Lue keskustelun säännöt.
Oletko "onnistunut" oman sukupuolesi edustaja?
28.08.2017 |
Koetko olevasi ns. mallinainen tai -mies eli ihanteellinen/kelvollinen oman sukupuolesi edustaja? Vai oletko "läppä naisena" tai jotenkin epäonnistunut "pitämään itsesi miehenä"?
Vai eikö tällainen asia koskaan ole käynyt mielessäkään eli et lainkaan edes välitä tai kiinnitä huomiota siihen, miten "onnistunut" sukupuolessasi olet?
Mietin tätä asiaa, koska itse en ole koskaan kokenut itseäni "täydelliseksi naiseksi" enkä tarkoita tällä edes ulkoisia asioita kuten kauneutta (vaikka ruma olenkin) vaan sellaista kokemusta omasta naiseudesta. Mielelläni näyttäisin naiselliselta ja niin, mutta jotenkin puuttuu sellainen luontainen usko oman naiseuden uskottavuuteen, etten edes kehtaa käyttää vaikka korkkareita. En tiedä miten yleistä tämä on. Jostain syystä oletan, että muut naiset kokevat olevansa minua "enemmän" naisia... Onko teillä koskaan samanlaisia ajatuksia?
Jos miehillä on jotain vastaavia, niin miten ne ilmenee? Millä tavalla mies tuntisi tuon saman kuin minä mutta vain omasta sukupuolestaan?
Tässä tuli aika paljon kysymyksiä, muttei tarvitse vastata juuri niihin, vaan jos sulla on yhtään mitään ajatusta tähän liittyen, kuulisin mielelläni.
Kommentit (21)
Mulla on joskus sellanen ajatus, että jos joku tutustuu muhun tarpeeksi hyvin, niin se huomaa, etten olekaan "kunnon nainen", vaikka nopeasti katsottuna saattaisin ensin vaikuttaa siltä.
Etenkin miehiin tutustumista jarruttaa se, että koen että mun oletetaan olevan "kunnon nainen", mutta koska en ole, niin tavallaan huijaan tai jotain... ja jos tarpeeksi tutustuisi, niin se paljastuisi lopulta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvä aihe. Olen aina ollut jotenkin ulkona "naisena olemisesta" - vähän väliä tulee vastaan jotain meikkitietoja, pukeutumissääntöjä joista olen ihan pihalla mutta jotka ovat ilmeisesti itsestäänselviä "naiskulttuurin" osia.
"Naisena olemisen" voi minusta kiteyttää ohjeiseen:
Näe joka vaiheessa h****tisti turhaa vaivaa muokataksesi sitä miltä näytät ulospäin, tuo joka välissä esiin aggressiivisesti näkemys että Nainen ei voi olla ihan miten vaan sattuu olemaan, korosta aina että Miehet ovat sitä ja tätä - aina vain seksin perään, sikoja, itsestäänselvä ongelmien lähde. Paras Nainen on se joka on tehokkain perheenemäntä, joka ensimmäisenä ehtii pääsee päsmäröimään miten koulun myyjäiset järjestetään, parhaiten tietää miten naapurit elävät väärällä tavalla, miten lapset alistetaan keskiverto--tavanomaisuus-ehdottomat säännöt-oikeat harrastukset-rutiineihin.
Toisaalta päätä nostaa ikuinen kapinallinen minussa, toisaalta olo tuntuu ulkopuoliselta...
Siis miksi pohtisin olenko onnistunut naisena/miehenä? Kuulostaa itselleni erittäin kaukaiselta ajatukselta. Olen ihminen, pohdin itseäni ja tekojani siltä pohjalta. Olen läpikäynyt pitkän psykoterapian ja pyrin elämään omannäköistä elämää enemmän kuin "hyvän ihmisen elämää".
No mallinainen on kyllä liikaa sanottu, en koe olevani mikään esikuva tai ihanne, tai edes erityisen kaunis. Mutta kokemus omasta naiseudestani on kyllä melkoisen täydellinen. Siis siinä mielessä, että koen olevani nimenomaan nainen, joka hetki ja kaikissa tilanteissa. Edes miespuolisten ystävieni kanssa en koe olevani "yksi jätkistä". Eli varmaan olen aika toinen ääripää aloittajan kanssa. Jotenkin kauheasti kuitenkin vierastan tuota ajatusta "onnistuneesta" naisesta. Ei kaikkien naisten tarvitse olla supernaisellisia, ollakseen "täydellisiä" naisia. Sinä olet täydellinen omalla tavallasi, minä omallani. :)
Ehkä nainen kirjoitti:
Todella hyvä aihe. Olen aina ollut jotenkin ulkona "naisena olemisesta" - vähän väliä tulee vastaan jotain meikkitietoja, pukeutumissääntöjä joista olen ihan pihalla mutta jotka ovat ilmeisesti itsestäänselviä "naiskulttuurin" osia.
"Naisena olemisen" voi minusta kiteyttää ohjeiseen:
Näe joka vaiheessa h****tisti turhaa vaivaa muokataksesi sitä miltä näytät ulospäin, tuo joka välissä esiin aggressiivisesti näkemys että Nainen ei voi olla ihan miten vaan sattuu olemaan, korosta aina että Miehet ovat sitä ja tätä - aina vain seksin perään, sikoja, itsestäänselvä ongelmien lähde. Paras Nainen on se joka on tehokkain perheenemäntä, joka ensimmäisenä ehtii pääsee päsmäröimään miten koulun myyjäiset järjestetään, parhaiten tietää miten naapurit elävät väärällä tavalla, miten lapset alistetaan keskiverto--tavanomaisuus-ehdottomat säännöt-oikeat harrastukset-rutiineihin.
Toisaalta päätä nostaa ikuinen kapinallinen minussa, toisaalta olo tuntuu ulkopuoliselta...
:D
Kun aina toitotetaan, miten sukupuolia vain ne kaksi (ikään kuin tämä kahtiajako olisi erityisen tärkeää muistaa koko ajan ja pitää mielessä jostain syystä jatkuvasti), miten sukupuolten väleillä on ihan selkeitä eroja (puhumatta yksilöiden eroista mitään) ja puhutaan korostaen miesten ja naisten suurta rakoa toisiinsa, niin voi syntyä ajatus, että on ne kaksi selkeää eri puolta ja jokaisen pitää selkeästi luiskahtaa jommallekummalle puolelle sinne päätyyn asti eikä voi huojua missään keskikohdan lähettyvillä.
Kaikkiin ei tällainen "harha" ole onneksi iskostunut, on paljon ihmisiä jotka ovat vapaasti omia itsejään yrittämättä asettaa itseään mihinkään muottiin. Haluaisin itsekin oppia tuollaista ajattelutapaa, että olen ensisijaisesti MINÄ enkä nainen. Olen toki nainenkin (eli en ole tässä sukupuolia kieltämässä), mutta vain sen "verran" kuin satun olemaan, mulla ei siis ole mitään velvollisuutta korostaa asiaa tai "liioitella" naiseuttani. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi pohtisin olenko onnistunut naisena/miehenä? Kuulostaa itselleni erittäin kaukaiselta ajatukselta. Olen ihminen, pohdin itseäni ja tekojani siltä pohjalta. Olen läpikäynyt pitkän psykoterapian ja pyrin elämään omannäköistä elämää enemmän kuin "hyvän ihmisen elämää".
Kuulostaa hyvältä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
No mallinainen on kyllä liikaa sanottu, en koe olevani mikään esikuva tai ihanne, tai edes erityisen kaunis. Mutta kokemus omasta naiseudestani on kyllä melkoisen täydellinen. Siis siinä mielessä, että koen olevani nimenomaan nainen, joka hetki ja kaikissa tilanteissa. Edes miespuolisten ystävieni kanssa en koe olevani "yksi jätkistä". Eli varmaan olen aika toinen ääripää aloittajan kanssa. Jotenkin kauheasti kuitenkin vierastan tuota ajatusta "onnistuneesta" naisesta. Ei kaikkien naisten tarvitse olla supernaisellisia, ollakseen "täydellisiä" naisia. Sinä olet täydellinen omalla tavallasi, minä omallani. :)
Kiinnostaisi tietää, korostatko naiseuttasi joillain asioilla kuten vaikkapa pukeutumisellasi? Onko pukeutumisella mitään vaikutusta siihen miten itsesi tunnet? Tuntisitko oman naiseutesi miesten vaatteissa yhtä selkeästi? Olen omalla kohdalla huomannut, että käsitykseni ulkonäöstäni vaikuttaa siihen, miten tunnen itseni milloinkin. Ei ole siis mitään yhtenäistä minäkuvaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisuus jotenkin ajatellaan osana naiseutta. Itse viihdyn paljon yksin ja olen ollut enimmän osan aikuisuudestani sinkku. Olen myös huono/saamaton muistamaan syntymäpäiviä, järjestämään juhlia ja kokoontumisia jne. Olen myös viimeinen, jolle selviää toisten yksityisasiat, mikä kertonee ettei minulle tykätä avautua sellaisista enkä itse ole myöskään kiinnostunut niistä.
En edes tiedä, miten onnistutaan olemaan nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen täydellinen nainen. En ehkä ulkonäöltäni, jos missejä ja malleja katsoo, mutta olen perinteinen nainen ja olen onnistunut kasvattamaan kolme menestyvää lasta, pitämään saman miehen onnellisena jo 40 vuotta ja siinä samalla itsenikin. Meillä on kaunis koti, vielä kauniimpi loma-asunto ja elämässä kaikki hyvin. Sanotaanko niin, että me olemme täydelliset puolisot toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä, miten onnistutaan olemaan nainen.
Okei! Ja ei kannata yrittää selvittääkään. Turhaa olisi. :D Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani ihanne tai edes oikein kelvollinen - ei sillä väliä, olisinko nainen tai mies (mutta olen nainen, koska se on ilmeisesti tärkeä tieto aloituksen kannalta). Mulla on ultranaisellinen tyyli, mutta se on vain kuori. Pukeutuminen on oikeastaan harvoja asioita, joista nautin. Kynsien lakkaaminen, hiusten laittaminen ja karsea meikkirumba eivät kiinnosta. Kaikki nielevät sen, että saatan ensiksi löytyä punaisesta mekosta ja seuraavana hetkenä sahaamasta mäntyä hiki pinnassa. Minulta löytyy paljon niin feminiinisiä kuin maskuliinisia puoliakin. Stereotyyppisesti saattaisin siis hyvinkin olla ihanne.
Mutta
Multa vain puuttuu se jokin, mikä tekee naisista naisia ja miehistä miehiä. Koen olevani joku sekasikiö. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, kuinka useilla naisilla on herkkyyttä, syviä ajatuksia sekä sellaista "arkijärkeä" ja miehillä sitä, kuinka heillä on tahtoa, kykyä nauttia pienistäkin asioista tai halua päästä eteenpäin.
Ymmärrän kysymyksen. Mutta en ole tai edes halua olla mikään onnistunut sukupuoleni edustaja. Olen minä. Onnistuneisuus minänä (tai oma käsitykseni "onnistuneisuudestani") riippuu erittäin paljon päivästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Omasta mielestäni olen nainen. Olen myös biologisesti ja juridisesti nainen. Minä myös näytän naiselta (rinnat, kapea vyätärö, leveä lantio). Moni minun kanssa tekemisissä ollut henkilö on kuitenkin väittänyt, että olisin mies. He eivät ole selventäneet väitettään mitenkään, joten en tiedä, mikä minussa on niin miehekästä.
Itse olen epäonnistunut miehenä pahasti, sillä olen lyhyt ja pienikokoinen, enkä lainkaan aggressiivinen tai vallanhaluinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä, miten onnistutaan olemaan nainen.
Okei! Ja ei kannata yrittää selvittääkään. Turhaa olisi. :D Ap.
Olisi oikeastaan aika hauska tietää, mitä elämässä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta olisi voinut sanoa olevansa onnistunut naisena.
Ilmeisesti en, sillä minua luullaan toistuvasti lesboksi, vaikka pukeudun ja mielestäni käyttäydynkin aika neutraalisti. Vaikka mikseipä lesbo voisi olla ihan onnistunut nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mallinainen on kyllä liikaa sanottu, en koe olevani mikään esikuva tai ihanne, tai edes erityisen kaunis. Mutta kokemus omasta naiseudestani on kyllä melkoisen täydellinen. Siis siinä mielessä, että koen olevani nimenomaan nainen, joka hetki ja kaikissa tilanteissa. Edes miespuolisten ystävieni kanssa en koe olevani "yksi jätkistä". Eli varmaan olen aika toinen ääripää aloittajan kanssa. Jotenkin kauheasti kuitenkin vierastan tuota ajatusta "onnistuneesta" naisesta. Ei kaikkien naisten tarvitse olla supernaisellisia, ollakseen "täydellisiä" naisia. Sinä olet täydellinen omalla tavallasi, minä omallani. :)
Kiinnostaisi tietää, korostatko naiseuttasi joillain asioilla kuten vaikkapa pukeutumisellasi? Onko pukeutumisella mitään vaikutusta siihen miten itsesi tunnet? Tuntisitko oman naiseutesi miesten vaatteissa yhtä selkeästi? Olen omalla kohdalla huomannut, että käsitykseni ulkonäöstäni vaikuttaa siihen, miten tunnen itseni milloinkin. Ei ole siis mitään yhtenäistä minäkuvaa. Ap.
Toki esim. juhliin lähtiessä korostan nimenomaan naisellisuuttani. Mutta...miten sen sanoisi....en siksi, että jotenkin haluaisin korostaa sitä muille, vaan siksi, että koen itseni silloin kauniimmaksi. Naisellisuus ei ole se pointti siinä, vaan kauneus. Harrastan lajia, jossa pukeudutaan sellaiseen työhaalariin ja koen siinä ihan yhtä lailla itseni naiseksi, kuin hameessa ja korkkareissa, en vain niin kauniiksi. Mutta siellä sillä ei ole niin väliäkään. Varsinaisiin miesten vaatteisiin ei ole tullut ikinä pukeuduttua, mutta ajatus tuntuu jotenkin epämukavalle. Kuin olisin lähdössä naamiaisiin mieheksi pukeutuneena. En usko, että tuntisin oloani tippaakaan miehekkääksi, oudoksi vain.
Olen nainen vaikka en olekaan supernaisellinen tai kovin perinteinen nainen, en koe olevani epäonnistunut nainen. En esim. halua lapsia, en käytä korkkareita, en käytä meikkiä paljoakaan, tykkään pukeutua kollareihin ja olla ilman rintsikoita, en tykkää katsoa "naisten sarjoja", en halua olla kotirouva, en pidä kotitöistä jne. Silti koen olevani nainen enkä mitenkään epäonnistunut sukupuoleni edustaja.
Mikä saa teidät tuntemaan itsesi "onnistuneeksi" tai "epäonnistuneeksi" naiseksi tai mieheksi? Ap.