Proseminaari liikaa - keskeytys

Mullakin tuli tuollaisia tunteita ja olin jo lopettamassa, mutta mietin sitä miten en epäakateemisena tule koskaan saamaan tyttöystävää ja taistelemalla taistelin pakkopullat läpi

Juu. Niin siinä sitten kävi. Ei sinusta ollut kandiksi saati sitten maisteriksi. Parempi varmasti keksiä jotain muuta. Sellaista, missä et ikinä joudu ylittämään itseäsi, näyttämään taitosi ja voittamaan itsesi. Eihän akateemisuus tule ilman raastavaa työtä!

Mitä alaa kokeilit? Sopisiko sinulle paremmin vaikka jokin käsillä tehtävä työ?

Tsemppiä, ei kaikkien tarvitse olla akateemisen loppututkinnon suorittaneita!

Eli mikä estää sinua osallistumasta?

Älä luovuta!

Mitäpä jos kuitenkin ottaisit endin yhteyttä YTHS:n terveydenhoitajaan tai psykologiin? Olisi hyvä käsitellä nämä pelot ja kammot nyt tulevaa työelämääkin ajatellen.

Sua alkaa kaduttamaan, jos luovutat.

Sun on vaan pakko nyt voittaa itsesi. Tavalla tai toisella. Kännissä tai selvinpäin.

Voit syrjäytyä jos jätät opiskelut kesken tuon vuoksi. Nimittäin mielesi saa siitä vahvan ennakkotapauksen ja jatkossa jätät entistä helpommin asioita tekemättä niiden tuntuessa epämukavilta.

Valmistuin yliopistosta 16 vuotta sitten, enkä edes muista, mikä oli proseminaari! Tai praktikum.

Älä oo niin ankara itsellesi.

Vaikka en itse akateemisesti koulutettu olekaan, oli amkin suorittaminen loppuun työn ja tuskan takana kaikkine esiintymisineen. Suosittelen, että alkuun haet YTHS:ltä propralia ja jos ei auta niin jotain vahvempaa + psykologille mikäli mahdollista.

Itsellä auttoi propral, ilman en olisi saanut papereita ulos.

<3 Kaikkia jännittää toisia enemmän ja toisia vähemmän. Älä heitä hukkaan kaikkea aikaisempaa uurastustasi.

Vierailija kirjoitti:

Sun on vaan pakko nyt voittaa itsesi. Tavalla tai toisella. Kännissä tai selvinpäin.

Voit syrjäytyä jos jätät opiskelut kesken tuon vuoksi. Nimittäin mielesi saa siitä vahvan ennakkotapauksen ja jatkossa jätät entistä helpommin asioita tekemättä niiden tuntuessa epämukavilta.

valitettavasti olen jo syrjäytynyt. Monta vuotta olin työttömänä ja masentuneena. En kestänyt toimeettomuutta joten ajattelin kokeilla yliopisto-opintoja. Haastavaa on ollut, mutta tämä tuleva on jotakin ylitsepääsemätöntä.

-ap

Et ole ensimmäinen, jolla on vastavia ongelmia. Mene YTHS:n terkkarin tai psykologin vastaanotolle, ja kerro asiasi. He ovat hoitaneet jo monta kaltaistasi siihen kuntoon, että opinnot on saatu valmiiksi ja ihminen täysipäisenä työelämään.

Tuliko sulle muka yllätyksenä, että joudut osallistumaan tuollaisiin? Miksi edes menit yliopistoon, jos et pysty esiintymään?

Et tietenkään keskeytä opintoja. Hae apua tilanteeseesi kuten onkin jo neuvottu. Ongelma ei ole ylitsepääsemätön vaikka nyt siltä tuntuu. Pystyt varmasti voittamaan pelkosi ammattilaisen tuen avulla.

Yhteydenotto YTHS:öön heti nyt. Mistään et tule koskaan elämässäsi saamaan näihin pelkotiloihin (yleistyneeseen ahdistushäiriöön?) pätevää apua yhtä vaivattomasti ja luottamuksellisesti. Eli voit ottaa jo YTHS:n palvelut sijoituksena tulevaisuuteesi, vaikka opintojen loppuunvieminen osoittautuisi syystä tai toisesta mahdottomaksi.

Ei oo maailnman loppu keskeyttää akateemiset opinnot :)

Keksit jotai itelles sopivampaa vielä!

Välivuosi vois myös olla vaihtoehto.

Hei Ap, mitä mieltä näistä ammateista, sopisiko ne paremmin sinulle:

Floristi,

Ompelija,

Myyjä,

Siistijä,

Tarjoilija,

Sisustusartesaani

?

Valmistuin 17v sitten enkä edes muista jotain hemmetin prosemmoja, eikä mun töistä tai esityksistä muista kukaan muukaan mitään. Ei niillä ole mitään väliä. Hae jotain tabuja ja revi läpi. Kadut ikuisesti, jos jätät tuon takia kesken.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tuli tuollaisia tunteita ja olin jo lopettamassa, mutta mietin sitä miten en epäakateemisena tule koskaan saamaan tyttöystävää ja taistelemalla taistelin pakkopullat läpi

Tuo voi olla isompi motivaattori kuin ajatella ettei koskaan tule saamaan julkisen sektorin virkaa, jonne vaaditaan joku tietty paperi. Toinen motivoi, toinen on totta.