Lue keskustelun säännöt.
Muita isänsä kasvattamia? (yh-isä, isä kotona eikä äiti jne.)
22.08.2017 |
Olen vasta aikuisiällä alkanut miettiä, miten on vaikuttanut. Oma kehonkuva on ainakin tosi hyvä, ulkonäkö/pukeutumishommia ei juuri pohdittu, kunhan oli säänmukaiset vaatteet päällä. Opin, että omakotitalo on aika rankkaa työtä, jossain on aina jotain huollettavaa/korjattavaa. Telkkarista katsottiin joku mustavalkoisia elokuvia, tiedeohjelmia ja dokumentteja tai uutisia. Kirjoja luettiin.
Luovat leikit tai laulut on olleet ihan vieraita pienestä saakka. Hmm. Mitäköhän muuta. Turvallisuudentunne hyvä, näin kerran kun isä otti puukon joltain sekavalta mieheltä kaupassa. Ei ollut mikään kynnysmatto, päinvastoin. Piti pimeän, ötököiden ja kaiken epärationaalisen pelkäämistä höpsötyksenä. Pakotin itseni sitten samaan, nykyään pidän hyvänä piirteenä.
Kommentit (7)
Lapsuutesi kuulostaa ikävystyttävältä. Mutta mä nyt olenkin täysin ilman isää kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän myös äitejä, jotka haalii kasvatusvastuun- sekä arjen lapsista itselleen monopoliksi, jonka voi tehdä vain hänen tavallaan, kaistapäisinä. Jos isä pukee "väärät sukat" tms. niin siitä sitten irvaillaan ja hekotellaan puolelle sukua, somea ja työpaikkaa, ja sitten voivotellaan että "ei se Matti nyt osaa". Isä on lapsen vanhempi siinä missä äitikin, itse en omien lasten kanssa kehtaisi alkaa miehelleni päsmäröimään, miten hän asiat hoitaa. Miksi minä muka tietäisin yhtään paremmin?
Lisäksi muutama poikaystävä yrittänyt luistaa kodin siisteydestä jollain "ei miehet haluu yhtä siistiä kotona kun naiset/ei meillä oo isäkään koskaan siivonnut" argumenteilla. Pyysin oman isäni kotiin käymään, ja kun kommentit oli että "hyi saatana mikä sikolätti" ja sitten raivokasta imurointia ja lattianpesuohjeita, niin poikaystävienkin maailma vähän avartui.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsuutesi kuulostaa ikävystyttävältä. Mutta mä nyt olenkin täysin ilman isää kasvanut.
Se kuulostaa ihan aidosti... no ei ikävystyttävältä, vaan surulliselta. Mutta enhän mä lapsuuttani kuvaillut, vaan jotain asioita joiden uskon ehkä eroavan siitä, että olisin ollut äitini kanssa kotona. Olihan tietenkin kerhot, naapurin lapset, sisarukset, iso piha, mökkiretket, lemmikit, marjametsät, telttaretket, harrastukset, loppumattomat kesät ja runsaslumiset talvet :D
Äitini kuoli kun olin pieni ja jäätiin isän kanssa kahdestaan. Ihan ihminen musta tuli, vaikka menikin monta vuotta ennenkuin laitoin hameen päälleni. Taisin olla jo parikymppinen. Meillä kuljettiin farkuissa ja tuulihousuissa, maalla kun oltiin ja eläimiä hoidettiin. Tukka sai rehottaa ja siivouksenkin laita oli vähän niin ja näin. Mutta aina sain rahaa ja kyytiä joka paikkaan. Vähän liikaakin vapautta. Hyvissä väleissä ollaan edelleen ukon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kun laitoin hameen ja meikkiä niin sain kuulla näyttäväni h**ralta. Tapeltiin paljon. Isä ei antanut näyttää tunteita. Jos itkin niin olin heikko ja ansainnutkin sen pahan mielen. En saanut tukea opiskelussa koska valitsin huonopalkkaisen naistenalan. Isä yritti saada minut hakemaan aloille jotka eivät kiinnostaneet minua. Olisin ollut todella kiinnostunut kampaajan työstä mutta isän takia en hakenut opiskelemaan sitä alaa kun 16-vuotiaana mietin minne haen yhteishaussa.
Jonkun aikaa työskentelin eräällä miestenalalla ja lopetin kun inhosin sitä. Siitä on jo monta vuotta ja vieläkin isä yrittää painostaa minua sinne alalle takaisin.
Tuntuu etten saanut olla naisellinen vaikka olisin halunnut olla.
Nyt aikuisena tulen paljon paremmin toimeen naisten kanssa. Itsetuntoni on surkea. En saa miestä, enkä oikein osaa olla miesten kanssa. Pelkään isääni vieläkin. Hän osaa tehdä oloni surkeaksi vaikka olen aikuinen nainen. Minulla on myös veljiä ja he ovat menestyneet hienosti elämässä. On työt, vaimot ja hienot talot. Minä olen vain surkimus.
Olisin halunnut saada olla lapsena ja teininä tyttömäinen tyttö. En saanut edes barbia vaikka pyysin monta kertaa. Muilla tytöillä oli monta barbia. tunsin itseni ulkopuoliseksi kun en voinut pyytää kavereita kotiin leikkimään barbeilla.
En ole.