Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla olla onnellinen mistään mikä on hyvin. Mikä neuvoksi?
11.09.2017 |
Olen elänyt aika rankan ja traumaattisen lapsuuden (perheessäni hylkäämistä, alkoholismia, väkivaltaa, mielisairautta jne). Aikuisena olen menettänyt yllättäen läheisiäni kuolemalle, joutunut petetyksi useammassa parisuhteessa ja sen sellaista. Nyt vihdoin asiani ovat periaatteessa hyvin. Mutta en enää uskalla olla onnellinen. Minulla on hyvä parisuhde ja hyvä mies, mutta jotenkin alitajuisesti pelkään koko ajan että yllättäen ja silmänräpäyksessä se kaikki hyvä katoaa, en osaa yhtään luottaa siihen että tämä hyvä jatkuu. Minulla on ihan ok työ, mutta pelkään koko ajan että senkin suhteen tapahtuu yhtäkkiä jotain kamalaa. Tiedän kyllä, että en uskalla olla onnellinen taustani vuoksi, olen menettänyt liikaa ja liian yllättäen ja olen kasvanut pienestä saakka siihen että koko ajan voi tapahtua ja tapahtuukin jotain hirveää. Mutta parisuhteeni onnistumisen takia minun pitäisi nyt uskaltaa olla onnellinen. Olen kuitenkin aikuinen jo, ja mennyt pitäisi voida jättää taakse. Osaako kukaan neuvoa, miten uskaltaisin olla onnellinen enkä pelkäisi koko ajan että menetän taas kaiken?
Kommentit (5)
Opettele olemaan valmis menettämään kaikki siitä hinnasta, että uskallat olla onnellinen. Sanot vain itsellesi että OK, nyt loppui, jos menetän kaiken niin sitten menetän, mutta tästä lähtien nautin jokaisesta päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni tahtoo olla samaa.
kärsin päivittäin rytmihäiriöistä, vaikka sydän tutkittiin perin pohjin muutama vuosi sitten. Ne ovat vieneet elämänhalut, mietin vain joka päivä että kuolema poistaisi oireet. Olen yrittänyt saada hoitoa julkisella, mutta aina määrätään kotiin. Rahoja ei ole yksityiselle.
Jossain vaiheessa yritän taas kerätä itseni ja taistella, että saisin hoitoa joka auttaisi.
Vanhuksilta, jotka olivat elämänsä ehtoopuolella kysyttiin, että mitä katuvat eniten. Ykkösenä oli se, että käytti liikaa energiaa asioiden murehtimiseen ja toisena tekemättömät asiat.
Mun neuvoni on, että kauheesti et voi vaikuttaa susta riippumattomiin menetyksiin. Mutta voit vaikuttaa siihen, että et murehdi asioita etukäteen. Sillä mieti pahinta mahdollista skenaariota: sun elämäsi on mennyt pelkästään joko asioiden murehtimisiin tai sitten niihin toteutuneisiin murheisiin. Versus, että olet osan ajasta elänyt onnellisena silloin, kun asiat ovat hyvin. Ja ne voivat olla hyvin pitkän aikaa. Kuollessasi olet varmasti tyytyväisempi jälkimmäiseen tapaan :)
Itse olen huomannut että asiat harvoin menevät perseelleen siten kuten etukäteen pelkäsi, vaan jollain toisella tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Pohjimmiltanhan kuka vain voi menettää mitä vain milloin vain. Vaikka olisi ollut onnellinen lapsuus niin mies ja lapset voi kuolla kolarissa ja tulla potkut ja mennä työkyky. Tai sitten voi tulla ydinsota. Eli itsestä riippumattomia ikäviä asioita VOI tapahtua koska vain, silti pitäisi pystyä olemaan pelkäämättä niitä etukäteen.. minusta sekään ei ole realistinen suhtautuminen että "ei minulle mitään saatu, suunnitelen elämän viisi vuotta etukäteen ja vain minusta on kiinni miten käy", kun se ei mene niin.