Rintamäkeläiset-sarja
Onko kukaan katsonut Rintamäkeläiset-sarjaa, joko aikoinaan telkkarista tai sittemmin DVD:ltä tai YLE Areenasta? Jossain luonnehdittiin Rintamäkeläisiä maalaisidyllin kuvauksena ja sarjana, jossa ei tapahdu mitään. No ei ole kyllä kumpaakaan. Sarjassahan tapahtuu vaikka mitä, tunnetasolla tosin, ja idylli on kaukana. Katsoin huvikseni juuri ensimmäisen jakson, jossa naapurin rouva on Rintamäellä kylässä. Naapuri vuoroin piikittelee ja vuoroin kadehtii emäntää ja ehtii loukkaantuakin tälle useamman kerran. Emännän vanhin tytär on edellisestä suhteesta ja isättä kasvanut, mistä hän syyllistää äitiään. Tytär ei ole oikein löytänyt suuntaa elämälleen. Isäntä taas on sodan traumatisoima totinen ja pihi ukko, joka piilottelee kaljapullojaan. Perheenjäsenten välinen keskustelu on riitelyä, moittimista ja vähättelyä. Emännän ja naapurin rouvan välit ovat kompleksiset. Tuntuu, ettei ainakaan ystävyydestä ole kyse. Tuli kyllä jotenkin ahdistunut olo. Tuollaisiako me suomalaiset olemme tai olemme olleet? Negatiivisia, kateellisia, näköalattomia ja ivallisia.
Kommentit (54)
No onhan siinä huumoriakin mukana. Erittäin hyvät näyttelijät ja tiukasti kirjoitettua dialogia. Pinnan alla tapahtuu tosiaan paljonkin. Ei mitään Salkkarit-höttöä.
Tervetuloa laatusarjojen pariin!!! Rintamäkeläiset -tunnari on parhautta.
En ole katsonut, olen 70-luvun lapsi. Luin tuon lehtijutun. Meinaatko että kannattaisi katsoa kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa laatusarjojen pariin!!! Rintamäkeläiset -tunnari on parhautta.
Hehee, liekö sarkasmia. :-D Tunnarihan on kamala. Mutta ajattelin kyllä katsoa toisenkin jakson. Jännä, miten ohuita lukemani arviot ja kuvaukset sarjasta vain ovat. Ap
Sarjan kaksi pääpariskuntaa ovat kyllä loistavat. Sen aikainen puoluepolitiikka on aika paljon esillä sarjassa käytännön elämän lisäksi. Nuorena katsoessaan tuosta sarjasta ei niin paljon ymmärtänyt mutta nyt vanhempana ymmärtää ihan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En ole katsonut, olen 70-luvun lapsi. Luin tuon lehtijutun. Meinaatko että kannattaisi katsoa kuitenkin?
Katso ihmeessä ainakin eka jakso ja kerro mitä pidit. Tuntuu, että monet teemathan ovat kestäneet aikaa tosi hyvin: tunnekylmät avioliitot, vanhempien ja lasten väliset ristiriitojen täyttämät suhteet, ystävien välinen kateus jne. Itseäni kosketti erityisesti naapurin rouvan pohdinta siitä, ryhtyisikö vielä nelikymppisenä lapsentekoon. Ikuisuusaihe sekin, joka näköjään mietityttää naisia aikakaudesta riippumatta.
Tämähän on ihan loistava sarja! Olen katsonut 20 minuuttia ja ihan koukussa! Aika karua ajankuvaa, käsittelee sellaisia asioita joista ei kyllä vanhempi väki puhu mutta tuollaista se taisi olla. Avioliiton ulkopuolinen lapsi eli äpärä, jota kaikki aina osoittelivat ja supisivat. Poika, totta kai poika on aina parempi ja äidille tyttöä rakkaampi. Rivot vitsit wanhalta herralta nuorelle tytölle, jotka nykyisin olisivat seksuaalista häirintää jos ei hyväksikäyttöäkin. Ja telkkari, sen ajan ihmisten ajanviete numero yksi.
Se juuri, kun rivien välistä tulee asiaa ja aina joku meinaa vetää herneet nokkaan. Ja sitten ryypätään taas kahvia, niinku ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on ihan loistava sarja! Olen katsonut 20 minuuttia ja ihan koukussa! Aika karua ajankuvaa, käsittelee sellaisia asioita joista ei kyllä vanhempi väki puhu mutta tuollaista se taisi olla. Avioliiton ulkopuolinen lapsi eli äpärä, jota kaikki aina osoittelivat ja supisivat. Poika, totta kai poika on aina parempi ja äidille tyttöä rakkaampi. Rivot vitsit wanhalta herralta nuorelle tytölle, jotka nykyisin olisivat seksuaalista häirintää jos ei hyväksikäyttöäkin. Ja telkkari, sen ajan ihmisten ajanviete numero yksi.
Vanhemmalla talon tyttärellä kamala kohtalo, yhä asuu kotona... Nuorempi sisko on selkeästi tyttäristä se menestyjä. Naapurikin kehuu, kuinka hyvin tällä on elämässä käynyt kun niin hyvän miehen sai, oikein merkonomi. Ja vanhemmasta ollaan huolissaan kun kaikki yöt lumpustaa (olin jo unohtanut koko sanan olemassaolon!), taisi kotiutua vasta kun kaappikello näytti iltakymmentä.
Toki myös mies on talossa pää, ja hänen ovat maat, mannut ja rahat - ja hän voi tehdä niillä mitä haluaa kysymättä rouvalta.
Tässä sarjassa kerrotaan selvästi vastauksia niihin kysymyksiin, joita olisin halunnut kysyä äidiltäni ja äidinäidiltäni, mutta en koskaan niiden sopimattomuuden vuoksi voinut kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa laatusarjojen pariin!!! Rintamäkeläiset -tunnari on parhautta.
Hehee, liekö sarkasmia. :-D Tunnarihan on kamala. Mutta ajattelin kyllä katsoa toisenkin jakson. Jännä, miten ohuita lukemani arviot ja kuvaukset sarjasta vain ovat. Ap
Tätä ihmettelen minäkin, miksi sarjasta on kirjoitettu niin pinnallisesti ja selvästi perehtymättä. Vanhoissa tv-sarjoissa kaikki tapahtuu toki hitaammin ja konkreettisia tapahtumia on vähän, mutta sehän ei tarkoita etteikö toisella vähäeleisemmällä tasolla tapahtuisi paljonkin. Sarja oli kuitenkin suosikkisarja vuosia, ymmärrän nyt miksi.
Katsoin eilen toisen jakson. Sarja on kyllä ihmissuhdedraamaa parhaimmillaan! Käsiteltävät aiheet tuntuvat olevan ihmissuhteiden ikuisuusongelmia. Toisessa jaksossa paljastuu, että Sirkka-Liisalla on suhde naimisissa olevaan mieheen, kuinkas muuten. Myös äidin lempilapsi Aarne pistäytyy kotona. Sitten juodaan taas kahvia.
Onko siinä tekstitys? Että vois huonokuuloinenkin katsoa.
Itse pidin Rintamäkeläiset-maratonin viikonloppuna :) ihanan turvallista ja nostalgista. Etenkin sen Turun tapauksen jälkeen.
Sain huomaamattani 10- ja 12 v lapseni katsomaan kanssani! Metsolat on ollut myös heidän mieliohjelmaa. Sarjassa konkretisoituu oman lapsuuteni ajankuva.
Minun mielestäni aika teennäistä jaanaamista. Kai se on sitä oman aikansa kuvaa?
Rintamäkeläisillä on vanha kunnon pakkoavioliitto, miehen piti korjata jälkensä kun vahinko oli jo sattunut. Toteavat suoraan, että ei meistä olisi tainnut muuten paria tulla. 😳
Nyt sitten voi keskittyä huolestumaan seuraavan sukupolven kohtalosta, kun tytär naimattomana lumpustaa kylillä ja pelätään, että hällekin sattuu vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä tekstitys? Että vois huonokuuloinenkin katsoa.
Onhan siinä
On kyllä timanttinen sarja! Olen sitä pikkulapsena ehkä nähnyt 70-luvulla, mutta uusintakierros tuli muistaakseni ainakin 80-luvun lopulla iltapäivisin. Yläasteen koulupäivän jälkeen riensin Rintamäkeläisiä katsomaan. Urkuharmonilla tai jollain soitettu tunnusmusiikki - kaikessa ankeudessaan - oli tavallaan hyvä. Niin hyvä, että äänitin sen mankalla kasetillekin!
Oon katsonut noin puolet 30 jaksosta. Ensimmäiset kahdeksan mustavalkoista jaksoa on tosi hyviä ja koukuttavia. Sitten edellisten tapahtumien jälkeen onkin yhtäkkiä kulunut vuosi, eikä rintamäkeläisten lapsia näy enää ollenkaan. Heidän elämänsä story linet niitä kiinnostavia osuuksia olivat. Sen jälkeen sarja onkin tuota pelkkää pitkäveteistä jaappaamista ja kahvinjuontia, jota on arvosteluissa kuvattu.
Mutta kahdeksaa ensimmäistä jaksoa suosittelen!
Olen jaksossa 12, tekee pahaa tuo rähisevä puhetyyli, varsinkin Antti Rintamäen rähinä.
Tuollaisia. Ihan samanlaisia, kuin muuallakin maailmassa.