, ajattelin alkuun ettei tässä mitään hätää ole kunhan anoppi ei sinne asumaan jää. Ei jäänyt, mutta hänen vanha koiransa jäi. Ongelma on että koira ei ole hyväksynyt meidän lastamme koskaan , kiertää kaukaa ja vain muutaman kerran käynyt nuuskimassa. Yleisesti ei ilmeisesti lapsista pidä koska mieheni lapsuuden perhe pitänyt koiraa vauvana aina. Hampaita näyttänyt ja yrittänyt purra, vaikkei lapseni ole koskaan edes koskenut koiraan. Koira kävelee jatkuvasti taloa ympäri ja "näyttää" reviiriään. Lastani en voi pitää lattialla ollenkaan tämän vuoksi jos koira puree häntä, tuntuu suunnattoman pahalta tämä ja sääliksi käy myös vähän koiraa kun omistaja vaihtui vanhoina päivinä. Miestäni ei paljoa kiinnosta asia, vaan hän väkisin yrittää viedä lapsemme koiran luokse että he tutustuvat. Kakat housussa saan nykyään katsoa ja odottaa milloin koira käy lapsen kimppuun mustasukkaisuuksissaan. Anoppi myös nähnyt koiran rähjäävän lapselle mutta ei paljoa välitä. Olen ihan neuvoton mitä tehdä, en usko koiran hyväksyvän koskaan lastamme ja odotan vain pelko persssuuksisa et milloin lapsella käsi reijitetty.
Tarkennan koiran olevan yli 10v, lapseni olevan vähän alle 1v, eikä anoppi ole mikään harmaa käpy joka ei pärjää enää, ei vain pystynyt (tai jaksanut) huolehtimaan yksin kaikesta. Koira muutoin "helppo", tottelee ja omasta pihasta ei katoa. Käytännössä tarvitsee vain ruoka ja vesi antaa.
Ja pidän mahdollisimman paljon lapsen pois koiran luolta, vaikeaa se on kun lasta kiinnostaa kovasti että mikä se tämä karvainen ystävä on, koirakin kun kyöhnää vielä varmistamassa missä lapsi könyää.
Kommentit (50)
Kohta voimme lukea lehdestä kuinka koira tappoi lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran ikä ei vaikeita sopeutumista, mutta muut tekijät tietysti vaikuttaa, jos koiraa on pidetty aina siellä yhdessä talossa tai sen pihassa käymättä koskaan muualla ja tehty asiat muutenkin aina saman kaavan mukaan, niin SILLOIN on varmasti vaikeuksia sopeutua. Tästä on hyvä oppia muidenkin koiranomistajien, että myös pentuiän ohittanutta koiraa kannattaa totuttaa erilaisiin tilanteisiin eikä tuudittautua siihen saman kaavan toistamiseen uudelleen ja uudelleen.
Kyllä tuossa tapauksessa siinä lapsessa on jotain vikaa.
"Vuonna 2000 suurikokoista bullmastiffiä ulkoiluttanut 22-vuotias nainen menehtyi Tampereella, kun koira puri häntä kaulavaltimoon."
Siinä edes aikuinen mahda mitään kun nämä tappajakoirat hyökkäävät kimppuun. Kumma ettei näitä rotuja kielletä.
"Eläinlääkäri lopetti molemmat koirat. Poliisin mukaan ne eivät aiemmin ole käyttäytyneet aggressiivisesti ihmisiä kohtaan."
Tappaja koirat ovat arvaamattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita nyt hyvä ihminen lapsesi koiran edelle. Koira pois jos ei opi uusia temppuja. Ota sinä vastuu ja ala kouluttamaan koiraa, koska kyllä se vanhakin koira oppii. Sinun täytyy olla laumanjohtaja eikä koiran. Teet selväksi koiralle että sinä määräät.
Jos anopin onmahdollisuus ottaa koiransa, niin sinne. Kun lapsi kasvaa, niin tilanne pahenee. Lapsi liikkuu , mutta ei ajattele asioita koiran kannalta. Kyllä koirasta helposti näkee onko joku asia uutuuden outoutta vai koira vaan ei pidä lapsista. Kuulostaa, että tässä koira ei pidä lapsista. Epäloogisista, jatkuvasti liikkuvista ja ääntäpitävistä jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita nyt hyvä ihminen lapsesi koiran edelle. Koira pois jos ei opi uusia temppuja. Ota sinä vastuu ja ala kouluttamaan koiraa, koska kyllä se vanhakin koira oppii. Sinun täytyy olla laumanjohtaja eikä koiran. Teet selväksi koiralle että sinä määräät.
Jos koira on epäluuloinen lapsia kohtaan, ei se uudella laumanjohtallakaan muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa tapauksessa siinä lapsessa on jotain vikaa.
Lapsessa täytyy olla vikaa? Lapsi joka vain katsoo koiraa, ei yritä koskea vaan on luonnolliseen tapaan kiinnostunut eläimestä joka ei ole kasvanut hänen kanssaan ja nähnyt aamusta iltaan päivittäin??? Lapsi EI OLE koskenut kertaakaan koiraan, ei mihinkään kohtaan koiraa, ei tehnyt yhtään mitään koiralle. Ei ahdistellut nurkkaan, vaan lähestynyt pienin haparin askelin mitä nyt osaa herrajumala liikkua. Koira on lapsellemme haukkunut lapsen muutamasta elinviikosta lähtien ja luulisi sinun myös ymmärtävän sen ettei kahden viikon ikäinen lapsi voi koiralle tai kellekkään yhtään mitään tehdä. Ensimmäisistä viikoista ajattelin että kyllä heistä ystäviä tulee, tai jos ei tule niin se ei haittaa koska me emme asu koiran kanssa tai vieraile päivittäin. Tilanteet muuttuu näköjään ja nyt yritän suojella lastani kaikin tavoin ja samalla taistella muita vastaan siinä että koira ja lapsi eivät voi asua samassa talossa. Koira ei lastani tule tappaamaan, siitä olen aivan sata varma , sitä en anna tapahtua kun en todellakaan lastani jätä koiran kanssa kaksin enkä edes kolmin tai nelin.
Koiraa ei voi pitää ulkona, osaa pyytää sisälle ja haukkuu niin kauan kun sisälle pääsee, tilan rajoitus minulla on tarkoitus tehdä. Kumpikin eri puolilla eikä koskaan samaan aikaan. Tilanne on minulle todella uusi, koiraa en koskaan ole tahtonut ja nyt on täällä sellainen joka ei lastani hyvöksy. Olen vain niin neuvoton koska joudun yksin taistelemaan tässä kun muut uskovat ihmeisiin, minä en tässä tapauksessa enää. Valitettavasti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira pois ja äkkiä ennen kuin mitään ikävää sattuu.
Koiraa ja lasta ei saa ikinä jättää kahden kesken samaan tilaan, jos koira kokee olevansa kilpailevassa suhteessa lapseen. Tilat pitää ainakin aidata erilleen, kuten joku ehdotti.
Yrittäisin saada koiran anopin luo asumaan. Jos ei muu auta, niin koira pitää lopettaa. Minusta kauhea ajatus, että vanha koira sysättäisiin vieraaseen ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa tapauksessa siinä lapsessa on jotain vikaa.
Lapsessa täytyy olla vikaa? Lapsi joka vain katsoo koiraa, ei yritä koskea vaan on luonnolliseen tapaan kiinnostunut eläimestä joka ei ole kasvanut hänen kanssaan ja nähnyt aamusta iltaan päivittäin??? Lapsi EI OLE koskenut kertaakaan koiraan, ei mihinkään kohtaan koiraa, ei tehnyt yhtään mitään koiralle. Ei ahdistellut nurkkaan, vaan lähestynyt pienin haparin askelin mitä nyt osaa herrajumala liikkua. Koira on lapsellemme haukkunut lapsen muutamasta elinviikosta lähtien ja luulisi sinun myös ymmärtävän sen ettei kahden viikon ikäinen lapsi voi koiralle tai kellekkään yhtään mitään tehdä. Ensimmäisistä viikoista ajattelin että kyllä heistä ystäviä tulee, tai jos ei tule niin se ei haittaa koska me emme asu koiran kanssa tai vieraile päivittäin. Tilanteet muuttuu näköjään ja nyt yritän suojella lastani kaikin tavoin ja samalla taistella muita vastaan siinä että koira ja lapsi eivät voi asua samassa talossa. Koira ei lastani tule tappaamaan, siitä olen aivan sata varma , sitä en anna tapahtua kun en todellakaan lastani jätä koiran kanssa kaksin enkä edes kolmin tai nelin.
Koiraa ei voi pitää ulkona, osaa pyytää sisälle ja haukkuu niin kauan kun sisälle pääsee, tilan rajoitus minulla on tarkoitus tehdä. Kumpikin eri puolilla eikä koskaan samaan aikaan. Tilanne on minulle todella uusi, koiraa en koskaan ole tahtonut ja nyt on täällä sellainen joka ei lastani hyvöksy. Olen vain niin neuvoton koska joudun yksin taistelemaan tässä kun muut uskovat ihmeisiin, minä en tässä tapauksessa enää. Valitettavasti. Ap
Ei nämä koirahörhöt mitään ymmärrä. Kunhan äänestävät vihreitä ja kiljuvat kuinka ihminen on paha.
Ammattilainen ongelmakoirakouluttaja tai kodinvaihto HETI. Lasten ja aggressiivisten koirien kanssa ei leikitä.
Varmaan se pikku fifikin nauttisi enemmän yhden ihmisen koirana, hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä jos se siihen on pienestä totutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi koiraa ei ole jo kuopattu multiin.
En eläis hetkeäkään tommosessa tilanteessa. Ei sille miehelle ja anopille tarvii nöyristellä. Kyse on sekä lapsen turvallisuudesta että eläimen jatkuvasta stressitilasta. Lemmikinomistajalla on vastuu huolehtia, ettei lemmikin takia kukaan joudu vaaraan ja että lemmikin elämä on elämisen arvoista.
Meillä oli sukulaisella koira, joka oli usein hoidossa mieheni vanhempien luona mökillä. Koira oli todella kiltti ja tottelevainen, sekä vanha. Tyttömme olessa vauva koira jostain syystä aina murisi hänelle. Vaikka koira oli kasvanut lapsiperheessä koko ikänsä, niin vierasti jotenkin vauvoja. Kun tytölle tuli ikää ja oppi kävelemään, niin koirakin hyväksyi hänet paremmin ja heistä tuli ihan hyvät kaverit. Välillä koira tosin oli mustasukkainen anopista, jos tämä antoi liikaa huomiota vain tytöllemme ja saattoi silloin vähän murista. Tämä meni kuitenkin ohi, kun anoppi kiinnitti huomion hetkeksi koiraan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi koiraa ei ole jo kuopattu multiin.
Kylä se lapsi pitäisi pitää jossain leikkikehässä.
Jos kerran sen läsnäolo ärsyttää selkeesti sitä koiraa.
Koira ei vain ole tottunut lapsiin tai sitten joku lapsi on kiusannut sitä.
Yleisesti ottaen koira kiintyy enemmän omistajaansa kuin asuntoon. Vanhanaikaista ajattelua tuo, että koirat ja kissat jää taloon kun ihmisväki muuttaa muualle. Tietysti jos anoppi muutti esim. kerrostaloon niin voi maalaiskoiralla ongelmia tulla.
Eikö koiraa voi pitää pääasiassa ulkona ja kun itse menette ulos lapsen kanssa, koira sisälle? Ja yöksi koira sisälle?