Peili vs. valokuvat

Peili kertoo sinulle totuuden itsestästi. Valokuva on se, miten muut sinut näkevät, mutta he eivät näe sinua samalla tavalla kuin sinä näet itsesi valokuvassa. He näkevät sinut peilin kautta siten, miten sinä näet itsesi valokuvassa.

Tämän voi hyvin kokeilla vaikka jonkun julkkiksen kuvalla, jolla on epäsymmetriset kasvot. Vaikkapa Lauri Tähkä. Kuva kuvankäsittelyohjelmaan, katsot sitä hetken, sitten käännät sen peilikuvaksi ja aivosi tulkitsevat saman ihmisen omituisen näköiseksi.

Lisähuomio: "Totuudella" tarkoitin kysymyksessä sitä, että kumpi tapa antaa siis tarkemman käsityksen siitä, miltä näyttää muiden ihmisen silmissä. Varmaan kumpikaan tapa ei anna täysin realistista käsitystä.

ap.

Itse näytän ns luonnossa paremmalta kun kuvissa, oli oma ottamia tai muiden.

Mutta paljon on sellaisia, joiden kuvis katsonut netissä, henkilö näyttää ihan ok. Sitten kun näkee oikeasti jossakin on ihan erinäköinen, rumempi ja pyöreämpi.

Näytän peilissä paljon paremmalta. Kuvista en aina edes tunnista itseäni, koska minulla on epäsymmetriset kasvonpiirteet ja se muille näkyvä kuva on erilainen mihin olen peilissä tottunut.

Aivot korjaa epäsymmetrisyyttä, siksi oma peilikuva näyttää hyvältä ja tutulta.

Mulla vaihtelee tosi paljon se miltä kummassakin näytän.

Ehkä kuvissa vaihtelua on enemmän, koska kuvat antaa enemmän vaihtoehtoja: enemmän vääristystä kameran rajallisuuden takia, ja on enemmän niitä yksittäisiä mitättömän lyhyitä ajan hetkiä, jotka kuvaan saattaa ikuistua, vaikka sama oikeassa elämässä ei ehtisi jäädä mieleen.

Potentiaalisesti näyttäisin kuvassa paremmalta (mutta myös rumemmalta) kuin milloinkaan peilissä. Jos saan itsestäni hyvän kuvan, en usko sen kertovan totuutta. Enkä senkään, jos saan erityisen huonon kuvan. Koska täsmälleen samalla minuutilla voin ottaa toisen kuvan, jossa näytän aivan muulta. Peilissä taas näytän samalla minuutilla aika tasaisesti "samalta" koko ajan, vaikka poseeraisin eri tavoin, ellen vaihda valaistusta, huonetta tai joskus ihan sitä peiliäkin.

Luulen että peili kertoo paremmin totuuden, koska kun näen jonkun toisen peilin kautta, en huomaa hänessä mitään eroa siihen, miltä hän muutenkin näyttää (siitä huolimatta, että ihminen näkyy siellä eripäin!), kun taas kuvissa monet ihmiset näyttävät mielestäni erilaiselta (monesti rumemmilta) kuin oikeasti. Joskus kyllä toisinkin päin, mutta se on yleisempää netissä, kun ihminen on saattanut ottaa itsestään monta kuvaa ja valita niistä sen parhaimman.

Liike vaikuttaa jonkin verran käsitykseen ihmisen ulkonäöstä. Jos on epäsymmetriset kasvot, sitä ei välttämättä huomaa liikeessä ja ihminen voi näyttää todella kauniilta, kun taas kuvassa pysähtyneisyys kiinnittää huomiota epäsymmetriaan ja muutenkin yksityiskohtiin kokonaisuuden kustannuksella.

Ehkä mallit näyttävät kuvissa usein paremmilta siksi, että kuvat kiinnittävät huomiota heidän kasvojensa symmetriseen ja virheettömään "täydellisyyteen" eivätkä liikkeen (ilmeikkyys) muodostamaan viehätysvoimaan. Liikkeestä johtuva kauneus/komeus näkyy vain livenä tai liikkuvassa kuvassa. Moni näyttelijä ei välttämättä ole valokuvassa yhtä lumoava näky kuin tv:ssä, valkokankaalla, jossain haastatteluvideolla tms.

Valokuva on yksi pysäytetty hetki, mutta ihminen on elävä kokonaisuus muuttuvine ilmeineen ja eleineen. Kun samasta ihmisestä ottaa parin minuutin sisällä 30 valokuvaa, hän näyttää joissain kuvissa ihan oudolta, joissain hirveältä, joissain kivalta ja joissain tosi ihanalta. Toki jos ko. ihminen osaa poseerata, hyvien kuvien osuus kasvaa.

Siksi peili, se kuvastaa paremmin ihmistä elävänä olentona.

Videokuva on parempi kuin peili tai valokuva. 

Kumpikin valehtelee. Valokuva tekee sinusta kaksiulotteisen, mikä väistämättä vääristää. Peili taas - jos takalistosi on 50cm leveä ja näet itsesi kokonaan 40cm leveästä peilistä, niin tietenkin se peilikuva valehtelee. Totuudenmukaisimman kuvan saa mahdollisimman isosta peilistä. Silti isojenkin peilien kuvissa on eroa.

Videokuvassa, eli liikkeessä ei-peilikuvana näytän kamalimmalta. Ja myös oma ääni kuulostaa hirveältä.