Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi juuri minulla oli rankka lapsuus?
12.09.2017 |
Olen ollut lapsesta asti kiltti ja tunnollinen. Pärjännyt koulussa ja muutenkin elämässä ihan kivasti. Olen koko lapsuuden elänyt tosi kamalasti ilmapiirissä, johtuen isän mielenterveysongelmista. Olen lapsena ja ala-asteikäisenä nähnyt ja kuullut asioita, joita sen ikäisen ei todellakaan pitäisi, esimerkiksi isän väkivaltaista käytöstä ja itsemurhayrityksiä ja -uhkailuja. Sen lisäksi minua on kiusattu koulussa monta vuotta, eikä asiaan puututtu juuri mitenkään. Sen kiusaamisen seurauksena jäin ilman kavereita ja vietinkin sen tärkeimmän nuoruusikäni ilman yhtään kaveria. Sen vuoksi taas koen jääneeni paitsi todella paljosta. Miksen minä koskaan saanut olla huoleton ja onnellinen nuori, jonka elämässä on koulu, kaverit, harrastukset ja shoppailu?
Ei muiden elämäkään varmasti mitään täydellistä ollut, mutta suurimmaksi osaksi onnellista.
Kommentit (36)
Pitäisikö sinun jo antaa anteeksi se lapsuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hellanlettas. Itsesääli haisee. Voit itse tehdä elämässäsi muutoksia ja vaikuttaa asioihin.
Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria joille tuon on juuri se lapsuus. Olisiko sinusta lähtemään mukaan esim. tukihenkilötoimintaan? Koska se, että omit nyt heiltä tuon kaiken ei auta ketään, mutta sinusta voisi olla apua heidän elämään ja saat siinä samalla paljon itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun jo antaa anteeksi se lapsuus?
Miten?
Onko sinulla paljonkin kokemuspohjaa muiden onnellisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun jo antaa anteeksi se lapsuus?
Miten?
Terapia.
Ajatusvääristymä. Syitä ei löydy. Ja kaikilla muilla ei ole ollut helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun jo antaa anteeksi se lapsuus?
Miten?
Puhkaisemalla kuplasi.
Joo, luulet olevasi se ainoa jolla oli huono ja väkivaltainen lapsuus... Omasi on toki huono mutta vanhempasi eivät ilmeisesti kiduttaneet tai raiskanneet sinua. Ole siis onnellinen kaikesta siitä mitä ei tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olet pahin marttyyri sitten jeesuksen.
Aina se on "minä" jolla on kaikki huonoiten.
Olet varsinainen kermaperse kun vertaa kolmannen maailman elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olet jo iso tyttö ja vastuussa itsestäsi.
Jaa. No minun lapsuus oli perheväkivaltaa, vanhempien alkoholismia ja mielenterveysongelmia. Minua uhattiin lapsena kotona aseella. Kilpaillaanko kummalla oli kamalampaa?
Olet harhainen kun kuvittelet, että muilla oli onnellinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla paljonkin kokemuspohjaa muiden onnellisuudesta?
Ainakin luulisin olleeni onnellisempi ilman perhehelvettiä ja kiusaamista. Arvelisin myös tasapainoisessa ja turvallisessa oloissa ja perheessä kasvaneiden elämässä olevan puitteet kunnossa ainakin noilta osin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olet jo iso tyttö ja vastuussa itsestäsi.
Epävakaasta kodista ja epävakaasta ympäristöstä ei välttämättä saa eväitä, jotta voisi kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun itsestään.
Ihmiset käyttävät aivan liikaa energiaa sen pohtimiseen miksi jokin asia sattui juuri heidän kohdalleen, Miksi ei olisi sattunut? Tämä on sinun polkusi ja toisilla on toisenlaiset polut. Turha etsiä sen syvällisempiä syitä asioille, jotka ovat puhtaasti sattumaa. Tärkeämpää on pohtia miten jatkaa elämässä eteenpäin, miten minimoi itselleen aiheutuneet vahingot ja voiko lapsuuden vaikeuksista oppia jotain.
Tärkeintä olisi pystyä antaa olla, siis ettei jää rypemään siihen surkeuden tunteeseen mikä tulee kun vanhat asiat palaavat mieleen.. Muuten menee elämä hukkaan. Terapiastakaan ei ole hyötyä tässä mielessä sen jälkeen, kun olet ekan kerran saanut ne jutut kerrottua jollekin. Sen jälkeen muistoissa piehtarointi voi jopa estää paranemista.
Miten "unohdan" asian, mistä näen painajaisia edelleen ja minkä seurauksista kärsin yhä?
Tuntuu, että olen menettänyt suuren osan elämästäni, lapsuuden ja nuoruuden.
Vierailija kirjoitti:
Miten "unohdan" asian, mistä näen painajaisia edelleen ja minkä seurauksista kärsin yhä?
Tuntuu, että olen menettänyt suuren osan elämästäni, lapsuuden ja nuoruuden.
Kerro ongelmasi yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin niin me kohtalotoverit voimme auttaa sinua.
Alue: Aihe vapaa
Sinä ansaitset kultaa.
Minullakin oli aika surkea lapsuus, meillä sairasti psyykkisesti äiti. sellainen on hyvin raskasta pienelle lapselle.
Rakasta ja helli sitä pientä lasta itsessäsi joka joutui kovia kokemaan. Voimia ja halaukset päivääsi!