Mitä mieltä ihmisestä, joka ei pidä velvollisuuksista eikä halua niitä elämäänsä enemmän kuin on ehdottomasti pakko?

Arvostan, koska jos haluaa noin elää, pitää tehdä aika vaikeitakin valintoja. Esimerkiksi ei voi hankkia lapsia tai lemmikkieläimiä.

Itse pidän haasteista, mutta ymmärrän, että kaikille ne eivät sovi. On viisautta myös tunnistaa omat rajansa, ja miettiä, mitkä elämänvalinnat sopivat itselle.

Kaikille ei sovi esim. vanhemmuus, eikä vanhemmaksi kannata ryhtyä, jos kokee, että vanhemmuus ei tuottaisi itselle iloa (-> minä).

Kyse ei siis aina ole laiskuudesta, vaan siitä, että tiedostaa, että elämä on aika rajallinen. Kaikkeen ei yksi ihminen ehdi, pitää valita ne jutut, joihin elämässä satsaa.

Jos ihminen on sellainen, ettei hän ole satsannut oikein mihinkään, niin siinä tapauksessa pidän todella laiskana ja mukavuudenhaluisena ihmistä helposti kyllä, oli se sitten oikeutettua tai ei.

Tietysti näissä tapauksissa voi olla taustalla myös mt-ongelmia ja muuta, eli paukkuja mihinkään haasteisiin ei vaan ole. 

joko 

1) järkevä tai

2) vastuuton/kypsymätön ?

Kaffepulla kirjoitti:

Itse pidän haasteista, mutta ymmärrän, että kaikille ne eivät sovi. On viisautta myös tunnistaa omat rajansa, ja miettiä, mitkä elämänvalinnat sopivat itselle.

Kaikille ei sovi esim. vanhemmuus, eikä vanhemmaksi kannata ryhtyä, jos kokee, että vanhemmuus ei tuottaisi itselle iloa (-> minä).

Kyse ei siis aina ole laiskuudesta, vaan siitä, että tiedostaa, että elämä on aika rajallinen. Kaikkeen ei yksi ihminen ehdi, pitää valita ne jutut, joihin elämässä satsaa.

Onko se mielestäsi luonnekysymys, kuinka paljon haasteet tai velvollisuudet kiinnostavat tai ärsyttävät?

Älykäs ihminen

Vierailija kirjoitti:

joko 

1) järkevä tai

2) vastuuton/kypsymätön ?

Mikä sen eron tekee noiden kahden välillä?

Kaffepulla kirjoitti:

Itse pidän haasteista, mutta ymmärrän, että kaikille ne eivät sovi. On viisautta myös tunnistaa omat rajansa, ja miettiä, mitkä elämänvalinnat sopivat itselle.

Kaikille ei sovi esim. vanhemmuus, eikä vanhemmaksi kannata ryhtyä, jos kokee, että vanhemmuus ei tuottaisi itselle iloa (-> minä).

Kyse ei siis aina ole laiskuudesta, vaan siitä, että tiedostaa, että elämä on aika rajallinen. Kaikkeen ei yksi ihminen ehdi, pitää valita ne jutut, joihin elämässä satsaa.

Jos ihminen on sellainen, ettei hän ole satsannut oikein mihinkään, niin siinä tapauksessa pidän todella laiskana ja mukavuudenhaluisena ihmistä helposti kyllä, oli se sitten oikeutettua tai ei.

Tietysti näissä tapauksissa voi olla taustalla myös mt-ongelmia ja muuta, eli paukkuja mihinkään haasteisiin ei vaan ole. 

Jotkut satsaavat siihen, että heidän elämänsä olisi mahdollisimman yksinkertaista, leppoisaa ja rauhallista...

Järkevä tai laiska. Jos on mt-ongelmainen ja tietää että pää hajoaa liiasta vastuusta, on järkevää olla rasittamatta itseään. Jos taas yrittää päästä laiskuuttaan helpolla kaikesta on henkisesti teini.

Vierailija kirjoitti:

Järkevä tai laiska. Jos on mt-ongelmainen ja tietää että pää hajoaa liiasta vastuusta, on järkevää olla rasittamatta itseään. Jos taas yrittää päästä laiskuuttaan helpolla kaikesta on henkisesti teini.

Mä olen just tuollainen ongelmainen. On persoonallisuushäiriötä ja ADD, päässä käy sellainen vilske jatkuvasti että väsyn vaikkken erityisemmin tekisi mitään. Ennen ylirasituin turhaan kun yritin elää niin kuin "normaali" ihminen, nykyään tunnen rajani paremmin enkä yritä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Järkevä tai laiska. Jos on mt-ongelmainen ja tietää että pää hajoaa liiasta vastuusta, on järkevää olla rasittamatta itseään. Jos taas yrittää päästä laiskuuttaan helpolla kaikesta on henkisesti teini.

Jos yrittää päästä laiskuuttaan helpolla on nimenomaan fiksu ihminen joka ei yritä täyttää elämänsä tyhjyyttä jollain hölmöillä vastuilla tai "haasteilla". Mitään teiniä siinä ei ole, päinvastoin teiniä on kuvitella että elämä pitää elää jollain tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Järkevä tai laiska. Jos on mt-ongelmainen ja tietää että pää hajoaa liiasta vastuusta, on järkevää olla rasittamatta itseään. Jos taas yrittää päästä laiskuuttaan helpolla kaikesta on henkisesti teini.

Mitä jos ei ole mielenterveysongelmainen mutta tietää, että pää hajoaa turhista velvollisuuksista?

Miksi paheksut sitä, että haluaa päästä helpolla asioissa, joilla ei ole mitään merkitystä?

Laiskuus on hyve. Mitä helpommalla pääsee, sitä enemmän saa asioita aikaiseksi. Siis jos haluaa, ei siinäkään tietysti mitään vikaa jos ei halua.

Kysymyksenasettelu on vähän monitulkintainen. Itse voisin hihkaista spontaanisti aloitukseen, että minä, ja kukaan muukaan vähänkään normaali ihminen EI pidä velvollisuuksista tai halua niitä ehdoin tahdoin elämäänsä. Itse asiassa vihaan kaikkia ylimääräisiä velvollisuuksia.

Mutta sitten toisaalta: olen tästä huolimatta hankkinut 5 lasta, omistanut 2 koiraa (samaan aikaan, ne olivat minulla koko elämänsä), asunut aina omakotitalossa tai rivarissa, ollut mukana yhdistystoiminnassa jne. Nuo kaikki ovat asioita, jotka tuovat mukanaan paljon velvollisuuksia, mutta myös valtavasti iloa. Siispä minulle noista jutuista koituvat velvollisuudet ovat niitä ehdottoman välttämättömiä velvollisuuksia, enkä välttämättä koe niitä ns ikävinä velvollisuuksina. Olenhan ne itse valinnut jonkun haluamani asian itsestäänselvänä "sivutuotteena". Sen sijaan kun kysytään pidänkö velvollisuuksista, vastaan epäröimättä "en". En missään tapauksessa halua elämääni yhtäkään ylimääräistä velvollisuutta, joka ei ole ehdottoman välttämätön. Miellän tähän luokkaan kuuluviksi esim vessapaperin myymisen luokkaretkirahastoa varten (maksan summan niin paljon mieluummin rahana) tai sitoutumisen johonkin pitkäkestoiseen vapaaehtoistyöhön, josta en saa itse juurikaan mielihyvää (esim vanhainkodin vanhusten ulkoilutus tai ns kaverikoiratoiminta).

Avainsanana on nimenomaan se, että joku asia tuntuu _ylimääräiseltä_ velvollisuudelta.

mikä tekee eron järkevyyden ja vastuuttomuuden välillä on se, haluaisiko hlö oikeasti tavoitella jotakin parempaa, mutta ei vain jaksa/viitsi, jolloin kyse on kypsymättömästä asenteesta, eli tekee itselleen hallaa.

Jos taas on kypsä asenne: teen sen, minkä koen tarpeelliseksi, enkä lähde turhiin/haitallisiin juttuihin, esim. turha tuhlaaminen,joka vaatii paljon rahaa, silloin mielestäni hyvinkin järkevää.

Eli onko ihmisellä vain asenneongelma (kuten kypsymättömillä nuorilla usein) esim. "ei minua kiinnosta aikuisuus" vai onko hlö päätynyt pohdinnan tuloksena siihen, että hänelle oikeasti sopii yksinkertainen elämäntapa, jossa ei ole turhia velvollisuuksia (esim. turhia kissanristiäisiä, joista voi kohtelaasti myös kieltäytyä).

Mitä te saatte noista "haasteista"?

Kaffepulla kirjoitti:

Itse pidän haasteista, mutta ymmärrän, että kaikille ne eivät sovi. On viisautta myös tunnistaa omat rajansa, ja miettiä, mitkä elämänvalinnat sopivat itselle.

 

Eihän haaste ja velvollisuus ole sama asia, ollenkaan. Puhut siis ihan asian vierestä. 

Haaste on esim. uuden kielen oppiminen kuukaudessa, tai tietyn uratavoitteen saavuttaminen. Velvollisuus on esim. se koiran tai lapsen hankkiminen.

Minä olen otsikon määritelmän mukainen. Bipolaari. Voisin kuvailla elämääni sellaiseksi, että vietän kaiken aikani vuoristoradassa. Lääkkeet lievittää, mutta se on kyyti, joka ei koskaan lopu. Yritän opetella silti vastuullisuutta. Olo on jatkuvasti riittämätön ja tilanne syö sisältä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen otsikon määritelmän mukainen. Bipolaari. Voisin kuvailla elämääni sellaiseksi, että vietän kaiken aikani vuoristoradassa. Lääkkeet lievittää, mutta se on kyyti, joka ei koskaan lopu. Yritän opetella silti vastuullisuutta. Olo on jatkuvasti riittämätön ja tilanne syö sisältä.

Olen kyllä älykäs tiettävästi. Joten tyhmyydestä ei pääsääntöisesti ole kyse. Jostain syystä älykkyys ei korreloi kyvykkyyden kanssa ja siitähän koko kysymyksen asettelussa on perimmiltään kyse - eikö niin?

Ajattelen että on laiska tai pelokas.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te saatte noista "haasteista"?

Elämähän paiskaa niitä eteen ilman, että niitä tarvitsee erikseen tilata. Näin olen käsittänyt. Toiset siinä sivussa vielä kehittävät itseään tmv.