Epäsäännöllisestä vuorotyöstä päivätyöhön

Minulla päin vastoin, siirryin päivätyöstä kolmivuorotyöhön, olen sh.

Plussat: arkivapaat; asioiden hoitaminen helpompaa. Vuorolisät; päivätyössä vain peruspalkka, joka ei ole suuri. Arkiaamut rauhassa kotona kun iltavuoroon meno ja koululaiset koulussa.

Miinukset: Lapset eivät tahdo sopeutua tähän (nyt vuorotyötä ollut 3kk). Heidän mielestään olen aina töissä. Ilta-aamut; uni jää vähäiseksi, koska työmatkakin kestää puoli tuntia. Parisuhteellekin jää vähemmän aikaa, miehellä päivätyö. Elimistölle rytminvaihdokset raskaita.

Kyllä päivätyö on minun juttuni.

Up, eikö kenelläkään ole kokemusta asiasta?

Minä en ole itse vaihtanut erittäin epäsäännöllisestä vuorotyöstä päivätyöhön, enkä haluaisikaan, mutta muutama työkaveri on. Osa omasta halustaan, osa olosuhteiden pakosta ja jokainen on sanonut, että muutos on ollut valtava, paljon enemmän kuin uskoivat. Tuntevat heränneensä eloon. Mutta otti se aikansa. Aluksi väsyivät virka-aikaan, elämän muokkaaminen uuteen uskoon vei aikaa, ei pelkästään sen työn osalta, vaan koko elämän. Ja noin vuoden päästä ovat sanoneet, että olivat olleet kuin sumussa aiemmin eivätkä millään enää haluaisi tehdä vuorotyötä. Uskon sen heidän osalleen, mutten itse haluaisi (tavallaan uskaltaisi) kokeilla. Miinuspuolina sanovat olevan tietty sen, ettei ole arkivapaita. 

Lisään vielä: perhejuhliin yms. osallistuminen on aina vähän herran haltuun, koska kutsut tulevat parin viikon varoitusajalla ja työvuorosuunnittelussa edetään paljon pidemmällä, ja toisaalta vuorot saa tietää vasta reilua viikkoa ennen listan alkua. Tämä siis vuorotyön miinuspuoli.

Nelonen oli siis kakkonen.

No onhan tää ihanaa 😊

Parasta on kun perjantaina lähtee klo 16 töistä niin tietää että vasta maanantaina takas. Kukaan ei soita lauantaina klo 17 että tarvii tuuraajan yövuoroon! Tätä ei varmaan tajua ne jotka ovat aina tehneet vaan virastoaikana työtä.

Unirytmi myös normalisoitui säännöllisen työajan myötä ja sosiaalinen elämä vilkastui huomattavasti.

Miinusta se ettei ole niitä arkivapaita jolloin sai rauhassa hoitaa kampaamokäynnit yms menot. Myös tuntui alkuun raskaalta olla 5 päivää peräkkäin töissä.

Mut ei enää ikinä takas vuorotyöhon!!

Äkkiä aamuheräämisiin kyllä tottui. Olen kans vaihtanut kaksivuorotyöstä päivätyöhön enkä ikinä enää takaisin, en halua olla viikonloppuisin tai iltaisin töissä.

Mukavaa on säännöllisyys ja se, ettei ole yövuoroja, jotka olivat todella raskaita elimistölle. Tietysti myös vapaat viikonloput ovat kivoja.

Huonoja puolia on palkan pieneneminen, arkivapaiden puuttuminen ja staattisen työajan puuduttava tasaisuus. Se, että joudut katsomaan samoja naamoja päivästä toiseen klo 8-16, saattaa tuntua aluksi aiemmin kolmessa vuorossa työtä tehneelle raskaalle. 

Puolensa ja puolensa. Kokeilemalla selviää.

Tein ravintolatyötä, jossa vuorot vaihtelivat klo 10-02 välillä.

Sitten aloin tehdä päivätyötä klo 8-16. Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita: en tajunnut kuinka kukaan jaksaa herätä joka päivä klo 6.30. Yleensä töistä tultua otin torkut ja sitten ei uni meinannut tulla ja sitä kierrettä jatkui noin 3kk. Sitten totuin päivätyöhön, enkä enää vaihtaisi vuorotyöhön. Ravintolatyössä oli sekin ikävä puoli, että esim. uutenavuotena ja vappuna oli aina töitä. Silloin nuorempana tuollakin oli merkitystä - nykyisin voisin ihan hyvin olla nuokin päivät töissä - siis nimenomaan päivät, en iltoja enkä öitä.