Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta on todella vaikeaa olla isä- tai äitipuoli, josta olisi perheelle iloa eikä pelkkää haittaa. Muuttakaa käsityksiäni!
09.09.2017 |
Yritin tehdä mahdollisimman hienovaraisen ja kohteliaan otsikon, koska pelkään tämän olevan aihe, josta ei saa keskustella ja joka lipsahtaa monesti hervottomaksi haukkumiseksi. Olen siis itse eroperheestä ja aikuisena yrittänyt joitakin kertoja elää äitipuolena uusioperheessä. Itselläni ei ole lapsia. Omista ja läheisteni kokemuksista olen muodostanut sen käsityksen, että on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta olla sellainen isä- tai äitipuoli, josta olisi perheelle jotain iloakin eikä pelkkää haittaa. Toivoisin saavani teiltä toisenlaisiakin ajatuksia, koska onhan tämä nyt surullinen ja ikävä mielipide.
Lapsena sain kokea monenlaisia isä- ja äitipuolia. Osa oli ihan ok luonteeltaan, osa ei. Silti ongelmat olivat taattuja. Esim. jokainen uusi isä- tai äitipuoli huononsi joka kerta katastrofaalisesti omien biologisten vanhempieni välejä. Äiti tai isä eivät vuorollaan pitäneet uutta osapuolta sopivana seurana meille lapsille ja juorut rehottivat. Kumpikin siis kalasteli ikäviä juoruja koko lähipiiriltä tästä uudesta osapuolesta vahvistaakseen käsityksiään siitä, ettei hän ole perheeseen sopiva. Ennen uusia osapuolia omat vanhempani viettivät merkkipäiviä ym. isompia tapahtumia sulassa sovussa yhdessä perheen kanssa vielä eronkin jälkeen ja olivat muutenkin suht hyvissä väleissä esim. viedessään ja tuodessaan meitä lapsia toisilleen. Nämä hetket olivat meille erolapsille kallisarvoisia. Uusien isä- ja äitipuolien myötä omat biologiset vanhemmat kävivät kyräilemään, etteivät viitsi enää astua jalallakaan asuntoon, jossa vaikuttaa uusi mies tai nainen. On sanomattakin selvää, että kaikki yhteiset perhehetket eroperheessä kuolivat.
(JATKUU)
Kommentit (2)
Asiat menee pieleen heti. Kun ottaa sen äiti-tai isäpuolen roolin.
Se rooli kun ei ole mikää äitinä tai isänä toimiminen, vaan on isän tai äidin uusi puoliso. Äiti-tai isäpuoli on silloin, kun oikea vanhempi kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
(JATKUU)
Kaiken kaikkiaan uudet osapuolet jo lähtökohtaisesti huononsivat eroperheen välejä, aivan yhdentekevää miten mahtava tyyppi tämä uusi osapuoli oli. Erityisesti uusien osapuolien myötä vanhemmat kävivät kääntämään lapsiaan toista vanhempaa vastaan. Yrittivät saada lapset jopa aiheuttamaan eron uudesta kumppanista. Tähän soppaan lisänä se, miten vaikeaa lasten on muutenkaan hyväksyä vanhemmilleen uusia kumppaneita. Tulee kaiken maailman mustasukkaisuutta, vierastamista yms. Uusi kumppani koetaan tunkeutujana. Soppa sakenee, kun mietitään, miten vaikeaa myös uuden kumppanin on suhtautua rakkaansa lapsiin entisistä liitoista. Harva kykenee rakastamaan lapsipuoliaan pyyteettömästi.
Sotku pahenee, mikäli uudella kumppanilla on omia lapsia. Eroperheen toisen vanhemman pitäisi oppia ottamaan huomioon nämä ex-kumppanin uuden kumppaninkin lapset ja pyrkiä kohtelemaan heitä tasapuolisesti. Tämän lisäksi lasten pitäisi tulla keskenään toimeen ja pyrkiä välttämään jälleen sitä "tunkeilija"-ajatusta, tällä kertaa lapsiin liitettynä. Uudenlaisia ongelmia tulee, mikäli uusi pariskunta päättää hankkia vielä molempien entisten lasten lisäksi uusia yhteisiä lapsia. Monesti kummankin lapset vanhoista liitoista jäävät jokseenkin jalkoihin uuden lapsen myötä, joka on syntynyt sillä hetkellä kukoistavaan parisuhteeseen ja on molempien lihaa ja verta.
Näiden ongelmien lisäksi olet kuin ikuisesti naimisissa siihen ikävään exään, joka on lapsipuoliesi toinen vanhempi. Tasapainoilet uusioperheessä jatkuvasti noiden ärsytystunteiden ja mustasukkaisuuden välillä uutena kumppanina, koska ainahan exällä ja omalla kumppanilla on se oma historiansa ja omat yhteiset juttunsa, jota ei pois pyyhitä. Exän kanssa joutuu kuitenkin olemaan aika paljonkin tekemisissä, mikäli niitä yhteisiä lapsia on. Hän voi halutessaan vaikeuttaa elämäänne todella paljonkin ja toki uusi kumppani voi tehdä saman kumppaninsa exälle.
Mikäli opitkin rakastamaan kumppanisi lapsia pyyteettömästi, kuten omaa lastasi, ero voi viedä hetkessä heidät pois sinulta. Ilman adoptiota sinulla ei ole mitään laillista oikeutta eron jälkeen noihin kumppanisi lapsiin, mikäli hän päättää niin. Se on todella pelottava ajatus välittävälle isä- tai äitipuolelle. Miten uskaltaa rakastaa, mikäli se rakas lapsi voidaan hetkenä minä tahansa viedä sinulta pois, etkä mahda asialle yhtään mitään?
Olen niin paljon kuullut näitä samoja kokemuksia muiltakin, etten voi muuta kuin todeta tuon otsikossa esittämäni mielipiteen. Minun mielestäni on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta olla sellainen isä- tai äitipuoli, josta olisi perheelle enimmäkseen hyötyä, eikä pelkkää haittaa ja murhetta. Toivon sydämestäni kaikkien eroperheiden lasten puolesta, että teillä on parempia kokemuksia ja pystyisitte muuttamaan käsityksiäni asiasta.
ap