Lue keskustelun säännöt.
Nyt tajuan kuinka raskasta työnhaku on
06.09.2017 |
Olen hoitoalalla ja määräaikaisissa töissä ollut nyt useamman vuoden samassa paikassa. Nyt en enää määräaikaisuuksia jaksa, vaan haen vakityötä. Osa hakemistani työpaikoista eroaa nykyisestä työstäni (lapsilla), mutta olen valmis myös tekemään muutakin enkä edes halua profiloitua alle nelikymppisenä vain yhdenlaisen työn tekijäksi. On jotenkin kieroutunutta kirjoitella hakemusta toisen perään, jossa kehuu itseään eri kanteilta ja keksii syitä on innostunut juuri tästä työstä ja olisi erinomainen valinta tähän työhön. Yhdessä vakuutan olevani kiinnostunut lasten hoitotyöstä, toisessa vammaisista ja kolmannessa vanhusten kotihoidosta. Haastattelussa sama juttu, taas kehutaan itseään ja luvataan olla ihanin ja innokkain ja paras :D Sitten odottelua ja epävarmuutta tuleeko valituksi. Nytkin olisi yksi sijaisuus tiedossa ok työpaikasta, hyvä palkka. Mutta odottelen tietoa hakemastani vakipaikasta, joten taas pitää punnita hylätäkö sijaisuus vai ottaako se, ja sitten ihmetellä kuinka sieltä pääsee lähtemään jos vakipaikan saa muualta.
Kirjoituksen pointti? Työnhaku on henkisesti rankkaa, aina laittaa itsensä likoon ja toivoo ja odottelee tietoa valinnoista. Minulla on sentään hyvä tilanne kun töitä koko ajan on eikä työttömyyden riskiä oikeastaan ole, mutta voin vain kuvitella kuinka pitkään työttämänä ollutta jännittää valintojen odottelu vielä enemmän. Tsemppiä siis kaikille työnhakijoille!
Kommentit (2)
Samoja kokemuksia. Jos on yhtään mielenterveyden kanssa ongelmia, en ihmettele jos työnhaku tuntuu ylivoimaiselta. Kaipa se yritys lopulta palkitaan, mutta pitää vain jaksaa vääntää hakemuksia ja käydä haastatteluissa siihen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän lisään vielä, että on todella inhottavaa tulla kutsutuksi haastatteluun "kiintiöhaastateltavana"! Kunnillahan on erilaisia sääntöjä siitä, mitä täytyy laittaa julkiseen hakuun ja miten hakuprosessi etenee. Vaikka työlle olisi jo tekijä valmiina (pitkäaikainen sijainen), julkinen haku täytyy tehdä ja kutsua muitakin haastatteluun. Juuri viime viikolla kävin yhdessä haastattelussa, josta tavallaan tiesin jo etukäteen ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä, mutta työ oli unelmatyötäni ja olisi laajentanut työkokemustakin, joten tottakai panostin haastatteluun ja toivoin parasta. Järjestelin työvuoroni sitä varten, useinhan kutsut tulevat päivän-parin varoitusajalla. No, niinhän siinä kävi että pitkäaikainen sijainen sai paikan. Ihan turhaa ihmisten pompottelua, kun valittava on jo etukäteen tiedossa. Mutta on oltu ainakin paperilla puolueettomia ja annettu muillekin mahdollisuus.
-ap