Oon 37 v. ja tuntuu kun elämä olis ohi

Ikäkriisi. Menee ohi!

Mitä sinä sekoilet, mene nukkumaan! Nuori olet. Hanki harrastus. Jos elämä ei ole mielekästä, niin vika on suhteessasi itseesi, ei siinä, ettei sinulla ole kumppania ja lapsilaumaa. Hanki vaikka se auto, jota hinkata tai ala käydä salilla, ala kirjoittaa runoja.

Sama fiilis, ikää 34.

Tiedän tunteen, se on ihan ok. Mikäs minä sinua neuvomaan, mutta itselläni auttaa aina tuohon tunteeseen juoksulenkki, saavutinpa ainakin jotakin :-)

Jaxuhali.

Oisko ikäkriisi? Itse olen nyt 41 vuotias ja pääsin noin vuosi sitten yli siitä ajatuksesta että elämä olisi jotenkin ohi. Ei ole. Voithan vieläkin saada itsellesi perhe-elämän, jossain vaiheessa? Ei kai mikään ole vielä kiveen hakattu. Tsemppiä!

Tuo olo menee ohi. Onneksi. Voimia siihen asti!

t. 46-v

Mulla ollut sama jo pari vuotta, olen 39. Joku "fiksu" ehtikin jo pätemään, ettei onneen tarvita miestä tai lapsia mutta kyllä minun onnettomuuteni johtuu pitkälti läheisyyden puutteesta, tuntuu kamalalta mennä yksin nukkumaan ja elää ilman seksiä. Lapsia ilman pystyn elämään, mutta ymmärrän kyllä senkin että jollekin lapset ovat onnellisen elämän edellytys.

Hei älkääs nyt viittikö... tuossa iässä vielä.

t:50v

Höpö höpö. Tää on jonkun perheellisen aloitus lapsettomille :DD

Puolet kärsitty elämästä. Voit lopettaa elämäsi koska vain haluat tai sitten vielä jatkaa.

Muista jos ahdistaa tai et halua niin voit halutessasi painaa off kytkintä mutta se on lopullista. Tai sitten voit hypätä ulos yhteiskunta nimisestä leikistä joka ei ole totta vaikka jokainen ihminen sitä tosissaan leikkii. Voit aina halutessasi palata mukaan leikkiin tai pysytellä leikin ulkopuolella henkisesti ylivertaisena.

Elämä ei ole vakava asia. Ja sinä olet vain yksi madon kakka ja mitättömyys koko maailmankaikkeudessa.

Ihania kommentteja ja ootte varmaan ihan oikeessa. Kai tää on ikäkriisi. Kaveripiirissä ei tunnu kukaan ymmärtävän kun olen aikalailla ainoa sinkku ja lapseton, muilla tuntuu olevan koko ajan kaikenlaista perheen/miehen kanssa...ja sitten oon mä...yksin. Helpottavaa kuulla etten ole ainoa vaikka onhan tämä ahdistavaa. ap.

Itse olen päälle 40 ja sama olo. Herään joka aamu rupsahtaneempana ja väsyneempänä harmaaseen päivään. En usko enää löytäväni rakkautta tai kelpaavani kenellekään, eikä mulla ei ole enää mitään päämääriä tai haaveita elämässä, eikä mikään kiinnosta.

Merkityksetöntä raahatumista kohti väistämätöntä. Toisaalta tyhjyydessä on myös vapaus, jos sen vain osaisi käyttää hyödykseen.

Sinulla on vielä hyvi vuosia edessä. Toivottavasti ap löydät sisältöä ja päämääriä elämääsi ja uskallusta kulkea niitä kohti.

Elämä on elettävä. Lopeta keskustelupalstan seuraaminen ja ala kokea asioita.

Miten elämä olisi ohi? Sulla on rajattomat mahdollisuudet joka päivä tehdä erilaisia juttuja ja nauttia niistä.

On hukkaa odotella, että elämä jotenkin tapahtuisi sulle kuin joku hyvä leffa. Sinä olet itse käsikirjoittaja, ohjaaja, kuvaaja, näyttelijä ja suurelta osin myös ainoa yleisö, jota elämäsi kiinnostaa.

Olet aikuinen. Aikuiset järjestävät oman elämänsä itse. Auta muita, sano Kyllä tai päätä Ei, kunhan muistat että joku rumempi päivä et voi enää murehtia elämätöntä elämää. Ala tehdä muistoja itsellesi. Silloin viimeinenkin päivä on kaunis päivä.

 

Arvaa vaan miltä tuntuu, kun ikää tulee lisää ja tilanne ei muutu miksikään :(

Sä voit sentään yrittää saada miehen. Minulla on lapsi mutta ei mitään toivoa saada enää miestä kun ei treffeille vissiin voi lasta ottaa mukaan.. Lisäksi työelämän yhteensovittaminen tämän elämän kanssa on hankalaa. Lapsi on toki rakas mutta vapaus on jotain mitä todella kaipaan. Olen 50 kun se hetki koitta. Enää vajaa 15 vuotta..

Sinä olet vapaa, nauti mahdollisuuksista!

Vierailija kirjoitti:

Tuo olo menee ohi. Onneksi. Voimia siihen asti!

t. 46-v

Höpöhöpö se mitään ohi menee. Yhtä pahalta se aina tuntuu!

Moni on kirjoittanut että menee ohi. Omasta kokemuksesta sanon ettei mene, olin itse juurikin 37.vuotias kun aloin ymmärtämään, että tulen ihan oikeasti jäämään lapsettomaksi ikisinkuksi. Siihen asti sitä aina luotti että elämä muuttuu  ja aikaa perheenperustamiseenkin on vielä reilusti. Nyt olen jo yli neljäkymmentä ja edelleen sama fiilis kuin sullakin ja oikeastaan vain pahemmaksi muuttuu. Tuntuu kuin minut olisi pakotettu elämään jonkun itselleni vieraan ihmisen elämää.

N41

Minä olen 27 ja musta tuntuu tolta...

Sananlasku sanoo: "Onnen odotus on onni itse, onnen täyttymys on sen surma."