Sinä, jonka mies laittaa ruokaa ja siivoaa...

Lähetä se meillekin siivoamaan

Toisaalta tuon pitäisi olla itsestäänselvyys useimmissa suhteissa. Että ei haluaisi maasta taivaisiin ylistää sitä, että toinen tekee mitä kuuluukin tehdä. Oikeasti en usko, että kotitöihin osallistuminen on niin harvinaista, vaikka usein ne jakautuvatkin epätasaisesti.

Eihän se nyt enää niin harvinaista ole. Hyvin moni mies kokkailee mielellään, ja ihan arkiruokia eikä vain isän ihmespesiaaleja.

Aika monta sai koeajaa ennen kun se löyty:D

Mieheni varmaan katselisi minua kuin mitäkin hölmöä, jos menisin häntä tuollaisesta itsestäänselvyydestä kehumaan ja kiittelemään.

Ruoasta kyllä kehun kun se on hyvää, ja aika usein onkin. En siis siitä että mies laittaa ruokaa, vaan siitä että on siinä taitava.

Juu onhan se ihanaa kun ite vuorollani härvään jotain arkiruokaa, ja kun mies tekee, tekee ajan kanssa ja rakkaudella ihan sairaan hyvää sapuskaa. Noin viitenä päivänä viikossa. Exänsä oli ruokahysteerikko jolle ei kelvannu mikään muu kun joku vinkuintialainen superyrtti. Ni osaa mieskin arvostaa mua

Kyllä arvostan. :D <3 Omat kokkailutaidot perustuu lähinnä jauhelihakastikkeeseen ja mulla on valikoiva näkö mitä tulee sotkuun ja pölyihin...

Tämä ei todellakaan ole itsestäänselyys. Sinänsä olen asian kanssa sinut, mutta sitä en siedä että tullaan valittamaan pikkusotkusta tms kun ei itse osallistuta enkä osallistumaan edes vaadi.

Mietin kyllä joskus millaista se olisi jos puolisokin hoitaisi kotia ja laittaisi ruokaa. Ajatus tuntuu "hassulle" mutta varmasti myös tykkäisin.

Mitä siinä on niin ihmeellisen hyvää, että normaalijärkinen aikuinen ihminen huolehtii omasta kodistaan ja perheestään? Aivan itsestäänselvyys minusta. Muunlaista kumppania en olisi edes harkinnut.

Tottakai on ihanaa olla vaimona sellaiselle aviomiehelle, joka osaa laittaa ruokaa, ja hyvää sellaista kaiken lisäksi. Ja mieheni myös siivoaa, mutta vain rankimman osuuden hoitelee siivoushommista eli matot vie ulos tuulettumaan jne.

En missään tapauksessa sietäisi aviomiestä, joka teetättäisi kaikki kodinhoitamiseen liittyvät askareet vain minulla, no thanks!  Samahan se sitten olisi asua ihan yksin, ja olisi siten ainoastaan yhden ihmisen aiheuttamat kodinhoitopuuhat tehtävänäkään.

Tiedän kyllä naisia, jotka raatavat kaikki kotipuuhat ruoanlaittoineen, ja mies vain lekottelee tai tekee jotain mukavaa sillä aikaa kun nainen puuhastelee kodinhoitohommia hiki parskuen.

Tunnen eräänkin töissä käyvän naisen, jonka mies ei ole töissä ollut enää vuosiin, ja nainen tekee työnsä lisäksi kaikki kotihommelit siivoamisesta silityksiin jne.  ja enkä ihmettele yhtään, että rouvalla ei ole aikaa eikä voimiakaan enää käydä missään ystäviensä kanssa.

Mun exä siivosi ja teki ruokaa, mutta oli kuitenkin ihan mulkku. 

Ihan normaalia että aikuinen ihminen tekee kotitöitä. En ole muuta koskaan olettanutkaan. Tulkaa pois sieltä 50-luvulta niin elämä helpottuu.

En kiitä oman perseensä pyyhkimisestä enkä kiitä tuostakaan. Tuo on normaalia.

meilläkin voisi käydä opettamassa ja näyttämässä esimerkkiä miten ne hommat hoidetaan. onnea Ap!

Vierailija kirjoitti:

Mun exä siivosi ja teki ruokaa, mutta oli kuitenkin ihan mulkku. 

Sopii mulle, kun olen itsekin. Exäs nyxä.

Kaikissa tietämissäni suhteissa, joissa kotityöt on pelkästään naisen vastuulla, tilanne on ihan itse aiheutettu. Naiset ovat joskus aikoinaan tuon roolin ottaneet ja tehneet kaiken kotona ja sitten vaikuttavat kovin yllättyneiltä kun roolista tuleekin pysyvä.

Anoppia voisin kiittää, ellei sekin olis niin m*lkku.

Vierailija kirjoitti:

meilläkin voisi käydä opettamassa ja näyttämässä esimerkkiä miten ne hommat hoidetaan. onnea Ap!

Voit ihan itsekin opettaa.

Pitäisikö kiittää myös siitä, että käy töissä ja leikkii lasten kanssa? Ovat aivan yhtä normaaleja asioita kuin siivoamiseen ja ruuanlaittoon osallistuminen.

Ei se, että moni asia on tavallaan kai itsestään selvyys ole estänyt ja toivottavasti ei estä vastaisuudessakaan minua kiittämästä, jos tai kun aihetta on. Kiitos, olehyvä... huomenta, miten päiväsi meni?... Sellaisia pieniä arjen huomavaisuuksia ja sanoja tai sanontoja, joiden todellisen arvon, ehkä  huomaa vasta kun ei ole ketään, jolle ne lausuisi tai kun ei kuule tai tunne niitä.