Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko suhteelta arjen jakamista vai hyvää seuraa?
05.09.2017 |
Toisessa ketjussa joku kommentoi, miten hän etsii jotakuta rinnalle arkea jakamaan (ja perhettä perustamaan), ja seksi on parisuhteessa lähinnä "kiva lisämauste".
Ymmärsin tuosta kimmentista, että minulle taas "arjen jakaminen" ei ole suhteessa ollenkaan prioriteetti, mutta romantiikka, seksi, henkinen yhteys,hyvä seura ja elämästä nauttiminen ovat. Voin hyvin hoitaa oman arkeni, mutta seksin täytyy kyllä olla hyvää ja säännöllistä. En halua lapsia tai yhteisiä lemmikkejä, ja voin hyvin asua erillään, mutta jos meillä ei ole säännöllisesti syvällisiä keskusteluja viinilasillisen äärellä, en saa suhteelta, mitä haluan.
Muita samanlaisia?
Kommentit (17)
En todellakaan tarvitse arjen jakajaa. Paljon helpompi sitä arkea on pyörittää ihan yksinään. Kumppanin pitää olla kiinnostava sekä henkisesti että fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat asunnot ja säännöllistä seksiä kuulostaa tosi hyvältä tässä elämäntilanteessa. Lapset on tehty ja ovat lähteneet kotoa.
Vähän tällainen turvallisuus vs intohimo -kysymys.
Molempia sopivasti. En halua pelkkää sunnuntaisuhdetta, jossa jaetaan yhdessä vain kivat hetket (lomat, vapaa-aika) vaan sellaisen, jossa voidaan viettää yhdessä aikaa myös arkipäivinä ja vaikka silloinkin, kun toinen on kipeänä eikä jaksa olla seurallinen saati seksikäs. Mutta ehdottomasti hyvä seura, hellyys ja seksi ovat tärkeimpiä, koska arki kuitenkin eletään suurimmaksi osaksi erillään (yhteen muuttaminen ei ole täysin poissuljettu asia mutta ei ajankohtainenkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempia kuten yllä, mutta jos pitäisi valita niin, hyvää seuraa. Mnulle myös jopa sopisi pitää taloudet erillään, molemmilla oma asunto, mutta eipä se olisi taloudellisesti kannattavaa. Olen sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Molempia sopivasti. En halua pelkkää sunnuntaisuhdetta, jossa jaetaan yhdessä vain kivat hetket (lomat, vapaa-aika) vaan sellaisen, jossa voidaan viettää yhdessä aikaa myös arkipäivinä ja vaikka silloinkin, kun toinen on kipeänä eikä jaksa olla seurallinen saati seksikäs. Mutta ehdottomasti hyvä seura, hellyys ja seksi ovat tärkeimpiä, koska arki kuitenkin eletään suurimmaksi osaksi erillään (yhteen muuttaminen ei ole täysin poissuljettu asia mutta ei ajankohtainenkaan).
Sohvalla sylikkäin jumittaminen leffaa katsoen on hyvä ja aliarvostettu läheisyyden muoto. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mnulle myös jopa sopisi pitää taloudet erillään, molemmilla oma asunto, mutta eipä se olisi taloudellisesti kannattavaa. Olen sinkku.
Minulle suhteen taloudellinen kannattavuus ei merkitse mitään. En halua asua kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mnulle myös jopa sopisi pitää taloudet erillään, molemmilla oma asunto, mutta eipä se olisi taloudellisesti kannattavaa. Olen sinkku.
Minulle suhteen taloudellinen kannattavuus ei merkitse mitään. En halua asua kenenkään kanssa.
Minä puolestani en haluaisi kenenkään muuttavan avoliittoon kanssani vain siksi, että hän saisi sillä tavalla hieman enemmän rahaa säästöön. Minulle avoliitto olisi ihan yhtä iso päätös kuin avioliitto; olisin valmis solmimaan sen vasta jos uskoisin, että suhteemme kestää loppuelämän, ja silloin ratkaisevaa on rakkaus eikä muutaman kympin tai satasen säästö/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vahvasti läsnä arjen jakaminen. Ja oikein tyytyväinen olen siihen, miten arjen jakaminen lähentää meitä. Mutta jos mies ei olisi mielestäni myös hyvää seuraa, niin ei sitä pelkkää arkea jaksaisi.
Eli molempia tarvitaan.
Jos on samanlainen huumorintaju, niin arjen jakaminenkin on hyvää seuranpitoa. En minä ainakaan osaa erotella toista toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioivan, intohimoisen rakastajan haluan, en sohvalla möllöttäjää, joka luistelee kotitöistä ja katoaa autotalliin. Arki sujuu parhaiten, kun ei ole muita sotkemassa sitä.
En tajua, miksi niin moni nainen kaipaa arkeen jakajaa.
Seuraa. En tykkää arjesta ja yritän välttää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kaiken - siis molempia. Miksi joko tai?
En halua arjen jakajaa, kun ei se arki siitä miteenkään ainakaan keveämpään ja helpompaan suuntaan tunnu jakautuvan toisen ihmisen kanssa. Tuntuu jakautuvan vain kuormittavampaan ja monimutkaisempaan suuntaan, jos siinä on enemmän kuin 1 henkilö.
Ei tarvitse miettiä, neuvotella ja sopia mitään aikatauluja, menemisiä, hankintoja, syömisiä, pieremisiä, lähtemisiä, tv-kanavoita/leffoja, tekemisiä, puhumisia ja puhumatta jättämistä.
Informaation välitys ja keskusteluyhteys pelaa maailman nopeiten ja käteviten kun se tapahtuu vain oman itseni kesken. Minulla ei ole tylsää yksinäni ja käytännön askareissa hommat hoituu kivuttomasti kun tekee ne juuri sillä omalla rutiinillaan.
Haluan rakastajan ja kumppanin. Arjen osaan hoitaa itsekin.
Aika monessa ketjussa käy ilmi, että puoliso on hyvä isä ja kunnollinen mies, mutta hänen kanssaan ei ole kivaa olla. On arjen jakaja mutta ei rakastajaa.