Lue keskustelun säännöt.
Pelottavalta alkoi tuntua tämä lapsen käytös. Onko normaalia kuitenkin?
02.10.2007 |
Meillä 4 v poika, loppuvuodesta täyttää 5 v. Ollut aina luonteeltaan iloinen ja rauhallinen.
Nyt on joinakin kertoina ollut sellaista, mistä olen huolestunut. Yhtenä iltana hänelle tuli surullinen mieli yhdestä asiasta. Oli juuri menossa nukkumaan silloin, painoi päänsä tyynyyn ja alkoi itkeä. Mutta sitten hän myös rupesi omaa käsivarttaan puristelemaan kovakouraisesti, sillä lailla nipistelemään tai oikeastaan rajumminkin kuin pelkkää pientä nipistelyä. Ihan kuin olisi halunnut tuottaa itselleen kipua tahallaan. Tämä tuntui minusta tosi pahalta ja pelottavaltakin.
Lohduttelin poikaa ja hänen surullinen mielensä haihtui ja alkoi nukkumaan sitten.
Toinen tapaus eilisillallta: Poika löi päänsä kylppärin peilikaapin kulmaan kipeän oloisesti. Tämä oli siis täysi vahinko, mutta sen sijaan että olisi alkanut itkeä, hän alkoi LYÖDÄ ITSEÄÄN päähän! Ei mitenkään kauhean kovaa, mutta kuitenkin useita kertoja.
Mitä tämä oikein on?? Onko normaalia 4-5-vuotiaalle?
Huolestuttaa aika pahasti, kun en ole aiemmin tällaiseen törmännyt eikä pojalla aiemmin ole ollut tällaistä käytöstä.
Kommentit (22)
ei ole syytä huoleen?
Minua vain väkisin alkoi huolestuttaa tuo, kun tuollaista ei ole aiemmin ollut ja jotenkin tuntuis, ettei lapsi halua itseään tahallaan satuttaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5v. nipistelee itseään silloin tällöin. En ole huolestunut kun luulen sen olevan 5v. kokeiluja ja tutustumista omaan kehoon ja kipuun. Mutta jos ei meinaa loppua ja jos rupeaa usein nipistelemään, kysyn neuvolasta. Kyllä tuollaiset aina huolestuttaa vanhempia..lapsilla kun saattaa olla monenlaista mielessä jota ei osaa käsitellä ja selvittää ilman aikuista..Tsemppiä!
poika suuttuessan lyö itseään päähän. Oikein tärisee kiukusta ja ei selvästi osaa vielä kanavoida kiukkuaan oikein, lyö sitten itseään molemmilla käsillään päähän useita kertoja. Poika 3v ja en ole huolissani.
voisi kommentoida joku muukin?
Onko teidän lapsillanne tällaista itsensä tahalleen satuttamista?
Minusta itsestäni se tuntuu kummalliselta ja pelottavaltakin, että lapsi alkaa ikään kuin vahingoittaa itseään, mutta mitä te sanotte?
Toivon kommentteja!
ap
sillä lapsi tuossa iässä alkaa olla eri tavalla tietoinen itsestään ja ympäristöstään. Tuo saattaa olla vain reaktio yllättävään tapahtumaan, eikä lapsi osaa oikein muutakaan tehdä.. Kannattaa hellävaraisesti ohjata lasta (kuten olet tehnytkin) ja esim sanoa että se oli vahinko, kylläpä sinua harmittaa mutta ei siitä tarvitse olla enää huolissaan.
Voihan olla että kun lasta sattuu kovasti niin hän yrittää " peittää" kipua lyömällä samaan paikkaan uudelleen. Meidän yks pojista pienempänä teki juuri näin ja kun huomasin sen, niin aloin silitellä ja puhallella " pipiin" niin poika aika pian oppi tämän avulla siirtämään huomion sattumisesta siihen että saakin äidiltä huomionosoituksen..
Äh, nyt huomaan kirjoittavani ihan sekavasti, mutta got a point?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olittekin jo vastanneet. Neuvolasta tosiaan aion kysyä, jos vielä jatkuu tämä. Kohta onkin neuvola-aika tulossa. Mutta sitä ennen on jollain tavalla helpottavaa kuulla, jos muillakin on samanlaista.
Ymmärrän paremmin sen, että 3-vuotias ei osaa vielä kanavoida kiukkuaan ja lyö sen takia itseään, mutta tämä poika on jo sen verran iso että luulisin ettei tässä ole kyse samanlaisesta. Mietin sitä, voiko hänellä olla ahdistusta jostakin asiasta. Olemme paljon sairastelleet ja vanhempien jaksaminen on ollut kortilla. Heti tuli itsesyytöksiä.
ap
Siinä missä joku toinen lapsi voisi lyödä toisia tai rikkoa tavaroita, poikamme lyö itseään.
Emme ole muuten siihen puuttuneet, kuin sanomalla että älä tee mitään noin typerää pikkusiskosi aikana, jos on pakko lyödä päätä seinään, ole hyvä ja tee se omassa huoneessasi.
Jos olemme toimineet psykologisesti väärin, kertokaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus kun hermostui. Jos häntä vaikka toruttiin ihan lievästikin, hermostui helposti ja löi itseään päähän tai raapi poskeaan, hän tavallaan rankaisi itseään. Minusta se oli tosi inhottavaa, ja sanoin aina hänelle että ketään ei saa lyödä, ei edes itseään. Sitten kun se jatkui, yritin olla kiinnittämättä huomiota asiaan, sehän oli osaltaan huomion hakemista. Sanoin vain kerran että ei saa lyödä, enkä lohdutellut lyömisen takia sen enempää. Pikkuhiljaa hommeli loppui. Muuten on aina ollut tosi positiivinen ja iloinen poika.
tosissasi, niin minusta tuo kuulostaa aika hurjalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Siinä missä joku toinen lapsi voisi lyödä toisia tai rikkoa tavaroita, poikamme lyö itseään.Emme ole muuten siihen puuttuneet, kuin sanomalla että älä tee mitään noin typerää pikkusiskosi aikana, jos on pakko lyödä päätä seinään, ole hyvä ja tee se omassa huoneessasi.
Jos olemme toimineet psykologisesti väärin, kertokaa!!
noin mäkin varmaan tekisin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Siinä missä joku toinen lapsi voisi lyödä toisia tai rikkoa tavaroita, poikamme lyö itseään.Emme ole muuten siihen puuttuneet, kuin sanomalla että älä tee mitään noin typerää pikkusiskosi aikana, jos on pakko lyödä päätä seinään, ole hyvä ja tee se omassa huoneessasi.
Jos olemme toimineet psykologisesti väärin, kertokaa!!
Käyn poikien kanssa välillä läpi mitä voisi tehdä ja usein se auttaakin. Meillä on ihan hulvattomia hetkiä kun pojat miettii hassuja asentoja jne. harmittavan hetken koittaessa muistutan lasta vaikka sanalla " hyppiä" , niin se usein (ei aina!) helpottaa kanavoimaan kiukkua johonkin toimintaan ja päättyykin yllättäen nauruun.
Mutta tietenkään ei voi sanoa noin yksioikoisesti että siitä seuraa varmasti vaan välillä täytyy tapahtua hyvin paljon asioita mitkä menevät vikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaivaa puukon kaapista ja alkaa viillellä itseään osoittaakseen harminsa meille vanhemmille, sitten myönnän olevani pahasti hakoteillä.
t. 9
9: siltikään se ei ole hyväksyttävää vaikka sitä teille vain näyttääkin. Minua vain mietityttää se että poika jatkaa tuota vielä aikuisenakin niinkuin mieheni jos ei opi muita tapoja käsitellä ahdistustaan/pahaa oloaan. Itsensä satuttaminen ei ole yhtään vähempi asia kun toiseen koskeminen.
Tästä lähtien en sivuuta asiaa vaan keskustelen pojan kanssa. Käsken vaikka karjumaan tai puimaan nyrkkiä kun harmittaa. Ja käsken miehenikin puuttua asiaan. Olen aina sanonut pojalle että lopeta toi huutaminen, onkohan itsensä lyöminen sitä kun normaali kiukunpurku tapa on tukahdutettu?
t. 9
Vierailija:
Tästä lähtien en sivuuta asiaa vaan keskustelen pojan kanssa. Käsken vaikka karjumaan tai puimaan nyrkkiä kun harmittaa. Ja käsken miehenikin puuttua asiaan. Olen aina sanonut pojalle että lopeta toi huutaminen, onkohan itsensä lyöminen sitä kun normaali kiukunpurku tapa on tukahdutettu?t. 9
Kun et anna lapsen satuttaa itseään, on se samalla viesti että hän on arvokas yksilö ja sillä on suuri merkitys itsetunnon kehittymiselle.
Vierailija:
Vierailija:
Tästä lähtien en sivuuta asiaa vaan keskustelen pojan kanssa. Käsken vaikka karjumaan tai puimaan nyrkkiä kun harmittaa. Ja käsken miehenikin puuttua asiaan. Olen aina sanonut pojalle että lopeta toi huutaminen, onkohan itsensä lyöminen sitä kun normaali kiukunpurku tapa on tukahdutettu?t. 9
Kun et anna lapsen satuttaa itseään, on se samalla viesti että hän on arvokas yksilö ja sillä on suuri merkitys itsetunnon kehittymiselle.
Sillä vähennämme tulevaisuudessa masennuksen kansantautiamme. Haastava juttu onkin sitten opettaa lapselle mitkä keinot on sallittuja ja millä tavalla sitä kiukkua voi purkaa...
T: 20
9: se voi vaikuttaa että käskee olemaan huutamatta. Parempi laittaa huutamaan johonkin kun se että kanavoi fyysisesti. Huutamista, tasajalkaa hyppimistä tms joka ei vahingoita ketään.
Joskus valittaa jalkakipua ja alkaa sitten esim. purra polveen. En ole ollut huolestunut.