En ole koskaan tajunnut ilman järkeä 'rakastumista'

En ymmärrä, mitä eroa on ihastumisella ja rakastamisella noin järjen kannalta. Eikö se kumppanin rakastaminen kuitenkin aina vaadi jonkinlaisen ihastumisen? 

Ihmisillä on erilaisia taustoja ja älykkyysosamäärissä on todellakin melkoinen kirjo, joten ihastumiset vaihtelevat taustan, järjen ja omien mielipiteiden mukaan.

Monet (etenkin naiset) antavat vain tunteidensa viedä. "Kun se Pena on niiiiiiin mukava, sen kanssa on niin ihanaa vaan makoilla sohvalla ja hiplailla... muutetaan muuten ensi viikolla yhteen". Ja sitten Pena paljastuukin laiskaksi lusmuksi, joka todellakin viettää kaiken aikansa siellä sohvalla makoillen.

Aika monet ihastuvat johonkin tuttuuteen. Ja valitettavasti ne lapsuudessaan kehnoja kokeneet eivät tuota tajua: se hulttiomies joka muistuttaa omaa juoppoa isää kiinnostaa, epätasapainoisten vanhempien lapsi rakastuu rajusti epätasapainoiseen ihmiseen jne. Ihastumiseen ei voi vaikuttaa mutta jos paremmin ymmärtäisi itseään osaisi ehkä valita järkevämmin: unohtaa se ihastus ongelmalliseen ihmiseen ja etsiä jotain itselle oikeasti hyvää.

Miehille, joiden ikä on 18-103 riittää, että naisella on suuret rinnat, hoikka vartalo, pitkät vaalennetut hiukset ja tiukat vaatteet. Muulla ei ole merkitystä. 

Ehkä aloittaja sekoittaa nyt irrationaalisen ihastumisen nopeaan etenemiseen ja huonojen päätöksien tekemiseen. Itse olen esimerkiksi äärettömän ihastunut erääseen mieheen. Järkeni sanoo, että suhteesta ei voi koskaan tulla yhtään mitään ja siksi en teekään mitään ratkaisuja tämän ihastumisen pohjalta, esim en suunnittele yhteen muuttamista tms. Mutta järki ei silti ole saanut ihastumistani loppumaan. Järki ainoastaan estää minua tekemästä huonoja ratkaisuja. 

Jäisi yksin vielä enemmän paapottavia peräkammarinpoikia ja vapaamatkustajia, jos naiset rakastuisivat järkevästi, ja olisi lajin selviäminen oikeasti vaarassa. 

On myös paljon naisia, jotka kokevat, että he haluavat 'pelastaa' jonkun luuserimiehen kovalta kohtaloltaan. Jos on vähän ongelmia, niin sehän on vain hyvä, nainen saa pistää täyden hoivaviettinsä peliin. En sitten tiedä, kuinka moni edes tulee ajatelleeksi, että kaikkia ihmisen luonteenpiirteitä ei noin vain voi muuttaa omia ihanteitaan vastaaviksi.

Kyllä mun järki myös lopettaa huonot ihastukset hyvin lyhyeen. En siis pysy ihastuneena tyyppiin, jonka tajuan olevan idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun järki myös lopettaa huonot ihastukset hyvin lyhyeen. En siis pysy ihastuneena tyyppiin, jonka tajuan olevan idiootti.

Minulla ei mene ollenkaan näin.  Minun ihastumisissani ei ole järjellä mitään osuutta. Sen kanssa pitää vain yrittää elää. Nytkin olen kamppaillut vuoden yhden kusipään takia, mutta ei vaan voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Jäisi yksin vielä enemmän paapottavia peräkammarinpoikia ja vapaamatkustajia, jos naiset rakastuisivat järkevästi, ja olisi lajin selviäminen oikeasti vaarassa. 

Ja tästä olisi suurtakin haittaa maailmalle koska?

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihastuvat johonkin tuttuuteen. Ja valitettavasti ne lapsuudessaan kehnoja kokeneet eivät tuota tajua: se hulttiomies joka muistuttaa omaa juoppoa isää kiinnostaa, epätasapainoisten vanhempien lapsi rakastuu rajusti epätasapainoiseen ihmiseen jne. Ihastumiseen ei voi vaikuttaa mutta jos paremmin ymmärtäisi itseään osaisi ehkä valita järkevämmin: unohtaa se ihastus ongelmalliseen ihmiseen ja etsiä jotain itselle oikeasti hyvää.

Hyvä, että sanoit aika monet, koska oma isäni oli alkoholisti ja täysin kelvoton isä. En koskaan olisi valinnut oman isäni kaltaista miestä kumppaniksi, saatika lasteni isäksi. Kulissit meillä oli pystyssä, mutta se pahoinvoinnin määrä ja seuraamukset hirveät. Puistattaa ajastuskin.