Mitä tapahtuu kun alkaa vaihdevuodet? Miksi maailma kaatuu siihen? Tuli mieleen tosta raxun jutusta.

Mietin samaa, kun täällä itse innolla odotan niitä. t: 48v.

Äitini lakkasi käyttämästä keinokuituisia vaatteita kun hiostivat liikaa. Iloitsi kuukautisten loppumisesta,kuten anoppikin. Kumpikaan ei käyttänyt hormonikorvaushoitoja ja vaihdevuodet menivät kivuttomasti jailman kriisejä. Joillain tietty on pahatkin oireet, mutta voi ne tosiaan mennä helpostikin.

Monet kärsii kuumista aalloista, unettomuudesta, limakalvojen kuivumisesta, ihon kuivumisesta ym. Hormonimuutoksilla on paljonkin epämiellyttäviä vaikutuksia, toisille ne tulevat rajuna ja voimakkainen, toiset tuskin huomaavat muutoksia. 

Vaihdevuodet ovat yhtä yksilölliset kuin kuukautiset. Toisilla tulee kuumia aaltoja ja hikipuuskia, kasvot punoittaa ja on todella tukala olo. Yöllä herää siihen kuin on lakanat märkänä ja pakko käydä suihkussa. Kärttyinen ja vihainen kaikille, mikään asia ei ole hyvin. Silloin kannattaa käydä pyytämässä lääkäriltä apua asiaan, niin kaikki ympärillä olevatkin ihmiset voivat hyvin  :)

Toisilla on lievemmät oireet ja pärjäävät ilman lääkkeitä

Mulle tuli unettomuus ja kuumat aallot n 10 min välein joka päivä, täysin mahdoton unettomuus,nivelikivut, joita luultiin reumaksi, iho alkoi roikkua naamassa ja hiukaet lähteä, keskivartalolihavuutta. Hormonihoito auttoi, en ikinä lopeta sitä.

Onhan se tietty merkki siitä, että ikää on tullut ja kuolema on vähän lähempänä. Kyllä se saa olla kriisi ihmiselle tajuta, että ei enää vauvoja - vaikka niitä ei olisi oikeasti vuosikymmeneen edes suunnitellut.

Jos vaihdevuodet aiheuttaa muitakin tuntemuksia kuin tyytyväisyyttä kuukautisten loppumisesta niin kyllä asiaa saa käsitellä. Se on sellaista keskustelua itsensä kanssa. Tietenkin etukäteen voi miettiä ja varautua, mutta sitten kun asiat oikeasti tapahtuu on toinen juttu.

Voihan sitä miettiä, että mitäs jos joutuu kolariin ja menettää jalkansa niin entäs sitten. Ei sitäkään voi oikeasti tietää miten reagoisi, tuskin se automaattisesti tulee se seesteinen ihminen, joka iloitsee että on elossa sen sijaan että olisi voinut olla kuollut. Kyllä sitä jalkaansa suree, omaa muuttuvaa minäkuvaansa.

Itsellä vaihdevuodet ovat vielä edessä, mutta kuukautisten alkamisen muistan, miten itkin sitä että lapsuus on nyt loppu. Lisäksi sen rinnalla, mitä kehoni tulevina vuosina tulikaan läpikäymään, se oli aika pieni juttu.

Kun vaihdevuoteni alkoivat, olin 46 vuotias. Aika helpolla olen päässyt, kuumat aallot iltaisin ainoa oireeni. 

Lapsetkin alkoivat lentää pesästä. Syntyi ensimmäinen lapsenlapsi.Monia muutoksia, mutta kaikki olleet myönteisiä ja nyt päälle viisikymppisenä voisin sanoa eläväni elämän parasta aikaa. Me olemme miehen kanssa kahdestaan, lainat maksettu pois.Ei tarvitse huolehtia muista, matkailemme, katsomme yhdessä elokuvia, syömme pitkiä illallisia, lenkkeilemme yhdessä.Liikuntaharrastukset lähellä molempien sydäntä ja jotenkin niihinkin on löytynyt ihan uutta puhtia.Olen elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa. Minulla ei ole paino noussut, ei ole limakalvojen, tai ihon kuivumista, ei mielialan vaihtelujakaan. Kun ei ole kuukautisia, seksiä voi harrastaa milloin vaan, samoin aurinkolomilla pääsee aina uimaan. Runsaista kuukautisista kärsineen voin sanoa, että omalla kohdallani vaihdevuodet on ollut pelkästään positiivinen juttu.

Naisen eliniästä kuitenkin n. puolet on sitä hedelmätöntä aikaa joten mitä pelottavaa siinä on? Itsekin odotan jo kovin että pääsisin eroon näistä runsaista kuukautisista.

43 v

Ei mitään ihmeitä paitsi kuukautiset loppuivat. Muuten olen ihan samanlainen. Tunnen itseni pään sisältä nuoreksi. Pikkuhiljaa tässä rupsahtaa ulkoisesti. Onneksi olen terve niin voin elää niin kuin ennenkin. T. N60

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet ovat yhtä yksilölliset kuin kuukautiset. Toisilla tulee kuumia aaltoja ja hikipuuskia, kasvot punoittaa ja on todella tukala olo. Yöllä herää siihen kuin on lakanat märkänä ja pakko käydä suihkussa. Kärttyinen ja vihainen kaikille, mikään asia ei ole hyvin. Silloin kannattaa käydä pyytämässä lääkäriltä apua asiaan, niin kaikki ympärillä olevatkin ihmiset voivat hyvin  :)

Toisilla on lievemmät oireet ja pärjäävät ilman lääkkeitä

Kyllä, mutta ne on joka tapauksessa edessä, olit sitten 46v tai 56v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet ovat yhtä yksilölliset kuin kuukautiset. Toisilla tulee kuumia aaltoja ja hikipuuskia, kasvot punoittaa ja on todella tukala olo. Yöllä herää siihen kuin on lakanat märkänä ja pakko käydä suihkussa. Kärttyinen ja vihainen kaikille, mikään asia ei ole hyvin. Silloin kannattaa käydä pyytämässä lääkäriltä apua asiaan, niin kaikki ympärillä olevatkin ihmiset voivat hyvin  :)

Toisilla on lievemmät oireet ja pärjäävät ilman lääkkeitä

Kyllä, mutta ne on joka tapauksessa edessä, olit sitten 46v tai 56v.

Häh?

Vaihdevuodet on merkki vanhenemisesta, siitä että hedelmällinen aika on päättynyt, ja varmaan monelle naiselle harmillinen asia siksikin, että miehen lisääntymiskyky säilyy pitempään. Nainen voi myös ajatella olevansa sitä nuorekkaampi mitä myöhemmin ne alkavat. Yleisin alkamisikä on 50+, joten siksi Raxu oli niin järkyttynyt kun ne alkoi hänellä alle viiskymppisenä. Vaikka itse asiassa on ihan normaalia että ne voi alkaa jo silloin.

Vaihdevuodet = vanhuus, siksi niitä pelätään, vaikka tuskin moni nainen silloin vielä itseään vanhaksi tuntee. Yleinen ilkkuminen ja kaiken laittaminen vaihtareittein piikkiin ei varmasti auta. Eikä kiusalliset ja rasittavat vaihdevuosivaivat.

Joillakin maailma tuntuu kaatuvan milloin mistäkin, elämä yhtä suurta draamaa. Naistenlehdethän tuolla tienaa, kaikki jonninjoutavista asioista luodaan elämää suurempia juttuja, voiko kotona pieraista lue miesten mielipide parisuhdepiereskelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Kun vaihdevuoteni alkoivat, olin 46 vuotias. Aika helpolla olen päässyt, kuumat aallot iltaisin ainoa oireeni. 

Lapsetkin alkoivat lentää pesästä. Syntyi ensimmäinen lapsenlapsi.Monia muutoksia, mutta kaikki olleet myönteisiä ja nyt päälle viisikymppisenä voisin sanoa eläväni elämän parasta aikaa. Me olemme miehen kanssa kahdestaan, lainat maksettu pois.Ei tarvitse huolehtia muista, matkailemme, katsomme yhdessä elokuvia, syömme pitkiä illallisia, lenkkeilemme yhdessä.Liikuntaharrastukset lähellä molempien sydäntä ja jotenkin niihinkin on löytynyt ihan uutta puhtia.Olen elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa. Minulla ei ole paino noussut, ei ole limakalvojen, tai ihon kuivumista, ei mielialan vaihtelujakaan. Kun ei ole kuukautisia, seksiä voi harrastaa milloin vaan, samoin aurinkolomilla pääsee aina uimaan. Runsaista kuukautisista kärsineen voin sanoa, että omalla kohdallani vaihdevuodet on ollut pelkästään positiivinen juttu.

Kuulostaa että olit jo 46-v henkisesti isovanhempi, kun lapset lentäneet pesästä ja lapsenlapsi syntynyt. Nykyään moni 46 v on pikkulapsivaiheessa ja haluaa näyttää ulkoisesti nuorelta jne. Minä olen 46 v ja menin vasta vuosi sitten naimisiin. Kaverini suunnittelee parhaillaan uutta vauvaa ja on 46 v. Kävimme juuri viikonloppuna bilettämässä. Eli ehkä se riippuu sisäisestä maailmasta, jos kokee olevansa jo vanha, niin ei haittaa, jos kehokin vanhenee. Kaverin kaveri kävi kosmeettisessa kirurgiassa kesällä, kun on jo 50 v ja halusi näyttää nuoremmalta. En minä ainakaan kokisi vaihdevuosia luonnollisena ja kivana asiana vielä.

Onko vaihdevuosien oireet verrattavissa kuukautiste n oireisiin?

Eli jos on kerran kuukaudessa rajut oireet, niin onko vaihdevuosikin raju? Tai jos kuukautiset ovat niukat ja huomaamattomat, niin sitten ei vaihdevuodetkaan ole merkittävät?

47 olin kun alkoi vaihdevuodet. Jo vuotta aikasemmin menkat jäivät pois muutamia kertoja. Kuumia aaltoja tulee edelleen ja ikää nyt 50. Välillä lieveneät ja välillä tosi tukalat. Onneksi välillä on jopa pari kuukautta kerrallaan lievinä niin ne pahimmat kk sitten kestää kun tietää, että kohta tulee vähän helpompaa. Hiuksia on lähtenyt normaalia enemmän ja iho on kuivempi. Vyötärölle on tullut läskiä lisää todella paljon, vaikka ruokavaliota en ole muuttanut. Varmaan aineenvaihdunta on hidastunut. Mieliala muutoksia en ole huomannut, mutta itku herkemmässä kun katselee vaikka telkkua jossa onnellisia tai ei niin onnellisia juttuja. Koskettaa erilailla ja vahvemmin kaikki.  Virtsan karkailua hiukka tullut esim aivastuksen aikana jos et ole varautunut siihen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vaihdevuoteni alkoivat, olin 46 vuotias. Aika helpolla olen päässyt, kuumat aallot iltaisin ainoa oireeni. 

Lapsetkin alkoivat lentää pesästä. Syntyi ensimmäinen lapsenlapsi.Monia muutoksia, mutta kaikki olleet myönteisiä ja nyt päälle viisikymppisenä voisin sanoa eläväni elämän parasta aikaa. Me olemme miehen kanssa kahdestaan, lainat maksettu pois.Ei tarvitse huolehtia muista, matkailemme, katsomme yhdessä elokuvia, syömme pitkiä illallisia, lenkkeilemme yhdessä.Liikuntaharrastukset lähellä molempien sydäntä ja jotenkin niihinkin on löytynyt ihan uutta puhtia.Olen elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa. Minulla ei ole paino noussut, ei ole limakalvojen, tai ihon kuivumista, ei mielialan vaihtelujakaan. Kun ei ole kuukautisia, seksiä voi harrastaa milloin vaan, samoin aurinkolomilla pääsee aina uimaan. Runsaista kuukautisista kärsineen voin sanoa, että omalla kohdallani vaihdevuodet on ollut pelkästään positiivinen juttu.

Kuulostaa että olit jo 46-v henkisesti isovanhempi, kun lapset lentäneet pesästä ja lapsenlapsi syntynyt. Nykyään moni 46 v on pikkulapsivaiheessa ja haluaa näyttää ulkoisesti nuorelta jne. Minä olen 46 v ja menin vasta vuosi sitten naimisiin. Kaverini suunnittelee parhaillaan uutta vauvaa ja on 46 v. Kävimme juuri viikonloppuna bilettämässä. Eli ehkä se riippuu sisäisestä maailmasta, jos kokee olevansa jo vanha, niin ei haittaa, jos kehokin vanhenee. Kaverin kaveri kävi kosmeettisessa kirurgiassa kesällä, kun on jo 50 v ja halusi näyttää nuoremmalta. En minä ainakaan kokisi vaihdevuosia luonnollisena ja kivana asiana vielä.

Tarkennan, että vaihdevuoteni alkoivat 46 vuotiaana. Viimeinen lapsemme muutti pois ollessani 49,  samana vuonna syntyi ensimmäinen lapsenlapsemme ja me vietimme miehen kanssa 30vuotis hääpäiväämme. Olen nyt 52 vuotias, kolmen pienen mummi.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin maailma tuntuu kaatuvan milloin mistäkin, elämä yhtä suurta draamaa. Naistenlehdethän tuolla tienaa, kaikki jonninjoutavista asioista luodaan elämää suurempia juttuja, voiko kotona pieraista lue miesten mielipide parisuhdepiereskelyyn.

Melkein toivoisin sinulle pahoja vaihdevuosivaivoja, niin tietäisit, että ne voivat olla sitä daamaakin:) Mutta en sentään toivo, koska ne on tosi inhottavia vaivoja, kun niikseen sattuu. Itsekin ajattelin, että ihanaa, kun alkaa ne vaihdevuodet ja pääsee eroon kuukautisista. No sitten 52v ne alkoivat. Ensin en edes tajunnut, mistä johtuu, etten enää pysty nukkumaan. Heräsin valehtelematta 5 minuutin välein ja  kahdesta eteenpäin en enää nukkunut ollenkaan, ennenkuin joskus  kuuden nurkilla ja sitten soi kello seitsämältä herätyksen. Tätä kun jatkui viikosta, kuukaudesta toiseen, ei paljoa naurata. Sitten alkoi kuumat aallot. Niitä tuli yöt ja päivät. Hiki virtasi pitkin kasvoja monta kertaa tunnissa ja yöt oli yhtä peitto pois, peitto päälle harjoitusta. Aina hiki virtasi tai vilunväreet kulki märällä iholla. Sitten alkoi limakalvojen kuivuminen.  Tuntui, että jalkaväli on santapaperia ja kaikki seksuaalinen halu hävisi. Yhdynnän jälkeen sattui niin vietävästi, että itku oli päästä pelkästä kivusta. Jo jokainen näistä vaivoista yksinään olisi ollut tarpeeksi, mutta kaikkihan ne oli yhtä aikaa. Tyytyväisiä saa olla ne, jotka pääsee vaihdevuosista ilman mitään vaivaa, tai edes vain yhdellä näistä mainituista .

En ole huomannut mitenkään. Minulla oli kaksi hormonikierukkaa peräkkäin, joten kuukautiset oli viimeksi joskus 35-vuotiaana, nyt olen 57 v. Pari vuotta sitten otettiin pois eikä mitään muutosta mihinkään suuntaan.

Tosiaan hyvä aika elämässä, lapset on aikuisia, hyvä työpaikka, asunto, terveys.

Asutaan keskustassa kerrostalossa (helppoa), joten miehen kanssa ollaan lähes kaikki vapaa-aika mökillä kesät talvet (kaikki mukavuudet on), lenkkeillään, matkustellaan, käydään salilla, bändien keikoilla, syömässä ravintoloissa. On rahaa käytettävissä. Bilettämässäkin käyn naisystävien kanssa, en koe ollenkaan olevani siihen liian vanha :)

Kaverini jaksaa kouhkata vaihdevuosista. Kaikki menee niiden piikkiin ja vaivaa on paljon. 40 bmi kin tuli ihan vaihdevuosien myötä, tosin kiloja oli jo aiemmin hyvin runsaasti. Yleensä hän myös jaksaa kertoa kuinka ollaan me vaan kun nuoret tytöt, eikä välitetä.

Sitten hän usein sanoo minulle, että tiedät sitten miltä ne tuntuu kun tulet siihen ikään. Yleensä hymyilen vain vinosti kommenttiin.

Olen nimittäin sairauden takia menettänyt sekä kohdun että munasarjat paljon alle 40 vuotiaana. Hormoonihoitoa en sen syöpä vaikutuksen takia juuri käyttänyt.

Normaalisti olen elänyt.