Itsellesi merkityksellinen runo?

Alfhild.

Sekä äitini kirjoittamat runot

Lauri Viita: Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut, jo joka yö sinne purjehtinut, missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla, puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät, 

ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa - ostaen kahvit ja pullat kai, jos sattuu olemaan perjantai.

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,

äitini vuoteen valmistaa ja linnut, linnut helää --.

Oi kuinka on ihana elää ja tuutia lastenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan !

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa

Claes Anderssonin Kesäruno II

En löydä sitä netistä kopioitavaksi, valitan.

Sinun ensimmäisestä henkäyksestäsi

minun viimeiseen hengenvetooni

olet tärkeimmällä paikalla sydämmessäni.

Olet rakkaimpani, suurin iloni ja onneni.

Olet auringonsäteeni ja tärkein syy hymyyni. Olet kaikkein kallein lahjani." -Vau.fi

Vierailija kirjoitti:

Sinun ensimmäisestä henkäyksestäsi

minun viimeiseen hengenvetooni

olet tärkeimmällä paikalla sydämmessäni.

Olet rakkaimpani, suurin iloni ja onneni.

Olet auringonsäteeni ja tärkein syy hymyyni. Olet kaikkein kallein lahjani." -Vau.fi

Äh, copy pastella saa näköjään kaksi ämmää sydämeenkin. Mutta tässä toinen joka on koskettanut vaikeina hetkinä.

' Minä olen vasta pieni, ja sinä olet minun maailmani.

Sinulta minä opin, kuinka tässä maailmassa toimitaan.

Sinuun minä turvaan.

Näytäthän, mikä elämässä on tärkeää.

Suojele minua kaikelta pahalta.

Tien jonka minulle näytät, myös minä näytän joskus

omille lapsilleni.

Sinä teit minut tähän maailmaan.

Samalla annoit lupauksen rakastaaa minua ja

pitää minusta huolen.

Ethän koskaan unohda, että lupasit?'

-Vanha japanilainen kehtolaulu-

Yö tulee suurena ja villapartaisena

hymyillen ilmihymyä puolihämärälle.

Äänettömien sireenien keskeltä

kasvavat hämyssä puiston ääriviivat,

muodottomat ja jättiläismäiset.

Hennoilla sireeneillä on uneliaat korvat,

ne uneksivat auringon astuvan alas maahan – –

Mitä voi unenkaltainen hämärä kaikille valvoville ajatuksille,

jotka näkymättöminä livahtavat ohi?

-Edith Södergran

Tämä ei ole runo. Mutta alkaa tulla vuosi vuodelta ajankohtaisemmaksi (abedissan rukous):

Keski-ikäisen Rukous

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.

Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.

Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.

P. Saarikoski:

Ei runo, mutta kuitenkin jostain kirjoituksestaan:

"Tänään on ollut kaunis päivä, paljon muuttilintuja on tullut kotiin -me sanomme, mutta eihän tämä maa ole näiden lintujen kotimaa vaan pelkkä synnytyslaitos.

Mutta kun meidän on omistettava vielä linnutkin!"

Tuossa on kaikki olennainen valtasuhteestamme luontoon. Liikuttavan osuvaa.

Työkaverini antoi aikoinaan(70 luvulla) käsin kirjoitetun runon,joka ikävä kyllä on aikojen saatossa kadonnut. Se meni jotenkin näin,tekijä ei ole tiedossa.                                                            Hymyllä sanomme asiaa monta, sanojen kielillä mahdotonta.                                                                Viljellä hyvää,välttää pahaa.Aina muistaa,sydän on vahaa,tää hymyn on laki!                                  Jotekin tämä aina liikuttaa. Eino leinon runot ,mestarillista sanankäyttöä!                                      

Edith Södergran Elämä

"Minä, oma vankini, sanon näin, elämä ei ole kevät..." (löytyy Wikiaineistosta, mutta en osaa kopioida kännyllä 😦)

Saima Harmajan runo "On maa":

"On maa,

johonka unten jäljet katoaa.

Lähemmäs sitä askeleeni vie

jokainen tie.

Min täällä menetin, sen löydän sieltä,

mi täällä soperrusta, selvää kieltä

on maassa, missä harha hajoaa.

On siellä toivo totta, turhaa pelko,

salasta himmeimmästä kirkkain selko,

ja syvin tuska enin lohduttaa.

Kas, kyyneleet

nuo, joihin ovat kummunneet

poveni katkeruus ja raskaat surut,

on vuorilähde, josta voimaa juon.

Jos tuon

ma sinne halvan rakkauden murut,

käsiini jalokiviaarre jää,

mi kimmeltää.

Ja vainajat

säteillen siimeksessä kulkevat

– oi ikävöity, vastassani lienet.

Ma tartun käteen, jok’ on kylmennyt,

nään hymyn, jonka laskin hautaan varmaan.

Syliini siellä nostan lapsen armaan,

min kasvot pienet on täällä kielletyt.

On maa,

johonka kaikki polut katoaa.

Ken siellä on, ei katso heijastusta,

mi meitä valaisee, kun tie on musta.

Hän katsoo silmiin itse Olevaa.

On Rauhan maa."

Saima Harmaja oli kristitty.

Edith Södergranin Onni on yksi merkityksellinen. 

up sanoi pupu eli kertokaa lisää.

  Tuonen lehto, öinen lehto!

    Siell’ on hieno hietakehto,

    Sinnepä lapseni saatan.

    Siell’ on lapsen lysti olla,

    Tuonen herran vainiolla

    Kaitsea Tuonelan karjaa.

    Siell’ on lapsen lysti olla,

    Illan tullen tuuditella

    Helmassa Tuonelan immen.

    Onpa kullan lysti olla,

    Kultakehdoss’ kellahdella,

    Kuullella kehräjälintuu.

    Tuonen viita, rauhan viita!

    Kaukana on vaino, riita,

    Kaukana kavala maailma

Vierailija kirjoitti:

  Tuonen lehto, öinen lehto!

    Siell’ on hieno hietakehto,

    Sinnepä lapseni saatan.

    Siell’ on lapsen lysti olla,

    Tuonen herran vainiolla

    Kaitsea Tuonelan karjaa.

    Siell’ on lapsen lysti olla,

    Illan tullen tuuditella

    Helmassa Tuonelan immen.

    Onpa kullan lysti olla,

    Kultakehdoss’ kellahdella,

    Kuullella kehräjälintuu.

    Tuonen viita, rauhan viita!

    Kaukana on vaino, riita,

    Kaukana kavala maailma

Aleksis Kiven Sydämeni laulu.

Muistaako kukaan Pablo Nerudan "Minä rakastan sinua tässä" runoa? Kun en löydä sitä netistä. Haluaisin laittaa sen tähän.

E.E. Cummings - i carry your heart with me

i carry your heart with me (i carry it in

my heart) i am never without it (anywhere

i go you go, my dear; and whatever is done

by only me is your doing, my darling)

                                                      i fear

no fate (for you are my fate, my sweet) i want

no world (for beautiful you are my world, my true)

and it’s you are whatever a moon has always meant

and whatever a sun will always sing is you

here is the deepest secret nobody knows

(here is the root of the root and the bud of the bud

and the sky of the sky of a tree called life; which grows

higher than soul can hope or mind can hide)

and this is the wonder that's keeping the stars apart

i carry your heart (i carry it in my heart)

Nuorena selailin yhtä kristillistä runokirjaa. Siellä oli yksi yhden säkeen mittainen runo (vai olikohan se kokoelman otsikko?). Silloin en vielä ollut uskossa, mutta nyt ymmärrän säkeen merkityksen.

"Sinä rakastit minua ensin."

Onni, kerro minulle,

jos tulet, mistä minä

sinut tunnen?

Onko sinulla ruusu korvan takana?

Silmissä kolme valtamerta, huulilla

kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?

Onni, jos minä nukun, herätä minut,

ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.

Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä

sylissään.

Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,

virran vietäväksi heittää.

Ja

Pimeydeltä älä kysy,

mitä mieltä se on auringosta

Tieltä älä kysy,

minne sinun pitäisi mennä.

Kukalta älä kysy,

milloin syksy tulee.

Sydämeltäsi kysy vain

vieläkö sitä huvittaisi.

Tommy Tabermann

Saima Harmaja

On tullut aamu, jota odotin.

Syyspäivä paistaa sätein kultaisin,

ja helenevä, harveneva puisto

taas sydämeeni koskee niinkuin muisto

sen syksyn, jok’ ei palaa takaisin.

On ihmeellinen heinäkuinen puu,

kun syvää vihreyttään uhkuu lehti.

Vaan kun se täyttymyksen rauhaan ehti,

se ylimaalliseksi kirkastuu.

Alati henkevämmin heleten

syystuulen syliin lehdet varisevat,

ja niinkuin kultasade raukenevat

ne mullan poveen, jok’ on iäinen.

Oi armas väri, poltat sydämeni!

Syvintä unelmaani loistos on,

syvintä tuskaa päivän, joka meni,

ja jok’ on ehtymätön, loputon.

Vaan mik’ on tuskaa, mikä kuolemaa?

Kotiinsa pääsee ikävöivä lehti,

ja puu, mi täyttymyksen rauhaan ehti,

vain viime unelmansa antaa saa.

Nyt, juurellansa huntu kultainen,

se kohoo valoon, jok’ ei mitään estä,

ja kuoleman ja eron hyvyydestä

se hymyy viime kivun jälkehen

syysvaloon, jot’ ei mikään enää estä.