Oletteko koskaan olleet pettyneitä vanhempienne tai sisarustenne elämänvalintoihin?

Joo. Sisareni meni ammattisurkeaan eikä yliopistoon. Nolottaa kun tuttavat kysyvät, että mitäs siskos duunaa nykyään

Ne eivät mitenkään kuulu minulle joten en käsitä miten voisin olla asiasta pettynyt. Haloo ap????

No ihmisten valinnat on heidän omiaan, mutta kyllähän se joskus surettaa, että isä päätti tappaa itsensä köydellä ja äiti tappoi itsensä viinalla. Vaikka itsellä alkaa olla jo ikää lähes puoli vuosisataa, olsii se joskus kiva jutella omien vanhempienkin kanssa vielä... 

No kyllä olen pettynyt siihen, että isä hylkäsi minut eikä tsempannut itsensä kanssa sen enempää. 

Mun veli on pettyny minuun koska mulla on ulkomaalainen miesystävä jonka kanssa suunnittelen tulevaisuutta. Tähän vaikuttaa myös se etten käy joka viikonloppu viihteellä ja mulla on hevonen, koska kuulema mun ikäisten pitäis käydä juhlimassa koko ajan.

Kyllä mua vähän harmittaa, jos ihmiset ei käytä täyttä potentiaaliaan ja tekee typeriä valintoja, joista muuta paitsi henkilö itse, näkee jo heti, että metsään mennään. Mutta eihän toisten elämään voi puuttua ennen kuin ollaan jo syöksykierteessä.

Jokainen tekee omat elämänvalintansa. Miksi olisin pettynyt toisten tekemisistä?

Olen. Olen pettynyt äitiini kun sillä meni tärkeysjärjestyksessä viina ja uusi mies mun edelle ollessani lapsi. Olen pettynyt isääni koska se hylkäsi mut enkä vieläkään tiedä miksi. 

Olen myös pettynyt kun äitini tapailee nyt hieman väkivaltaan taipuvaista miestä...

On silti normaalia pettyä toisen valintaan. Kyllä varmasti ap:kin pystyy järjellä ajattelemaan, että tuo on äidin valinta, ja asia kuuluu vain äidille. Mutta saa se silti tuntua omassa sydämessäkin, että olisi toivonut äidille parempaa.

Minä olen ollut pettynyt veljeeni, kun jätti vaimonsa kertarysäyksellä tosi ilkeällä tavalla. En vastusta eroa, jos liitto kerran ei toiminut. Mutta miksi ero pitää hoitaa rumasti, kun sen olisi voinut hoitaa ihan sivistyneestikin. Kiukutti sitten kuunnella niitä valituksia eksän haluttomuudesta yhteistyöhön, vaikka itse oli huonot välit aiheuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Olen pettynyt äitiini kun sillä meni tärkeysjärjestyksessä viina ja uusi mies mun edelle ollessani lapsi. Olen pettynyt isääni koska se hylkäsi mut enkä vieläkään tiedä miksi. 

Olen myös pettynyt kun äitini tapailee nyt hieman väkivaltaan taipuvaista miestä...

Tai no, en mä ole äitiini pettynyt. Huolissani olen. Nuo muut oli pettymyksiä.

Kyllä mua vähän harmittaa mun siskon elämänvalinnat. Nyt 45 veenä asuu miehen maksamassa asunnossa eikä ole omaa varallisuutta ollenkaan. Ei myöskään minkään näköistä intohimoa työntekoon.

Kaffepulla kirjoitti:

Jokainen tekee omat elämänvalintansa. Miksi olisin pettynyt toisten tekemisistä?

Jokainen tekee omat valintansa, kyllä, mutta entä kun ei itse kanna vastuuta niistä vaan sitouttaa suvun tukemaan itseään? Näin vanhempi sisareni. Meni naimisiin aikoinaan vaikka kokoseurusteluaika oli hurjaa tappelua ja koko suku varoitti miehestä. Sitä tappelua sitten seurattiin kun riitoihin haettiin suku erotuomariksi, murheet kaadettiin varsinkin äitini niskaan, miestä paneteltiin, karattiin suvun luokse karkuun ja seuraavalla viikolla mentiin takaisin ja oletettiin, että suku antaisi yhtä nopeasti anteeksi miehen toilailut. Lopulta erosivat, heti kuvioihin uusi mies joka luonteeltaan hyvin narsistinen, ensimmäiset yhteenotot jo koettu, yhteen vaan piti muuttaa suvun varoitteluista huolimatta. Saanko olla pettynyt sisareni valinnoista?

Ne ei oikeastaan kuulu mulle. Jokainen elää kohdaltaan.

Kyllä. Kirjotan nyt joitain esimerkkejä paljastamatta kuka perheenjäsen on kyseessä. Eikä kaikissa siis ole sama henkilö mutta osassa on ja peräkkäiset eivät välttämättä koske samaa henkilöä.

- Avioliitto ilman avioehtoa ja todella riitaisa ero.

- Parin kuukauden seurustelun jälkeen raskaaksi tulo, jonka takia menivät äkkiä naimisiin, koska puoliso oli uskossa. Ehkäisyä eivät tietenkään käyttäneet.

- Puoliso kuoli maksasairauteen ja monen vuoden raittiuden ja kunnollisen suhteen jälkeen leski päättikin alkaa seurustella naapuruston juopon kanssa..

- Sai lapsen kesken opiskelujen, kesälomat valittaa kun ei ole muita tuloja kuin lapsilisät ja nyt kaiken kukkuraksi päätti ottaa lemmikin. Opintoja jäljellä useampi vuosi ja ei edes hae kesätöitä.

- Vaihtoi seurustelukumppanin isästä poikaan monen vuoden yhdessä olon jälkeen.

- Vähäisten rahojen käyttö kaikkeen turhaan, myöhemmin pyytelee sukulaisilta rahaa lasten ruokiin. Aina on selitys valmiina kuinka kela on syypää rahan puutteeseen, ikinä vika ei ole niissä ylikalliissa ja ei pakollisissa ostoksissa.

- Puhuu kaikista pahaa seläntakana ja korostaa kuinka hän aina auttaa kaikkia ja on enkeli. Apua jos hänelle tarjoaa niin ei ota vastaan, mutta muistaa kyllä seläntakana kertoa, kuinka taas sai kaiken tehdä yksin eikä kukaan taaskaan auttanut.