Muita, joilla ystävä seonnut raskauden myötä?
Tässä oma tapaus "ystävästäni":
Loukkaantui, kun en kysellyt hänen voinnistaan päivittäin sen jälkeen kun kertoi minulle plussanneensa.
Pian tämän jälkeen teinkin sitten oman plussatestin, jota hän ei voinut uskoa. Toinen punainen viiva oli kuulemma liian haalea (kyllä, piti ihan kuva lähettää että uskoi) ja pitikin sitten hänen mielikseen käydä ostamassa vielä clearbluen testi.
Tästähän se riemu vasta sitten alkoikin; jatkuva pelottelu alkuraskaudessa että keskenmeno voi yllättää tai kyseessä saattaa olla tuulimuna. Lisäksi hänen oli pakko vertailla raskauksiamme/vauvojamme jatkuvasti keskenään. Sitten kuitenkin,kun tunsin häntä ennen vauvan liikkeitä, en kuulemma voinut tuntea koska olen niin lihava ja koska hänkään ei ollut vielä tuntenut.
Ajatelkaa mikä tyyppi. :''D Ei varmaan tarvitse kysyä, onko vielä ystäväni? Kerroin hänelle myöhemmin kuinka hän loukkasi minua,johon hän vastasi (samassa lauseessa) että minä olen ilkeä väittäessäni tuollaista ja että toivottavasti mieheni/anoppini/ystäväni jaksavat vielä minua.
Hahhah haa.
Tämän tempauksen jälkeen olenkin laittanut merkille, että jotkut äidit sekoavat täysin raskautuessaan. Sitten lapsen synnyttyä alkaa tämä jatkuva, supermammojen taisto. Aina on joku, joka tietää sinua paremmin miten joku asia kuuluu hoitaa. Olenkin miettinyt, että kenenköhän kanssa tuo nykyinen EX-ystäväni nyt yrittää kilpailla.
Kertokaa omia kokemuksianne! :D
Kommentit (2)
Ei ihan samantyyppinen kokemus, mutta kerron silti. Minulla siis ystävä, josta tuli myös lapsemme kummi. Niin kovin innoissaan oli vauvasta ja jo ennen raskautta kehui kuinka on ideoinut minulle babyshowerit valmiiksi. Sitten kun niiden aika koitti, ne olivat todella laimeat. Ei ohjelmaa, ei mitään "vauvajuttuja", ainoastaan vähän syötävää. Lisäksi hän räpläsi puhelintaan koko juhlien ajan. Raskausaikana häntä ei vointini kiinnostanut, siis jos jotain poikkeavaa tapahtui. Sen sijaan jouduin kuuntelemaan hänen valitustaan kuinka ei viikonloppuna saanut baarista kik-keliä.
Lapsen synnyttyä on melko vähän loppupeleissä ollut tekemisissä kanssamme. Olen hyvin pettynyt tästä, sillä hän on aina sanonut olevansa lapsirakas ihminen ja oli aidosti innoissaan vielä alkuraskauden aikana. Peruu näkemiset usein tai sitten ei ylipäätään ehdi tapaamaan.
Supermammataisto kuuluu tietylle naistyypille ja silloinkin vain suht pienten lasten äideille. Lohduttausu sillä, että teini-ikäisten äitejä ei enää voi vähempää kiinnostaa, kuinka toisten tenavat on saatu kasvatettua, tärkeämpää on pitää omat edes suhteellisen järjissään.
Ne hormonit, ne hormonit...